sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Paskajuttu

Kevätaurinko lämmittää mukavasti ja näyttää kuinka likaiset ovat huushollin ikkunat sekä paljastaa kaikki nurkissa lymyilevät villakoirat.

Siitä en nyt kuitenkaan aikonut avautua, vaan siitä, mihin koiranomistajana olen täysin oikeutettu ja tiedän mistä puhun. Nimittäin koiranpaskasta. Erityisesti koiranpaskasta keskellä kävelytietä. Eli tämä olkoon kevään ensimmäinen koiranpaskaurputus.

Koska ilma oli aamusta asti mitä houkuttelevin, päätimme suunnata aamupäiväkävelymme reiteille, joilla harvemmin tulee käytyä nyt kun tuota lunta on niin saatanasti.
Taiteilimme pientä ja kapeaa polkuamme isommalle baanalle, jossa kovan hangen ansiosta olikin oikein kiva käppäillä.

Koska asumme pääkaupunkiseudulla lähiössä, on täällä luonnollisesti ihan saatanallinen määrä koiria. Omistajia on joka lähtöön, sillä koiran omistamiseen (kuten lapsentekoonkaan) ei tarvita mitään lupia tai kursseja. 
Yhdessä asiassa valtaosa koiranomistajista näyttää olevan kovin homogeenistä ja typerää joukkoa. Nimittäin paskan keräämisessä. Tai pikemminkin siinä, että niitä ei kerätä. Voi vittu, että minua vituttaa moinen piittaamattomuus. Ymmärrän, että kun koira paskoo kauas tiestä jonnekin puskan juuren, että sitä ei käydä silloin pussiin noukkimaan. En minäkään silloin nouki. Mutta kun se piski paskoo keskelle kulkuväylää, niin ihan pokkana jätetään se paska siihen! Vihellellään vaan ja katsellaan muualle tyyliin "ei ole minun koirani vaikka täällä narun toisessa päässä seisonkin".

Puolustelupuheenvuoroja paskan keräämättömyydestä on turha yrittää esittää, sillä ne eivät minuun uppoa. Ja turha selitellä, että ei ole roskiksia teiden varsilla. Tiedän, meidän normireitillämme on yksi kaupungin pystyttämä roskis. Jos ei se koira satu paskomaan sopivasti, niin sitten kanniskelen sitä paskapussia kotiin asti. 

Olen tullut siihen tulokseen, että suurin osa ihmisistä (siis muistakin kuin koiranomistajista) on omaan napaan tuijottavia paskiaisia. Eihän se haittaa jos minä jätän koirani paskat keräämättä. Yhdet pikku kakat, ketä haittaa... Vaan sitten kun näitä idiootteja on valtaosa, niin johan haittaa.
Lasten vanhemmatkin ovat varmaan tosi iloisia kun pikku pilttinsä pyörivät koiranpaskassa talvileikkejä hangessa leikkiessään. Tai kun se paska on kengänpohjassa ja sitten se löytyykin eteisen matosta.
Jos nämä ääliöt pystyisivät miettimään edes sekunnin murto-osan sitä, miltä itsestä tuntuu kun tallaa kunnolla traktorinpohjakengällä isoon koiranläjään, niin muuttuisikohan se oma käytös? Tuskin...

Koska olen vittumainen ämmä, huomautan aina kun näen jonkun koiran paskomassa ja omistajan koittavan hiippailla paikalta keräämättä jätöksiä. Selitykset siitä, että ei tullut pussia mukaan, vaiennan tarjoamalla omasta rullastani pussin. Ja vielä toisen vastaisen varalle. Jään myös aina katsomaan, että pussia käytetään ja ne paskat kerätään. 
Ja nämä tyypit ovat niitä, jotka aina ihmettelevät sitä kuinka paljon on koiravihaajia maailmassa...

2 kommenttia:

  1. Tiedätkö mitä tein viime kesänä? Ajoin mopolla koiran paskan yli. Ei muuten mitn, mutta kun mun pitää säilyttää sitä sisällä, kun ei ole muita tiloja. Iihmettelin, et miks täällä haisee ja eteisen matossa on paskaa? Renkaassa oli suurin osa edelleen kiinni. Paskanen matto ollu tossa koko talven haha:)) Kissanpaskasta täällä huudetaan pää punaisena, nekin, jotka jättää koiransa jätökset korjaamatta, mut omistajien vikahan se on, kun eivät huolehdi eläimistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Postaukseni jälkeen ajattelin vielä, että eihän se NYT haittaa kun on reippaasti pakkasta ja kakkakikkareet tiukasti jäässä siellä lumen sisässä. Mutta ans olla kun koittavat plussakelit ja lumet sulavat kakan kivasti sekoittuessa niihin sulamisvesiin... yyyäääkkk! Ihmiset ovat typeriä, oikeasti.

      Poista