torstai 22. toukokuuta 2014

Lampaat keritty

Tai siis lammaskoirat. Jokakeväinen karvaurakka on saatu taas päätökseen. Koska en halua kiusata vanhoja koiria riipimällä takkuja ja ärsyttämällä jo herkkää ja haurastunutta ihoa, olen jo ööö... varmaan viisi vuotta ainakin vetänyt parrat trimmerillä puliksi aina keväällä. Osasyynä moiseen operaatioon on myös ollut kohtaamiseni iskiaksen kanssa, joka aiheutti sen, että en pystynyt pitkään aikaan edes kuvittelemaan suorittavani vaativia turkinhoidollisia toimenpiteitä. Hyvä kun sai edes kengät jalkaan itse...

Joka tapauksessa toissapäivänä surruuttelin trimmerillä Juniorin, pesin sen ja tälläsin punkkipannan kaulaan. Tänään sama homma PP:lle. Täytyy sanoa, että koska PP on vähemmän neuroottinen kuin Juniori, meni isomman koiran trimmaamiseen puolet vähemmän aikaa. Juniori kun käyttää kovin paljon energiaa siihen, että pistää hanttiin, yrittää venkoilla vastaan, istuu kun pitäisi maata jne. Ärsyttävä koira kerta kaikkiaan. PP puolestaan on sitä mieltä, että kaikki mitä Mamma tekee on jees. Niin on siis trimmauskin vaikka tassuista vähän kutittaakin.

Juniori paineli karkuun kun yritin ottaa siitä kuvaa, mutta PP sentään suvaitsi maata pöydän alla kuvattavana. Tällainen nahkakalju siitä tuli:

Onpas paljon roskia lattialla, ei oo kukaan siivonnu...
Huomatkaa (iki)vanhan uroskoiran remppamaha ja kurttuinen nahka. Tuossa kuvassa eivät hienot korva- ja häntätupsut pääse oikeuksiinsa, mutta jonkun käsityksen siitä kuitenkin saa. :)
VV toimi loistavana työnjohtajana molemmissa keisseissä, kävi välillä nuolemassa hikeä naamaltani ja oli muutoinkin hyvin tarkkana koko ajan. 

Ja nyt on sitten muutoinkin kesä virallisesti täällä. Olen nähnyt sekä vaskitsan (jonka ystävällisesti hätistelin tieltä turvaan pusikon puolelle) sekä kyyn. Se kyy oli aivan pikimusta. Olen täällä nähnyt aiemminkin aivan pikimustia kyykäärmeitä, olisikohan jotain paikallista sukuhaaraa. Onneksi kyytä lähestyttiin takaapäin jolloin se ihan omatoimisesti lähti luikertamaan kohti aluskasvillisuutta. Mutta taas muistui mieleen, että ei tee mieli pahemmin tuolla metsäpoluilla loikkia ainakaan koirien kanssa.

6 kommenttia:

  1. Koiruuksillakin on sitten viileämpää:-)

    Mutta tottakai koiran pitäisi seistä asennossa ja rauhallisesti odottaa toimenpiteen päättämistä. Miten ne on kasvatettu? :DD
    (*vapaaehtoisesti juoksee polvea linkaten karkuun*)

    T. nimerkki koiraton

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä en edes ala tuosta Juniorista avautumaan. Mutta sen sanon, että onneksi olen ymmärtänyt jättää sen pennuttamatta aikanaan, kyllä se niin ongelmainen tapaus on.

      Eikä tartte juosta karkuun, PP on ihan hyvin kasvatettu ja käyttäytyvä. ;)

      Poista
  2. Sä olet PP:n Elämän Kuningatar ! Tuo ilme... Hämillinen alastomuudestaan... Mutta kun MAMMA <3 <3

    :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän mä oon, välillä se on vähän rasittavuuteen asti läheisriippuvainen meikäläisestä. Mutta on kai se ihan luonnollista kun olen sen omin käsin tähän maailmaan auttanut ja myöhemmin pelastanut sen huonosta kodista ja julmalta maailmalta takaisin synnyinkotiin.

      Tosiaan, sille voi tehdä melkein mitä vaan sen nimissä, että se on minä joka tekee. :)
      Kyllä jää suuri aukko elämään kun tuosta aika jättää. Eilen juuri pohdin, että mahtaako olla viimeinen kesä menossa poitsulla...

      Poista
    2. Tuollaisen viattoman luontokappaleen rakkaus ja kiintymys on jotain niin kauneinta. *sniif*

      Poista
    3. Joo, eipä arvostele ulkonäköäsi tai mieti onko ystävyys aitoa vai ei.

      Poista