torstai 19. tammikuuta 2012

Talven riemut

Tänä aamuna viimeistään pälkähti kirkkaana mieleen se, että en todellakaan ole talven lapsi!

Aamulla aukaisin silmäni luottavaisin mielin siitä, että ei tarvitse lapioida kolmea kuutiota lunta auton päältä eikä välttämättä raapia ikkunoitakaan.
Hipsin yöpaitasillani keittiöön kahvinkeittoon ja viattomana vilkaisin ulos ikkunasta. Virhe. Siinä meni se aamufiilis, joka ei ollut huonoimmasta päästä tällä kertaa.
Ihan ääneen lipsahti suusta "MITÄ VITTUA??!!" Piti oikein mennä lähemmäs fönsteriklasia öögaamaan, että näinköhän varmasti oikein. Siis joo, lunta oli tullut Ruususena uinumiseni aikana ainakin se taattu kymmenen senttiä taas!

Ja jotenkin tuli sellainen deja vu -fiilis (ei siis Matti Nykäsen tapaan bon voyage, vaikka se olisi kyllä kivempi fiilis) toistaessani eilisaamun puuhia. Munamiehen pomppufiilistäkään ei saavutettu metsässä koirien kanssa rämpiessä. Mummeli teki nelipistejarrutuksen elikkäs full stopin paarustettuaan noin 500 metriä. Ei paljoa naurattanut tätä akkaa...
Auton päältä lapioin sen vähintään kolme kuutiota lunta ja koko ajan satoi lisää hurjaa vauhtia. Samalla totesin, että ei se naapurin hullu taida ihan seinähullu ollakaan kun ei ollut käynyt parkkiruutuaan kiillottamassa siinä lumipyryssä.

Toinen naapuri jäi parkkiksen reunaan jännittämään, että pääsenkö pois tuolla saksalaisinssinöörin kehittelemällä vanhalla paskalla. Lupasi kipaista lapion jos jään jumiin. Onneksi en jäänyt. Koska jos olisin jäänyt jumiin, luulen että olisin jättänyt sen vitun koslan siihen ja painunut kotiin ilmoittautumaan sairaaksi. Sen verran vitutti.
Sitten ajelin kieli keskellä suuta siinä jumalattomassa pöperryksessä töihin. Väitän, että työmatkani ei ole koskaan kestänyt niin kauaa. IHQ!
Luojan lykky, että työpäivä sentään meni aika kivuttomasti, vaikka olinkin vasta todella myöhään kilpailupaikalla normaaliaamuihin verrattuna.

Kotiinpäin ajellessa oli sentään tiet aurattu ja suolattu, joten suhteellisen mukavasti tuli kotimatka. Kotitiekin oli aurattu, mutta ei tietenkään meidän pihaamme.
Ja nythän se armas naapuri olikin jo ehtinyt sen tömpyrän tekaisemaan siihen keskelle parkkipaikkaa eli huomenaamulla saan varmaan kolata sen siihen ruutuun jos (kun) huoltoyhtiö ei ole käynyt hoitamassa hommiaan.

Paarustin siinä pöperössä kotiovelle ja voi vittu sentään! Lunta oli tuiskunnut ja kinostunut rappuselle ja oven eteen sellainen kasa, että pakko oli lapioida se pois ennen kuin pääsi sisälle. Sitten ulos koirien kanssa, jotka muistuttivat käveleviä lumipalloja, kiitos tuon "ihanan" nuoskalumen. Onneksi on pesuhuoneessa lattialämmitys...

Vittu, että mä RRRRRAKASSSSTAN talvea!!

Onneksi se Siippa kotiutuu huomenillalla. Saa rangaistukseksi lapioida takapihan polun auki ja putsata terassin. Mä en todellakaan mene sinne heilumaan tänään.

Onneksi huomenna on perjantai ja pääsen vihdoin sinne kampaajallekin. Itteäkin jännittää, että mitä tulee frisyyrille tehtyä. ;)

4 kommenttia:

  1. Niin, mietis että jenkeissä tollasesta lumipyrystä olis saanu viikon vapaata duunista. Sielläpäin kun ootellaan et lumet sulaa. Tää on se meidän suaritusyhteiskunta. Voin kuvitella niitä karvaturreja lumen kyllästäminä, pientä naurunvirnettä pukkaa:))

    VastaaPoista
  2. No nimenomaan! Mutta en mä kyllä Ameriikan ihmemaahan haluais muuttaa. Mun kelttiveri veis sinne Skotlantiin. Ja siellä jos jäis lumimottiin, niin tuskin haittaisi. ;)

    Karvaturrit on tosiaan sen näköisiä kuin niiden jalkoihin olis lätkitty tsiljoona valkoista tennispalloa roikkumaan. :)
    Ja se on tiukkaa tavaraa. Ainoat keinot saada ne irti (ilman että keritsee kaljuksi) on joko antaa sulaa lattialämmityksen voimalla tai sitten suihkuttaa lämpimällä vedellä. Useinmiten olen laiska (selkävaivaisuuden lisäksi) ja tuuppaan vaan pesuhuoneeseen sulamaan. Tilanteesta riippuen vartista puoleen tuntiin on sopiva aika.

    VastaaPoista
  3. Hahaha, "Sori, pesuhuone varattu, koirien sulatus meneillään."

    VastaaPoista
  4. Onneksi talossa on kaksi vessanpönttöä jos pääsee hätä yllättämään sulatuksen aikana. ;)

    VastaaPoista