Asiakaspalvelun kukkanen

Eilisestä suoriuduttu kunnialla, vaikka tunnelma olikin aika tiivis ja illan isäntä juotti jotain ihme kääpämehua vodkaan sekoitettuna ja sanoi, että sillä hoidetaan ja ehkäistään kaikkia mahdollisia vaivoja. Tiesin, että hän on jonkun sortin hihhuli, mutta että noin hihhuli, niin... Joo, ei siitä sitten sen enempää.

Kertomisen arvoista sen sijaan eilisestä on taksikyytimme kuski. Siis ihan omaa luokkaansa ja ilmeisesti ihan paikallinen sankari, niin sanotusti oman kylän poikia kun tuntui taajamamme asiat tuntevan kovin hyvin.

Astuimme kyytiin eikä äijä edes päivää sanonut. Sen sijaan alkoi suureen ääneen arvostella kuin kadullamme on parkkeerattu autot ihan sikin sokin ja laittomasti. Kadullamme on toisella puolella täydellinen pysäköintikielto ja toisella puolella on alueita, jossa saa pysäköidä arkisin kiekolla ja muulloin vapaasti. Tai niin minä (ja Siippakin) ymmärrän pysäköintikieltomerkin yhteydessä olevan lisäkilven. Ja ilmeisesti alueella partioivat parkkipirkotkin ovat samaa mieltä. Mutta tämä arvon herra taksisuhari väitti, että kiekkomääräys koskee kaikkia päiviä. Enivei, hän oli myös sitä mieltä, että kadun varteen pysäköidyt autot vaarantavat liikennettä kun ovat esteenä ja että kaupungin pitäisi siirtää kaikki pois. 
Yritin sanoa, että paikat ovat kortilla ja useimmilla on kaksi autoa, mutta paikkoja on vain yksi per asunto. Ja, että maa on kallista. Virhe. Olisi pitänyt olla hiljaa. Suhari sai vain lisää vettä myllyynsä ja alkoi kahta kauheammin vaahtoamaan. Kertoi mm. että kaikki hidastetöyssyt ovat laittomia ja jos joku rikkoo sellaiseen autonsa, on korvausvastuussa se kiinteistö jonka kohdalla töyssy on kun ovat kerran sellaisen siihen vaatineet. Siippa mainitsi, että meidän kadullamme olevat kaksi töyssyä ovat päiväkodin kohdalla ja oletettavasti sen päiväkodin takia siihen laitetut. Siinä tapauksessa sitten olikin kuulemma kaupunki korvausvelvollinen.

Minua alkoi kyrpiä sen verran ukon paasaaminen ja besserwisseröinti, että kaivoin puhelimeni ja keskityin pelaamaan Angry Birdsiä. Sillä jos olisin osallistunut "keskusteluun", olisin luultavasti sanonut jotain vähemmän diplomaattista.
Olimme Siipan kanssa siis molemmat hiljaa näpelöiden puhelimiamme. Yleensä tällaisesta kuski tajuaa tukkia turpansa. Vaan ei tämä. Päinvastoin! Tahti vain tiivistyi kun äijä paasasi viikset täristen siitä kuinka tieliikennelaki ei tunne käsitettä lapsi ja että vanhempien pitää huolehtia lastensa turvallisuudesta, ja jos eivät siihen pysty niin sitten lapset pitää ottaa näiltä pois.

Siis oikeasti! Ihme tyyppi! Onneksi matka loppui, sillä kärsivällisyyteni oli myöskin kovin vähissä. Ja tuosta "ilosta" piti vielä maksaa! Todellinen asiakaspalvelun helmi. Toivottavasti en enää koskaan törmää tähän ammattiautoilijaan.

Tyttöjen juttuja

Kampaaja. Tuo ihana paikka jossa sielu lepää. Sekä ainoa paikka jossa luen akkainlehtiä. Oikeasti. Meille tulee kotiin Hesari, joku Siipan nörttilehti ja meikäläisen koira-aviisi. Siinäpä ne.

Olin siis aamuvarhaisella kampaajalla. Lisäkseni putiikkiin oli samaan aikaan saapunut kuontaloitaan hoidattamaan kaksi muutakin naiselävää. Panin siinä sitten merkille (kaikkea kun pitää pohtia ja kytätä) kuinka erilaisia asiakkaita me kolme naista keskenämme olimme. Itse lörpöttelen kampaajani (tai oikeammin kampaajieni, sillä kaikki kolme kelpuutan kuontaloani saksimaan & tuunaamaan) kanssa niitä näitä ja olemme oikeasti enemmänkin tuttavia kuin pelkässä asiakassuhteessa. 
Niinpä vaihdoimme siinä kuulumisia ja muistelimme, että koskas olinkaan viimeksi käynyt. Muut kaksi kampaajaa osallistuivat välillä ohi mennessään keskusteluumme.

Viereisellä paikalla ollut pitkätukkainen nainen oli kovin hiljainen. Hyvä, että edes vastasi kysymykseen, että kuinka paljon leikataan. Sen osasi sanoa, että halusi raitoja, mutta väritkin kampaaja loppujen lopuksi päätti itse. Sen jälkeen en kuullut asikkaan sanovan sanaakaan. Luki tiiviisti lehtiä, luultavasti siksi, että ei vahingossakaan joutuisi keskustelemaan mistään kampaajan kanssa.
Kauimmaisella paikalla oleva rouva harvakseltaan jotain puheli kampaajansa kanssa, mutta hänkin näytti siltä kuin olisi mieluummin ollut hiljaa. Erilaisuus kunniaan siis.


Värin vaikutusta odotellessa lämpölampun alla lueskelin minäkin lehtiä. Opin, että Armi Toivainen on identtinen kaksonen ja siskoaan 10 minuuttia vanhempi. Luulenpa, että hän on ihan oikeastikin hauska eikä vaan Hefnerin roolissa.
Toisesta lehdestä luin Apulannan Toni Wirtasen parisuhteen päättymisestä ja siitä, kuinka se johti kirjoittamaan uusimman levyn biisit.
Ihan kiva lukea tällaisia välillä, mutta jälleen totesin, että en minä näitä lehtiä itselleni kotiin kannettuna kaipaa. Ne ovat sellaisia tyttöjen juttuja, joihin minusta ei taida löytyä taipumuksia.


Kävin myös Kodin Ykkösessä ja ostin lisäosia sarjaani "hullut puutarhakokeilut". Ostin siis kuvan perusteella sellaisia kukkasipuleita, joista vain katsoin, että pihamme saattaa olla ihan suotuisa kasvuympäristö, mutta mitään muuta käsitystä ei moisista rehuista ole. Katsotaan kuinka ämmän käy.
Ostimme myös vihdoin parvekkeellemme penkin, jossa on mukana säilytyslaatikko. Saa edes jotain romuja piiloon kuljeksimasta pitkin parvekkeen nurkkia. Se kasataan sitten huomenna ja luultavasti muutaman ärräpään saattelemana.


Nyt surffailen hieman ympäri blogistaniaa ja odottelen lähdön hetkeä. Niin ja koitan kasata hivenen kärsivällisyyttä sekä mielenrauhaa, ettei ihan farssiksi pölähdä koko ilta. Raportoin aiheesta huomenna jos luoja suo. ;)


Ai niin, tukasta tuli tosi kiva. Väriä vähän muutettiin ja samoin mallia. Varasin jo samalla uuden ajankin, sillä kuontalo kasvaa sitä vauhtia, että kahdeksan viikkoa lienee sopiva leikkuuväli. 

JälkiJuttu:
Se vitun Puutarhatonttu meni tosta taas ohi ja se vitun pikkupiski oli taas irti! Perkele! Kohta pitää soittaa Nollis paikalle avuksi ja laittaa äijä ojennukseen...

Nysse alko

Niin just. Helvetin jääkiekon MM-kisat. 
Arvaatte varmaan, että Siippa huutaa sohvalla ohjeita kuin hinaaja ja vielä kuvittelee, että joku kuulee sekä tottelee. Voi vittu. Siis mun mielestä lätkä on ihan okei, mutta sekin on vain urheilua.
Iloisen tästä asiasta tällä kertaa tekee se, että ilmaiskanavilla näkyvät "vain" Suomen pelit. En siis joudu kuuntelemaan ihan kaikkia matseja tyyliin Vinkuintia vastaan Ouakadougou huutamisia ja taktisia neuvoja.

Samaan aikaan toisaalla eli Sheffieldissä Iso-Britanniassa on käynnissä Snookerin MM-kisat. Siinä on hieno laji, ihan aidosti. Vaatii taktista silmää sekä kykyä ajatella peliä pidemmälle eteenpäin. Itse olen joskus yritellyt biljardin (ysipalloa ja kasia) pelaamista ja snookeriakin kokeillut, ja voin kertoa, että ei ole niin helppoa miltä näyttää. Mutta seuraan mielelläni, erityisesti snookeria ja ihailen niitä taitavia miehiä sekä kykyään ajatella peliä pitkälle eteenpäin. 

Siinä teille taas yksi omituisuus meikäläisestä, se tykkää snookerista... ;)

Pari sanaa Puutarhatontusta

Varoitus: Luvassa luokatonta ihmisen arvostelua tuntematta kyseistä henkilöä oikeasti. Perustuu siis pääsääntöisesti mielikuvaan ja vain muutamaan omaan huomioon. Noin, varoitettu on. Ne jotka vetivät jo palkokasvin takaraivoonsa, älkööt vaivautuko lukemaan pidemmälle. (Pitäiskö aina laittaa tällainen tuotevaroitus postausten alkuun?)

Olemme saaneet uuden naapurin. Jossain vaiheessa mainitsemani "hullu kolaaja" sai kuin saikin kämppänsä myytyä ja nyt sitä on jo muutaman viikon asuttanut puutarhatontun näköinen mies ja hänen (oletettavasti) idäntuontia edustava morsmaikkunsa sekä pieni ja helvetin ruma koira. Huomioitavaa on sekin, että koiraihmiseksi taidan loppujen lopuksi pitää aika harvasta koirasta. ;)
Olen aidosti omissa piireissäni tunnettu siitä, että tarkkailen ihmisiä. Olen Siipankin opettanut heti aikojemme alusta asti siihen, että kahvilassa voi istuskella ja kuluttaa aikaa katselemalla ohikulkevia ihmisiä.
Tätä taustaa vasten lienee sanomattakin selvää, että tarkkailen myös pihalla liikkujia. Etenkin kun ne kuljeksivat minun pihani ohitse ja varsinkin näinä vuodenaikoina kun vietän enemmän aikaa takapihalla kuin asunnossa sisällä.

Tarkkana akkana huomasin kun Kolaaja alkoi tehdä muuttoa. Kun Puutarhatonttu puolestaan alkoi roudata kamaa paikalle, havaitsin heti tämän olleen yksi jonka olin bongannut eräänä esittelypäivänä pihalla töllistelemässä.
Kun kamat oli sitten roudattu, alkoi liikenne kämpän ja ulkovaraston välillä. Ulkovarastot sekä lasten leikkipaikka sijoittuvat niin, että niitä voi esteettömästi ihailla ikkunastamme. Puutarhatonttu ramppasi edestakaisin se helvetin ruma koiransa kannoillaan. Ja se koira oli kaiken aikaa VAPAANA. Otsasuoneni alkoi jo siinä kohdassa tykyttää ja mainitsin Siipalle, että kaikilla ei taida olla ihan hallussa se, mitä järjestyslaissa sanotaan lemmikeistä...

4 luku, Eläimet, 14 §, Koirakuri

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on:

1) pidettävä koira taajamassa kytkettynä;

2) pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua; (19.12.2003/1195)

3) pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.

Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei koske virantoimituksessa käytettävää valtion omistamaa koiraa, vartiointitehtävässä olevaa vartijan koiraa, palvelutehtävässä olevaa koulutettua pelastuskoiraa, liikuntavammaisen avustajakoiraa eikä näkövammaisen opaskoiraa.

Mitä 1 momentin 1 kohdassa säädetään, ei koske suljettua pihaa, koirien harjoituspaikkaa eikä erityisesti osoitettua aidattua jaloittelualuetta. Koiran tulee kuitenkin näissäkin paikoissa olla omistajansa tai haltijansa valvonnassa.

Mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, koskee myös kissaa. Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, koskee myös hevosta sekä soveltuvin osin muuta koti- tai lemmikkieläintä.

Ihan vaan kommenttina, että tuossahan se sanotaan, ihan kohdassa yksi. Ja jos ei miellä kiinteistön yhteistä pihaa taajamaksi, niin kelpaisiko määrittelyksi sitten tuo "hoidettu alue" tai ihan vaan lasten leikkipaikka. Käsittääkseni se helvetin ruma koira ei myöskään ole virkakoira tai avustajakoira...

Seuraavaksi huomaan seuraavani ikkunasta kuinka Puutarhatonttu menee pihamme ohitse pikkupiski kannoillaan. Vaan mitä tekee piski. Koukkaa porttimme ali takapihallemme ja saatana KUSEE minun kukkapenkkini reunaan! Arvatkaa kenellä kilahti siinä paikassa.
Eikun popoa jalkaan ja pihalle. Hahaa! Pikkupiski ei päässytkään portin ali enää takaisin isäntänsä perään ja hetken ajan tunsin todella suurta halua päästää omat koiramme "tutustumaan". Onneksi hillitsin itseni, joku syytehän siitä olisi napsahtanut. Koppasin sen saamarin piskin kainalooni ja lähdin lampsimaan samaan suuntaan kuin näin Puutarhatontun menevän. Siellähän se äijä jo kuikuilikin, että mihinkäs se kullannuppu jäi. Ojensin piskin omistajalleen ja sanoin "Eiköhän sovita, että pidetään koirat kiinni. Tämä kävi juuri meidän pihallamme kusella." Ukko solkkas jotain "Sovitaan vaan."

Tästä kului muutama päivä ja Puutarhatonttu purki autostaan jotain varastoonsa. Ja taas se saatanan pikkupiski oli vapaana. Tällä kertaa se nosti koipeaan lasten hiekkalaatikon reunaan! Lähetin Siipan asialle tällä kertaa, sillä hän osaa näissä tilanteissa käyttäytyä sivistyneemmin kuin minä. Siippa olikin sivistyneesti toivottanut Puutarhatontun tervetulleeksi naapurustoon sekä kehottanut pitämään koiran kytkettynä. Tämä tuntuikin tehoavan pidemmän aikaa, ja taisipa Puutarhatonttu olla jossain reissussakin tässä välillä kun ei näkynyt. 
Kunnes sitten Vappuna. Tulimme lenkiltä omien koiriemma kanssa kun se pikkupiski oli jällen irti lasten leikkikentän liepeillä. Äijälle tuli hippasen kiire kaapata koira syliinsä kun näki kuka tulee ja minkälaisten kanssa. Tokaisin vaan "Eikös me sovittu, että ne koirat pidetään kiinni." Ukko jotain sopersi, mutta en jäänyt kuuntelemaan.


Mutta ei voi kuin vain ihmetellä ihmisen typeryyttä, röyhkeyttä, omaan napaan tuijottelua sekä piittaamattomuutta. Jos ei saatana tunne lakia niin kannattaisi edes uskoa kun sanotaan useamman kerran. Juuri tuollaiset idiootit pilaavat sen vähäisenkin hyvän maineen tapaisen, joka koirilla ja omistajillaan on. Siis ihan aivotonta touhua. Suoraan verrannollista siihen, että jätetään ne paskat keräämättä sieltä katujen varsilta.
Vielä kerran kun sen pikkupiskin näen tuossa irrallaan, lupaan tulostaa hänelle järjestyslain ja korostuskynällä merkitä tätä asiaa koskevat kohdat. Ja jos ei sitten ala mennä jakeluun, niin otan sen koiran kiinni ja kuskaan löytökoirataloon. Vituttaa moinen.

Kiitos ja anteeksi. Vuodatus on tältä erää päättynyt. *helpotti*

Jonninjoutavaa jorinaa

tulee nyt näistä sormenpäistä.

Olo on ihan yhtä "freesi" kuin eilenkin, joten mitään järjellistä en oikein saa aikaiseksi. Onneksi on kuitenkin perjantai, joten voin lillua kotona omassa usvaisessa maailmassani kaikessa rauhassa.

Paitsi että huomenna pitää raahautua klo 9 kampaajalle. Siis ysiltä! Mikä helvetin mielenhäiriö on iskenyt kun suostuin moiseen jumalattomaan aikaan sinne menemään??? Luultavasti se oli epätoivoinen teko, sillä kuontalo on sen verran ylivenähtänyt, että en oikein tahdo saada sitä mihinkään suuntaan niin, että se näyttäisi säädylliseltä.
Värimaailma pitää myös laittaa jotenkin uusiksi ja arvatkaa kuinka paljon houkuttelisi vetäistä joku shokkiväri kutreihin ihan vaan sen kunniaksi kun huomenna on ne "illalliskutsut". Kampaajanikin on sen verran hullua sorttia, että hän voisi vahingossa vielä suostuakin! :D

Eilen tuli hoidettua viikon ruokaostokset sekä toki piipahdettua pitkäripaisessa. Siippa näjetsen jostain syystä lupasi, että viemme viiniä sinne saakelin illatsuille. No, meikäläinen hoiti asian karusti ja napakasti. Sanoin, että pulloja en ryhdy raahaamaan, joten humppakuutiolla mennään. Jos ei kelpaa, tuon sen ilomielin takaisin kotiin omia iltojani ilahduttamaan. Siippa ymmärsi, että ei kannata kakistella vastaan tässä kohdassa ja alistui kohtaloonsa. ;)
Edelleen olen katkera siitä, että en pääse kaupungille oikeaan ravintolaan. Perkele. Että katsotaan, millaisen kalabaliikin saan vielä aikaiseksi...

Poikkesin myös suorittamassa viikon hyvän työn. Eräs tuttavani otti ja erosi, ja kun laitetaan lusikat jakoon, niin yhtä ja toista tavaraa siinä huomaa tarvitsevansa. Itse kannatan lämpimästi kierrätystä enkä mielelläni heitä pois mitään käyttökelpoista, ehjää ja toimivaa varsinkaan jos kyse on huonekaluista.
Niinpä nurkissamme on ajelehtinut jo vähän *köh* jonkin aikaa, no okei, viisi vuotta virkaheittoja ruokapöydän tuoleja kolme kappaletta. En muista mihin neljäs joutui, mutta kolme oli jäljellä. Umpipuuta, perustuoleja. Nyt saatoimme ilahduttaa tarvitsijaa ja luovutimme ne tälle tuttavalle. Olisin suoriutunut toimituksesta yksinäkin, mutta Siipalle on kauhistus laittaa eukko roudaamaan tavaroita (pelkää varmaan, että saan taas iskiaskohtauksen jolloin hän joutuisi hoitamaan kaikki asiat), olivatpa ne kuinka kevyitä vaan. Eli sain kolmen tuolin kanssa matkaani Siipan kantajaksi. En valita, mukavaahan se on, että auttaa. :)

Nuupahtanut olotila

Tämä on niitä päiviä kun heräämisestä asti menee päin persettä. Tiedättehän, on se aika kuusta ja sen myötä aamulla jo herätessä oli sellainen mukava jomotteleva päänsärky. Sellainen sopivan vittumainen, ei tee sinusta toimintakyvytöntä, mutta muistuttaa olemassaolostaan koko ajan. Ja meikäläisen tähän hormoonipäänsärkyyn ei auta buranat eikä muutkaan särkylääkkeet. Kärsin siis hiljaa itsekseni. Lisäksi turvottaa normaaliläskin päälle vielä niin, että eivät tahdo sormukset mahtua sormeen. Vittu.


Koskapa aamu alkoi aurinkoisissa merkeissä, on päivä sujunut vähän usvassa ja todella hitaasti. Tuntuu, että aika ei kulu eikä järki juokse, tai edes kävele. Yksinkertaisimmatkin työtehtävät tuntuvat jotenkin ylivoimaisilta.


Asiaa ei myöskään auta ulkona vallitseva alkanut ihanainen siitepölykausi. Kuivaa yskää pukkaa ja nokka vuotaa kirkasta. Antihistamiinia ei tee mieli ottaa kun sitten väsyttää vielä enemmän. Mikähän se yksi antihistamiinimerkki oli, jonka mainostettiin olevan sellaista joka ei väsytä?

Olisi myös aika kohdata se karmaiseva totuus, ettei enää mahdu mihinkään viime kesän vaatteisiin. Sitä masennusta en juuri nyt halua, joten lykkään totuuden hetkeä hieman tuonnemmaksi vielä. Tosin pari viikkoa enää armonaikaa reissuun, joten onhan se tuska kohdattava. Voisiko joku kertoa keinon laihtua ilman, että pitää pomppia hulluna jossain punttisalilla, massajumpassa tai riehua kahvakuulan kanssa?
En ole koskaan voinut sietää mitään yhteisjumppia eikä punttisalikaan minua kovasti houkuttele. Ehkä pitäisi vaan syödä kuin lintu ja kävellä megalenkkejä juoden litratolkulla vettä. Onnistuisikohan sitten...
Olen liian perso hyvälle ruualle ja punkulle sekä aivan liian laiska rääkätäkseni itseäni fyysisesti, vaikka tiedän, että se olisi hyvästä itselleni. En vaan pysty kykenemään.

Lauantaina pitäisi suunnata erään tuttavapariskunnan luo illanviettoon. Vastustin pontevasti tällaista koti-iltailua, mutta minuahan ei kukaan kuunnellut. Olin näet alunperin odottanut ravintolaillallista, mikä oli tarkoituskin, mutta koska yksi eukko ei saanut tahtoaan läpi haluamansa ravintolan suhteen, muuttui koko homma yhtäkkiä. Ja nämä kaikki velliperseäijät suostuivat sitten siihen, että seitsemän ihmisen seurue änkeytyy syömään kolmenkymmenen neliön yksiöön. Rehellisesti sanottuna menisin mieluummin ravintolaan ja tilaisin listalta juuri sitä, mitä sillä hetkellä haluaisin sen sijaan, että minun on tyytyminen siihen mitä tarjotaan. Jos maksaisin tilaamastani pihvistä, minulla olisi oikeus valittaa mikäli ruoka ei täyttäisi vaatimuksiani. Nyt jos saan syödäkseni jotain minun mielestäni pask ei-niin-hyvää, niin siitähän ei saa sanoa, sillä se on epäkohteliasta kun toinen "pikkuvaimo-parka" on raatanut keittiössä monta tuntia. Pitää vain hymyillä maireasti ja kohteliaasti kiitellä sekä kehua ja olla sosiaalinen sekä kiinnostunut. Perkele.
Minä siis viimeiseen asti sanoin, että en suostu, mutta tulin täysin huomiotta jätetyksi. Niinpä fiilikseni ei ole kovin juhlava eikä minulla ole mitään päällepantavaakaan. Voiko kuukautiskipuihin vedota ja jäädä kotiin? Voihan? Tai sitten nykäisen tanakan kännin ja kerron valikoituja totuuksia. ;)
Pitänee hioa sotasuunnitelma kuntoon...

Elämää Wapun jälkeen

Aamulla herätyskellon soidessa oli mielestäni maanantai, joten mikä ihana havainto olikin se, että on keskiviikko. Jihuu!

Eilen vietin valtaosan päivästäni koiramaisessa tapahtumassa, missä olikin oikein mukavaa. Tyhmästä päästäni vain tuppasi kärsimään koko ruumis. Unohdin nimittäin aurinkolasit sekä hatun keittiön pöydälle kun tuli vähän kiire lähtö. Siellä sitten avoimella kentällä auringon paistaessa ja tuulen tuudittaessa ymmärryksen auringon pistävyydestä, meinasi melkein käydä vanhanaikaisesti. Jossain kohdassa olo oli varsin pöpperöinen ja turvauduin ihan jaffan juomiseen saadakseni vähän kuuppaa balanssiin. Minä en siis käytännössä ikinä juo makeita limuja ja vähän joutui kakistelemaan tuon kanssa, että sai sen alas. Oloni kuitenkin koheni ja hoidin velvollisuuteni kunnialla loppuun asti. Ja tulihan naaman lisäksi nyt saatua väriä myös korvalehtiin. Tiedä sitten kuinka hienoa se on...

Kotona Siippa olikin jo valmistellut vappuateriaa ja ryhtyi hetimiten grillin luona heilumaan kun palasin. Omalla pihalla olikin oikein lämmintä, sillä se on aika suojaisa ja jotenkin tuntui, että se tuulikin tyyntyi iltaa kohti.
Nautiskelimme maittavan aterian kera kuoharin ja arvaattekin varmaan, että höyhensaaret kutsuivat mukaansa sen jälkeen. Nukahdin nojatuoliin epämääräiseen asentoon epämääräiseksi ajaksi...

Tänä aamuna meillä mittarissa oli vain puoli astetta lämmintä ulkona. Ja jotain saakelin takatalveahan ne jo "lupailivat". Pitänee harkita yösijan tarjoamista sisätiloista niille istuttamilleni kukkasille jos pakkasille mennään... Tai sitten antaa kuolla ja laitetaan uudet kesemmällä. ;)
Ehkä ei ollut fiksua istutella kesäkukkia näin aikaisin, mutta en vaan voinut itselleni mitään. Pakko oli päästä möyrimään multaa.