maanantai 16. tammikuuta 2012

Järjenjuoksun järjettömyyttä

Kerron teille nyt elävän esimerkin siitä, miten kummallisesti päässäni pyörivä yksi aivosolu toimii.

Satuin eilen illalla töllön ääreen kun sieltä tuli Antiikkia, antiikkia -ohjelma. Jäin sitä tuijottelemaan kun Siippa pakkaili kamppeitaan tämän viikon työmatkaansa varten.

Ohjelmassa joku oli tuonut näytille ison akvarellimaalauksen, joka oli naisen muotokuva. Katselin taulua ilman aivokäyrää sen kummemmin ihastumatta tai vihastumatta. Ainoa päähäni pälähtänyt ajatus oli, että kylläpä tuo lasi kiiltelee ikävästi ja heijastelee kameraan.
Siinä samassa mieleeni putkahti, että vein joululomalla yhden viime kesänä lomareissulta ostamani taideprintin kehystettäväksi ja sen piti olla valmis viime viikon torstaina. Muistin myös, että kehystämön heppu oli luvannut, että soittavat kun se on valmis. Eipä ole soittoa kuulunut ja niinpä aion tänään mennä kyselemään sen perään.

Mutta todellakin, jos en olisi katsonut tuota ohjelmaa, en tiedä koska olisin muistanut taulun vai olisinko muistanut koskaan. Noutolappukin oli onneksi hyvässä tallessa lompakon perukoilla... Olen siis jo selkeästi mallia "latva B" tai ellen peräti C. Eli hukkaan kohta jo oman pääni tai en ainakaan muista sen olemassaoloa.

***********
JälkiJuttu:
Sain tauluni, vaikka minulle ei osattukaan kertoa, että miksi eivät soittaneet kun kerran olivat luvanneet. No, ihan sama. Hieno se on kuitenkin uusissa hienoissa kehyksissään. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti