torstai 5. tammikuuta 2012

Viimeinen dinosaurus

Olen ilmeisesti minä.
Minähän en ole naamakirjassa saati sirkuttelemassa tuitui-landiassa, joten olen kuulemma ihan pudonnut kartalta.
Itse en vain ymmärrä miksi olisin. Ymmärrän kyllä niitä, jotka näissä sosiaalisissa medioissa pyörivät ja ovat aktiivisia, olenhan itsekin vastaavan nettihuuman kokenut aikoinaan ja kivaahan se oli. Ei sitä käy kieltäminen.


Tänään viimeksi kuulin (tai oikeammin luin näytöltä) kuinka jään ihan kaikesta paitsi kun en naamakirjaile. Kun siellä ovat kaikki!
Ja säännöllisesti kuulen aina kuinka sillä veispuukilla on niin kätevä pitää yhteyttä kaikkiin.
No minkäs sille sitten mahtaa... Mutta uskon ja luulen, että ystäväni ja tuttavani kyllä tavoittavat minut ihan "perinteisin" keinon kun haluavat. Tavoitanhan minäkin heidät.

Lupaan liittyä naamakirjaan heti kun 
  • se alkaa minua riittävästi kiinnostamaan
  • joku osoittaa sen olevan minulle elintärkeää
  • minulla on aikaa ja kiinnostusta päivitellä statuksiani ja juttujani (eli kun jään Hausfrauksi = never).
Sen sijaan pakottamalla minua ei sinne saa. Johan tämä akka laittaisi ihan periaatteesta hanttiin moisen muottiin vääntämisen edessä. Polkisi jalkaa ja päästäisi suustaan vittuperkelesaatanaa, ja protestiksi lopettaisi kaikenlaisen netin käytön sekä hankkisi pari kirjekyyhkyä, ihan vaan kostoksi! ;)
Tunnen jo välillä paineita tämän blogin päivittämisestä, niin mihin johtaisikaan moinen naamakirjatilin avaaminen! Ahistaa jo pelkkä ajatuskin. Ja kun muistaa vielä sen, että enpä ole jaksanut nettisivujakaan päivittää pitkään aikaan, niin ehkä tämä bloggailu on sopiva nettiponnistus meikäläiseltä. Ja ihan hyvä niin.
Ehkä vielä viisi(toista) vuotta sitten olisin innostunut valtavasti moisesta, mutta en nykyään. Meikäläisen nörttäilyt on vissiin nörttäilty eli olen ihan oikea muinaisjäänne. Museoikaa minut! ;)

2 kommenttia:

  1. Olen huomannut, että nämä innostukset aaltoilevat. Mua kiinnostaa feississä nykyään ainoastaan pelaaminen. Addiktoidun helposti kaikkeen, peleihin, viinaan, suklaaseen, juu neim it. Sitten tulee kanttuveikausi, eikä mua tapaa missään. Et menetä mitään feissarissa. Olisin jo itsekin lähtenyt sieltä, jos löytäisin Farmvillen muuta kautta.

    VastaaPoista
  2. Juu, meikäläisen nettiaddiktio jäi sinne menneisyyteen.
    Mutta helppo samaistua, minäkin addiktoidun helposti vaikka pelaamiseen. Viina onkin jo verissä ihan geeniperintönä...
    Tämän hetken addiktiopaikkaa täyttää Angry Birds eli suositaan suomalaista.

    VastaaPoista