keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Puhua

Meikäläinen on normaalisti mallia "puhuu kuin ruuneperi" (näin Runebergin päivän kunniaksi). Ventovieraankin kanssa voin helposti jutella aidasta ja sen seipäistä pitkät pätkät, vaikka asia ei kuuluisi oman erityisosaamiseni piiriin.

Nykymaailmassa korostetaan sitä, että aina pitää puhua ja kaikesta pitää puhua. Itse olen sitä mieltä, että ihan kaikesta ei kuitenkaan kannata kaikkien kanssa puhua. Niinkuin vaikka omasta intiimielämästään puhelimessa, ruuhkabussissa, kuuluvalla äänellä... Siitä saattaa aiheutua jonkun sorttisia myötähäpeän tunteita. Mutta ehkäpä toisaalta nykyihmiset ovat sitten niin tottuneita puhumaan ihan kaikesta niin avoimesti ettei tule mieleenkään, että ehkä kaikki eivät halua ihan kaikesta keskustella.

Itse olen harjoittanut hiljaa olemisen taitoa eilen ja tänään. Olen nimittäin ollut kotona etätöissä tekemässä nykerryshommia jotka vaativat keskittymistä. Ja se on jännä juttu kun kalenterissa lukee etäpäivä niin puheluita tulee todella vähän, vaikka samaan tapaan olen tavoitettavissa kuin toimistollakin ollessa.
Olen siis ollut valtaosan näistä kahdesta päivästä hiljaa. Koirien kanssa käydyt keskustelut ovat olleet mallia "haluutsä pihalle?" ja "tuu sisään sieltä" ilman vastausta, tai no VV:n satunnaiset jutustelut tietysti voi laskea vastaukseksi.

Mutta nyt toivotankin hyvää Runebergin päivää kansallisrunoilijamme runon muodossa!

Joutsen (Svanen)
Halk' illan ruskon auermaan
käy lento joutsenen.
Se laskee lahden hopeaan
ja soutaa laulellen.
Se lauloi: "Auvo taivainen
on armas Suomenmaa,
sen päivä mennä levollen,
yökaudet unhoittaa.
 
Ja varjon siellä runsahan
luo koivut tuuheat.
On kultaa peili lahdelman
ja aallot vilppahat.
Sen onni ompi kallehin,
ken siellä rakastaa.
Sielt' usko ompi syntyisin,
se sinne kaihoaa."
 
Niin kaikui laulu kiitäen
yl' aaltoin siintäväin,
ja joutsen armaan rinnallen
nyt souti, lauloi näin:
"Vaik' on sun elos unelma
niin lyhyt, riittää se;
sä lemmit Suomen lahdella,
sä lauloit Suomelle.


(suom. Yrjö Veijola)
 

4 kommenttia:

  1. Korrekti, tilanteen mukainen puhuminen pitäisi kai ottaa oppiaineeksi kouluhin. Tuntuu, että nykyään mikään asia ei ole vaikenemisen väärti, joka hemmetin hiivatulehdus ja ihmissuhdekiemura täytyy puhua ääneen. Inhoan sanaa myötähäpeä, mutta on se vaan niin turkasen tuskallista kuunnella bussissa/lentokoneessa/junassa/kaupan kassajonossa kun kanssamatkustaja avautuu parisuhteensa/terveytensä/työnsä kipukohdista suureen ääneen ja täysin estottomasti.

    Nolointa ehkä ikinä oli kahden kukkeimman keski-iän ohittaneen 'leidin' kovaääninen suunnittelutuokio bussin takaosassa. Olivat lähdössä Leville lystinpitoon ja kyllä oli aikamoiset säädöt päällä. Jutuista päätellen sukset jätettäisiin kaverin autotalliin ja stayupit pitäisi muistaa ottaa mukaan työpöydän laatikosta viimeisenä työpäivänä ennen reissua. Nousin pysäkilläni pois ja oli pakko vilkaista, kappas, tuttu pankkirouvahan se siinä tupee valkoisena ja naama punaisena tervehti… hieman oli koleana kun seuraavan kerran asioin hänen konttorissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jotenkin tuntuu, että nykyihmisellä ei ole mitään "omaa", vaan kaikki voidaan jakaa kaikkien kanssa vessassakäynneistä alkaen. En ymmärrä, lienen liian vanha. ;)

      Hehe, aika hauska tuo pankkitoimihenkilösi keissi. Olisit voinut kiristää siltä halvan lainan tai jotain muuta etua. ;D

      Poista
  2. Kaunis runo ja kiitos virtuaalikakusta !

    VastaaPoista