sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Autokuume

Eilen siis kävimme yhdessä autoliikkeessä potkaisemassa rengasta, hakemassa esitteitä ja varaamassa koeajoaikaa.
Ajattelin, että näin hellävaraisesti irrotan Siipan siitä ajatuksestaan, että tulee haudatuksi rakkaan autokultansa kanssa.

Siipallahan sitten lähti ihan mopo keulimaan! Suorastaan innostui ajatuksesta, että tulisikin Uusi Auto huusholliin! Kuten olen kertonut, Siippa on hy-vin perusteellinen poika tutkailemaan asioita aikoessaan ostaa jotain. Niinpä herra hautautui koneelleen tutkimaan kulkupelitarjontaa. Ja innostus tuntui vain kasvavan kun huomasi, että kohtuuhintaisia ja ihan hyvänlaatuisia menopelejä on tarjolla useammallakin valmistajalla. Että kai me sitten vietämme lähiviikot koeajaen milloin mitäkin hoppaa. ;)

Minä puolestani olin hy-vin iloinen saadessani tämän autoasian nytkähtämään edes vähän eteenpäin. Nykyinen hoppa toimii toki ja huollot hoidetaan säännöllisesti, mutta silti aina takaraivossani kummittelee ajatus siitä, että se pirun ikivanha kosla jättää minut jonnekin tiettömän taipaleen päälle juuri silloin kun Siippa on jossain ulkomaan työmatkalla. Olenkin luvannut, että jos niin käy, soitan hinauauton ja pyydän viemään rakkineen suoraan romuttamolle. 
Onneksi minulla on myös oma koirankuljetusvälineeni, joka jyrähtää aina käyntiin kuin palmun alta, vaikka seisoisi pitkiäkin aikoja ajamatta. Tosin tänään en viitsi käydä kokeilemassa kun ulkona on -13 asteen pakkanen ja tankissa on kesädieseliä... Mutta hei, on siinä sentään talvirenkaat alla, toisin kuin viime talvena... 

Ajan mielelläni autoa, suorastaan pidän siitä. Ajokortin hankin heti kun se oli mahdollista, toisin sanoen kirjallisen kokeen suoritin 18-vuotispäivänäni ja inssiajon siitä parin päivän päästä. Sitä ennen olin jo laittomasti 16-vuotiaana ajanut syrjäteillä silloisen poikaystäväni autolla.
Nuoruusaikoina ei tietenkään ollut varaa ostaa uusia autoja, vaan ajelin milloin milläkin riiskalla, joten piti opetella vähän konehuoneenkin sielunelämää. Siis piti osata vaihtaa sulakkeita yms. pientä tai edes osata kertoa, missä vika on. Mutta autoilu antoi ihanaa vapaudentunnetta, jota on vaikea selittää. Vielä nykyäänkin kehrään välillä tyytyväisyydestä huristellessani yksin milloin minnekin. Tiedän, perverssionsa kullakin...

Mieltymykseni autoiluun selittänee sen, että minäkin jotenkin nyt hurahdin tähän autonhankinta-asiaan, vaikka tarkoitus oli jättää asia täysin Siipan hommaksi. Tuli suorastaan autokuume! Joten yhteistuumin surffailimme siellä täällä netin syövereissä lukien testiraportteja ja katsellen Youtubesta testivideoita. Kävimme myös syvällisen keskustelun siitä, olisiko musta sitten kuitenkin paras väri. Näin sitä nainenkin pääsee dippainssin kanssa samalle aaltopituudelle. ;)

************
JälkiJuttu:
Talo on ihanan hiljainen. Siippa lähti harrastamaan ja itse istuskelen koneella kirjoittamassa. Koirat ovat laonneet nukkumaan ympäri huushollia. Mamman aina uskollinen Peräkammarin Poika toki kuorsaa tuossa jalan juuressa, koska se on läheisriippuvainen minusta.
Olo on kovin rauhaisa, juuri sellainen sunnuntaifiilis, että ollaan vaan. :)

2 kommenttia:

  1. meillä hajos auto pari vuotta sitten. Siitä asti ukko ollu tulisilla hiilillä. Mulla on mopo ja taksikortti, mut kyllä sitä omaa autoa kaipais. Onnea autonostoon.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Katsotaan nyt koska se toteutuu. Herra Siippa on todellakin hyvin perusteellinen ihminen ja aina se maailma ei kohtaa tämän omani kanssa, joka on mallia nollasta sataan sekunnissa. ;)

    VastaaPoista