keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Nothing to report

Pöydällä kyniä ja paperia
Keskeneräisiä lauseita
en niitä koskaan valmiiksi saa
ei ole mitään sanottavaa
Silmät kiinni tyhjin ajatuksin
kaiken todellisen kadotin
myöhässä viikon on tuo kalenterikin
 - Egotrippi: Unihiekkaa

Vähän samanlainen fiilis täälläkin. En keksi mitään kirjoitettavaa paitsi tätä jonninjoutavaa paskaa. Olisi vaan pitänyt ottaa takataskuun Neon sanalista tällekin kuukaudelle niin olisi ollut joku oljenkorsi tähän tyhjän ruudun syndroomaan... Muistan tämän kuun vaihteessa varmasti. Pariin mielessäni pyörineeseen aiheeseen meinasin jo aika kärkkäästikin tarttua, mutta sitten mietin, että miksi pitäisi valittaa jostain melko tyhjänpäiväisestä kun minulla ei oikeasti ole mitään syytä valittaa mistään eikä oikeastaan hirveästi mikään vitutakaan juuri nyt. Pikemminkin päinvastoin. 

Viikko on humpsahtanut puoleenväliin ja tänään onkin kappas vaan meidän huushollin perjantai, koska huomenna on pyhä ja Siipalla perjantaina vapaata. Tämän viikon aikaansaannokseni ovat... noh, nolla, oikeasti.

Maanantaina lompostelin viimeisessä helteessä kosmetologille ja niin kauan kuin pysyin liikkeessä ei ollut hiki, mutta kun pysähdyin niin johan puski nestettä joka huokosesta. Johtui varmaan siitä, että kävellessä raikas pohjoistuuli puhalteli jo saatellen tätä syksyistä rintamaa tännepäin.

Eilen oli taloyhtiön yhtiökokous, jossa paikalla olivat ne samat naamat kuin aina ennenkin. Tai ei, yksi uusi naapurihan meillä on ja hänkin oli tullut paikalle sekä tarttui reippaasti myös hallituspaikkaan.
Paikalla eivät luonnollisestikaan olleet ne tyypit, joita yhteiset säännöt tai lait eivät muutenkaan tunnu koskettavan. Vaan mitäpä noista. Ihan hyvässä hengessä kokous vietiin läpi ja jälleen kerran nostan hattua isännöitsijällemme, joka oikeasti työskentelee taloyhtiön hyväksi eikä vain koita rahastaa keinolla millä hyvänsä.
Tänään en sitten olekaan tehnyt taas mitään paitsi kuluttanut sohvaa vaaka-asennossa ja nojatuolia istuma-asennossa. Ai juu, kävin postilaatikolla ja pyöräytin tiskikoneen. Piti imuroidakin, mutta ehtiihän tuon. Ja jos jotakuta häiritsee moinen kotitöistä laistaminen niin tervetuloa tänne imuroimaan vaan.

Lauantaina illastimme tyylillä Helsingin kattojen yllä töllöstäkin tutun kokin johtamassa hienossa ja perinteikkäässä ravintolassa. Täytyy sanoa, että hyvää oli. Tai ei, ei hyvää vaan ihan loistavan herkullista ja kaunista ruokaa. Ajatuksella kootu menu, johon keittiö pystyi joustamaan kekseliäästi parin ruokalajin osalta meikäläisen rajoittuneisuuden vuoksi. Ruokiin valitut viinit olivat aivan superloistavia ja kättelivät jokaista ruokalajia täydellisesti. Rakastuin yhteen valkoviiniin, joka lienee niin kallista (jos sitä edes sattuisi meidän pitkäripaisestamme saamaan) etten uskalla edes ajatella, mutta ihanaa se oli.
Palvelu oli täysin ensiluokkaista ja erityisesti ilahduin sommelieren seikkaperäisistä kuvailuista ruuille valituista viineistä sekä siitä, että hän kävi tiedustelemassa myöhemmin mitä mieltä olimme pääruualle valitusta viinistä. Minkäänlaista besserwisseröintiä tai ylimielisyyttä ei ollut havaittavissa, mikä ilahdutti suuresti.
Ja sanottakoon nyt sekin, että kyseisessä "kuppilassa" ei todellakaan käydä joka kuukausi tai edes joka vuosi syömässä... Mutta joskus täytyy vähän revitellä. :)
 
Siellä terassilla näin myös tämän kesän ensimmäiset pääskyset. Kotinurkilla ei vielä ole näkynyt ja nythän niillä raukoilla lienee jo pyrstösulat huurteessa kun tuli tämä äkkisyksy.

JälkiJuttu:
Katselin viimeaikaisia hakusanoja, joilla tänne oli tultu ja täytyy sanoa, että hiukan hämmästytti esimerkiksi burnout rukous ja frisco tsekki. Ensimmäisestä ei oikein ole käryä muuten kuin sillä, että olen jonkun burnout-kirjoituksen kirjoittanut, mutta tuo sanapari ei ole mielestäni esiintynyt samassa postauksessa ensinkään. Tuota jälkimmäistä mietin aika tavalla, mutta sitten muistin, että Tsekeissä tuo Frisco on "limuviinaa" ja olen varmaan sen maininnut jossain matkakertomuksessani. :D
Lisäksi oli tultu Finsoffat kokemuksia -haulla ja jos sen kyseisen postaukseni luki niin varmasti ymmärsi, että minun kokemukseni kyseisestä puljusta oli hyvä ellei jopa erinomainen.
Että tämmöisiä... 

4 kommenttia:

  1. Hittolainen että mä pidän sun tavasta kirjoittaa / tuoda ajatuksias julki koska se on niin selkeetä ja ilman mitään turhia piiperryksiä.
    Vaan kateeksi käy illalliskokemustasi sillä loistava ruoka on oikeasti elämys - ei pelkkää nälän poistamista vaan paljon enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No katos yksinkertainen mieli tuottaa yksinkertaista tekstiä. ;)

      Joo, illallinen oli loistava! Ihan (kalliin) hintansa väärtti.

      Toivottavasti sä voit jo paremmin.

      Poista
  2. Sama käy mielessä päivittäin, kun tuntuu, että tulee väännettyä tikusta asiaa. Tai siis 'asiaa'.

    Nauratti ihan katketakseni, kun joku tossa muutama päivä sitten laittoi mulle kommentin, että teksti on tylsää. :D Ei ole vaikea uskoa, olen itsekin ihan samaa mieltä omista jutuistani. Silti pelkkä kirjoittaminen - vaikka siitä tylsyydestä raportointi - on kivaa noin henkilökohtaisella tasolla. Välillä oikein harmittaa, kun ei ole mitään aihetta, josta voisi kirjoittaa. No, toki lehdet ovat pullollaan aiheita, mutta olen vähän (!! :D) laiska paneutumaan yhteiskunnallisiin tai muihinkaan ongelmiin. Enkä jaksa niin hirveästi enää valittaakaan, kun ei mikään vatuta oikein kunnolla. Vähän kuten sullakin. Ollaankohan me tulossa vanhoiksi, kun valittaminenkin on jo liian voimillekäyvää ? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, mitähän sellaisen kommentoijan päässä liikkuu? Haluaa, että keksit räväkämpiä juttuja vaikka tyhjästä? ;D

      En mäkään jaksa kahlata kaikkia aviiseja täikammalla vaan saadakseni blogiin täytettä.

      Varmaan se on se seesteinen keskiluokkainen keski-ikä, mikä on tehnyt meistä elämään tyytyväisiä ei-valittajia. Tai jotain. ;D
      Noh, otan tälle kesäkuulle kuitenkin noi Neon sanat. Jos vaikka niistä sais jotain huttua keitettyä.

      Poista