perjantai 23. maaliskuuta 2012

Laiskuudesta rangaistaan

Kyllä minä sen tiedän, että laiskuus on syntiä. Useinmiten en siitä välitä. Minut on lapsena marinoitu ja kyllästetty raamatun opetuksilla ja jossain vaiheessa tulin immuuniksi. En edes jaksa hiiltyä kristinuskon tuputtamisesta (paitsi äidilleni, välillä, nyt kun olen uskaltanut sanoa ääneen, että älä vaahtoa).
Minua kuvannee kerran lämpimästä voileiväistä lohkaisemani lausahdus: "Tuuhea ja syntinen" (jolla tarkoitin runsasta juustoraastetta ja sen tuomia kaloreita), johon Siippa tokaisi: "kuten sinäkin". :D
Olen siis antanut piutpaut jo ajat sitten kristilliselle herran pelolle. Ennemminkin olen sitä mieltä, että kerranhan täällä eletään joten antaa mennä vaan. Ja tässä kohtaa pyydän anteeksi kaikilta kristillisen vakaumuksen omaavilta lukijoilta, jotka siellä paheksuvat...

Enivei, eksyin aiheesta näköjään pahasti. (That's me, sorry!)
Laiskuudestahan tässä piti raapustaa. Meillä on pieni piha, viehättävä sellainen, jota haluan kovasti koristaa kesäisin kukkasin ja yrtein. Olenkin maahan istuttamieni kasvien lisäksi hommannut useamman ison ruukun, joihin olen istutellut erinäisiä kukkien sipuleita aina keväällä. Syksyn tullen olen yleensä roudannut (Siipan avustuksella) nämä suuret ruukut pihavarastoon talvehtimaan. Ja siis paino sanalla yleensä...
Viime syksynä totesin puutarhakalusteiden varastoinnin jälkeen, että varastossa on pyörähtänyt joku pikkuinen trombi ja se on sekaisin kuin seinäkello. Toisin sanoen ovelta ei mahtunut edes jalkaansa työntämään sisäpuolelle ilman että purki puolet tavaroista pihalle. Kiva... Kyseinen luukku oli kuitenkin siivottu ja tyhjennetty turhasta romusta vasta edeltäneenä keväänä.
Siitä suivaantuneena ajattelin, että vittuako minä noita isoja ruukkuja varastoon roudaamaan. Eivät ne Gladiolukset kuitenkaan enää ensi kesänä jaksa samoista sipuleista kasvaa kun varastossa taitaa olla vähän väärä lämpötila talvehtimiseen (kokeiltu on). Päätin sitten syksyn sateiden keskellä, että jääkööt tuohon terassin reunaan. Eihän se ketään haittaisi. Ja käsitykseni vain vahvistui kun vaihtoehtona oli varaston järjestely ja raivaaminen jotta mokomat ruukut sinne mahtuisivat. Juu, ei. Tuohon jäivät, terassin reunaan.


Nyt kun kevät vihdoin ojentelee lonkereoitaan ja aurinko paljastaa kaiken huushollissa leijailevan pölyn ja nurkissa lymyävät koirankarvat, paljastui myös karmea totuus laiskuuden tuottamasta vahingosta. Kuten arvata saattaa, on lämpölaajeneminen ihan fakta näissä oloissa. 
Huomasin yhtenä kauniina päivänä että yksi (siis vain yksi tähän mennessä) isoista ruukuista on ottanut ja haljennut. Ensin luulin, että siitä oli vain lohjennut pieni pala  lasituksesta, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että halki on, ihan läpi asti, ja kun jää sulaa niin palaset leviävät pitkin terassia. Eli vituiks meni, sano vatanen. Joudun ostamaan ainakin yhden uuden ison ruukun ja luultavasti useammankin kunhan koko totuus valkenee. Iloinen asia tässä on se, että ruukut ostin aikanaan alennusmyynnistä eli tosi halvalla.


Mitä siis opimme tästä? Laiskuus ei kannata, eihän. Minä en luultavasti oppinut mitään ja unohdan koko jutun saman tien kun olen roudannut hajonneiden ruukkujen palat roskikseen. ;)

4 kommenttia:

  1. Kevät tuo mukanaan kaikkea uutta, paitsi ylläreitä myös uusia ruukkuja, näemmä. Meiltä varastettiin pihalta ruukku, fillari ja pari koriste-esinettä. Hyvä, että veivät, kun fillari oli ketjuvikainen ja ilman satulaa, ja muut vaan halpiskamaa. Saadaanpahan taas uutta, nih! :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhee, kuka viitsii varastaa fillarin ilman satulaa? :D
      Meillä on aita koirien takia, joten se ehkäisee vähän pihaan tulijoita.
      Ei minuakaan kamalasti se hajonnut ruukku harmita kun uusien ostaminen on kuitenkin kivaa. ;)

      Poista
  2. Ehkä laiskuuden taustalla olikin juuri toive siitä, että pääset ruuku(i)sta eroon ja saat hommata uusia? :D Niin se alitajunta petaa asiat, joten kannatti laiskotella silloin syksyllä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatat olla oikeassa. Tosin olin kovin tyytyväinen tuon ruukun muotoon ja väriin. Lähinnä olin ollut aikeissa ostaa pari uutta yhtä isoa. Mutta ehkä alitajunnassa piili ajatus siitä, että en löytäisikään samanlaisia enää joukon jatkoksi... ;)

      Poista