tiistai 3. tammikuuta 2012

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Ainakin omalla kohdallani, luulen niin.

Vuoden ensimmäinen työpäivä on takana ja kyllä se teki taas tehtävänsä eli ihan kuin ei olisi lomalla ollutkaan... Tarvitsisin jonkun sapattivapaan, jolloin järjestellä ajatukseni ja itseni. Vaan olisikohan töihin palaaminen sen jälkeen vieläkin hirveämpää? Noh, kassellaan...

Mutta vuoden vaihtumisen "juhlallisuudet" kyllä herättivät taas meikäläisessä suurta närää.
Sitä kun omistaa kolme koiraa, jotka kaikki pelkäävät sitä "maailmansotaa", jota käydään ennen ja jälkeen itse h-hetken, niin onpa mukavaa. 
Aiemmin nämä "sodat" kestivät kaksi viikkoa, nykyään onneksi enää kolme päivää (noin). Tällä kertaa oli "isin pikku Ville-Petterille ja Valle-Naksulle" annettu pommeja taskuun jo perjantaina, että menevät pihalle pois jaloista mankumasta ja jättävät vanhempansa rauhaan. Siellä sitä sitten paukuteltiin mitä lie kiinaria ja tykäriä.

Älkää ymmärtäkö väärin. Ei, minusta ilotulitukset ovat ihan hienoa seurattavaa kun ne toteutetaan koordinoidusti ja hyvällä maulla ja se kestää rajallisen ajan. Ja toki, lasten tulee saada nauttia ilotulituksesta yhtä lailla, mutta valvotusti vanhempien kanssa. Ja jostain syystä tässä maassa on säädetty, että pommittaa saa vain tiettyjen kellonlyömien välillä sinä yhtenä päivänä. Niin miksi sitä on niin vaikea noudattaa? Etenkin kun nykypäivänä pitää olla täysi-ikäinen, että saa edes ostaa niitä raketteja ja pommeja, joten Ville-Petteri ja Valle-Naksu (noin kymmenen vee iältään) eivät ole siis voineet niitä itse ostaa, vaan on täytynyt isukin tai äitylin olla asialla. Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä sitten kaivellaan ilmeisesti taskujen (ja ojien) pohjilta ne paukuttamatta jääneet pommit kun sota käynnistyy jo aamupäivästä.


Tältä pohjalta sitten yritettiin jälleen kerran ensin ennalta mennä ulos ja sitten aamuyöllä jälkikäteen. Menestys oli melko heikkoa. Jopa niin huonoa, että Mummeli-koira, jonka pidätyskyky on melkoisen heikko jo tätä nykyä, lirautti silkasta pelosta tuulikaappiin. Eikä ainoastaan kerran, vaan neljä... Nuorempi kaarti sitten panikoi muuten vaan eikä halunnut tehdä tarpeitaan. Ymmärrätte varmaan, että huumori on aika vähissä näissä hommissa. ja jos siis noudatettaisiin tätä olemassa olevaa kellonaikaväliä sinä yhtenä päivänä vuodessa, olisi elämä edes hippasen helpompaa. Mutta  niinhän se menee, että kaikkea ei voi saada, mitä haluaa. Onneksi on edes suhteellisen hyvin äänieristetty talo.


Kaikesta huolimatta, hyvää alkanutta vuotta kaikille. Kyllä se taas tästä lähtee käyntiin, jollain tapaa. ;)

1 kommentti:

  1. Joo, samaa mieltä, ja varsinkin kun sattui olemaan tipaton aatto. No meidän vanha 19-vuotias kissa on vissiin kuuro tai sitten tottunut paukutteluun, joten hän ei ollut moksiskaan.

    VastaaPoista