Olo on siis kuin Liisa Ihmemaassa -sadun kanilla. Kello kourassa juoksen eestaas ja hoen, että kiire on. Ja tämä kaikki johtuu siitä, että loma odottaa nurkan takana elikkäs tämän viikon jälkeen.
Miljoona asiaa pitää saada tehtyä ettei jää mitään epämääräistä roikkumaan kenenkään vastuksiksi eikä pidä unohtaa kollegan briiffausta kaikesta keskeneräisestä. Sitten kun se loma on lusittu, niin sitten puretaan sitä loman aikana syntynyttä sumaa... Näinhän se aina menee.
Lisääntyneen valon myötä on myös lisääntynyt väsymykseni. Ehkä tämä on ihan rehellistä lomantarvetta tai sitten elimistö on ihan shokissa kun yhtäkkiä onkin valoisaa... ;)
Aivoshokki kyllä iski kun aamulla on -18 astetta mittarissa! Siis mikä kevät? Missä? Eihän maaliskuussa kuulu tällaisia pakkasia enää olla!
Tiet ovat kuin pottupeltoa kun se viime viikkoinen loska on jäätynyt mukaviksi tömpyröiksi ja valtaviksi kraatereiksi puhumattakaan niistä peilijääkohdista. Nastakenkä on oikeasti nasta juttu, se on taas tullut huomattua.
Ja hattua nostan kaikille niille lastenvaunujen kanssa liikkuville, jotka tuolla pottupellossa pääsevät vankkureineen eteenpäin! Ei käy kateeksi.
Vaan kesää kohti mennään, hitaasti mutta varmasti. Puristan siis perseellä normaalisti tämän viikon pakettiin ja sitten aion nauttia ansaitsemastani lomasta ihan kunnolla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti