perjantai 14. marraskuuta 2014

Siellä, täällä ja tuolla

Viikko on vierähtänyt perjantaihin enkä ole ehtinyt täällä Blogistanian puolella kissaa hönkäistä! Olen aloittanut orientoitumisen siihen työssäkäyvien elämään ja alkuviikosta olin järkännyt joka päivälle ohjelmaa.

Maanantaina oli määrä vihdoin mennä kampaajalle ja loikkasinkin aamulla Siipan siivelle, että pääsin metroradan varteen. Juu, taas se minulle jännittävä metromatka, muistattehan sen kirvesmurhaajan... Metro oli yllättävän tyhjä siinä yhdeksän aikaan aamulla ja matka sujuikin leppoisasti ilman että olisin yhtään potentiaalista kirvesmurhaajaa bongannut.

Treffit kampaajan kanssa oli alunperin sovittu noin puoli kymmeneksi, mutta sunnuntai-iltana kampaajani tiedusteli sopisiko myöhentää kun hänelle pukkasi äkillistä visiittiä kirjanpitäjälle. No mikäs siinä, minullahan on vain aikaa ja päätinkin sitten katsastaa vihdoin Marks & Spencerin tarjonnan aamutuimaan kun en sattuneesta syystä lokakuun alun avajaisiin päässyt.
Olin varsin positiivisesti yllättynyt tästä Suomen M&S:n tarjonnasta, sillä en nähnyt ollenkaan niitä järkyttävimpiä mummokuoseja, joita löytyy mm. Edinburghin tai Dublinin vastaavista puljuista, ja raportoipa Hirnakka, että Marbellassakin oli aika kammottavaa rytkyä tarjolla.
Ei, mielestäni tarjonta oli sellaista suomalaiseen pirtaan sopivaa ja kasuaalia siten, että joukkoon oli jotain räväyttävää ja värikästä laitettu mausteeksi. Miesten osastosta olin myös iloisesti yllättynyt, sillä siellä oli tarjolla paljonkin Siipan mieltymyksen mukaisia vaatteita ja myös niitä ekstrapitkillä hihoilla varustettuja kauluspaitoja. Herkkuosasto oli valitettavasti vähän suppea, mutta ymmärrän sen kyllä. Jos olet short breadin (onks tää murokeksi vai voikeksi suomeksi?) ystävä, niin sinne sitten vaan shoppaamaan.
Mukaan tarttui muutama paita itselleni ja Siipalle sukkia. Sillä kun on terävät varpaat ja kantapäät, ja siksi sukkia hajoaa huikealla vauhdilla. ;)

Yrityksistäni huolimatta en saanut niin kauaa aikaa kulumaan, että olisi ollut aika rynnistää naapurikortteliin kampaajalle. Niinpä kävin vielä kahvilla ja sämpylällä, jotta jaksaisin seuraavan parituntisen. Ja sitten suuntasinkin tukan tuunaukseen. Kiva oli nähdä kampaajaani, vaikka ympäristö olikin uusi ja outo. Vähän vierastin koko ajan ikkunan takana lipuvaa kansaa, mutta ehkäpä siihenkin ajan kanssa tottuu. Hyvällä paikalla on jakkaransa ja toivon, että bisnes kukoistaa sekä uusien että vanhojen asiakkaiden kanssa.
Tukka tuli tuunattua, nyt ehkä himppasen vaaleampana mutta tummana kuitenkin ja reilusti lyhennettynä. Joulukuussa uudestaan.
Päivä olikin humpsahtanut jo iltapäivän puolelle ja suuremmitta kaarteluitta päätin suunnistaa kotiin. Nilkka kiitti tuossa kotimäessä kertomalla joka askeleella, että liika on liikaa. Turvotus oli melkomoinen, mutta selvisin kuitenkin.

Tiistaina piti kuskata Siippa töihin jotta sain kiesin käyttööni. Fysioterapeutin kanssa oli aika puolen päivän kantturoissa.
Tapaaminen oli varsin onnistunut. Fyssari leipoi ja veivasi jalkaa ja nuljutteli lihaksia silleen hyvällä tavalla. Kehotti käyttämään päivisin lentosukkaa, jotta turvotus pysyisi vähäisempänä. Ja tottahan se on kun päivän aikana jalka turpoaa paljon tai vielä enemmän ja yön aikana turvotus laskee niin iho on aika kovilla.
Lisäksi sain pari simppeliä jumppaliikettä kotiläksyksi, siis sellaisia jotka tällainen tumpelokin osaa itsekseen suorittaa. Lisäksi ihana fyssari lupasi, että en ainoastaan kävele korkokengillä vaan juoksenkin vielä ja jo siinä vaiheessa kun palaan töihin! :D
Sanoi, että toipuminen näyttää todella hyvältä eikä hän löytänyt mitään hälyttävää jalkaa manipuloidessaan (paitsi huonon lonkkani, mutta se ei ole nilkan syy). Seuraava aika on ensi viikolla.
Kävinkin sitten hetimiten ostamassa parit lentosukat ja kyllä se vaan on totta, että vaikka jalka turpoaa niin turpoaminen ei ole yhtä massiivista kuin ilman lentosukkaa. Kotijumppa puolestaan on niin helppo, että sitä tekee mielellään. VV on toiminut personal trainerinani ja seurannut harjoitteita lähietäisyydeltä. :)
Fyssarin rohkaisemana olen myös uskaltautunut metsään kävelylle (valoisan aikaan), sillä tottahan sekin on, että epätasaisessa maastossa kulkeminen vahvistaa lihaksia ja kun nilkka on kuitenkin ehjäksi todettu niin ei ole mitään syytä miksi en menisi. Olen nauttinut kovasti PP:n kanssa metsätallusteluista rauhalliseen tahtiin, ja väitänpä että tunne on molemminpuoleinen kun vanhapoika on päässyt elämänsä valon kanssa ihan kahdestaan kävelylle.
Lisäksi olen polkenut kuntopyörää kun siihenkin tuli lupa. Nilkka ei tullut kipeäksi, mutta perse kyllä tuli. Seuraavan kuntopyöräkerran taidan jättää ensi viikkoon... ihan vaan sattuneesta syystä.

Keskiviikkona piti taas aamusta lähteä kuskiksi kun olin järjestänyt itselleni kosmetologikäynnin. Yhden auton kirot, mutta toisaalta se on aika pieni paha verrattuna siihen, että pihassa seisoisi toinen auto joka valtaosan ajasta olisi ihan tyhjän panttina. Tällä mennään ja sehän on yleensä vain järjestelykysymys.
Olipa mukavaa käydä kosmetologilla pitkästä aikaa! Olin siinä uskossa, että naama on kuin petolinnun pee, mutta lähinnä se oli pintakuiva kosmetologin lausuman mukaan. Nyt päästäänkin sitten taas normaaliin rytmiin samalla tavalla kuin kampaajakäynneissäkin.

Eilen en sitten lähtenytkään lähikauppaa kauemmas ja sinnekin menin aamulla Siipan kyydillä jottei tarvitse kävellä kuin toiseen suuntaan. Tämä käynti siksi, että vaikka olin keskiviikkona käynyt kaksi (!) kertaa kaupassa, en ollut muistanut ostaa eiliselle päivälle mitään lounasta. Lahopää.
Muutoin pysyttelin kotipiirissä ja tosiaan poljin sitä kuntopyörää, tuijottelin rästiohjelmiani ja jatkoin kutimiani. Naureskelin itsekseni, että minulla on tällä hetkellä kolme keskeneräistä kudinta joita sitten kudon vuorotellen. Meinasin jo aloittaa neljännenkin, mutta onneksi järki voitti ja päätin aloittaa sen vasta kun suurin meneillään olevista on valmis.

Että tällaista täällä, ihan samaa huttua kuin aiemminkin, mutta nyt onneksi vähän muuallakin kuin neljän seinän sisällä. 
Mukavaa viikonloppua!

JälkiJuttu:
Melkein unohtui. Arvoisat naislukijani, haluaisitteko tehdä ehdotuksia ensi vuoden teemakalenterista? Siis ihan konkreettisia linkkejä, mistä löytyisi jotain hottia shittiä. Itse löysin laiskalla haulla tuon Stadin pano palomieskalenterin, mutta siihen sisältyy yksi mutta. Se on A3-kokoinen ja musta jotenkin tuntuu, että Siippa ei arvostaisi... ;)
Hinta ei ole kriittinen tekijä mutta koko saisi mielellään olla sellaista A4-luokkaa tai pienempi, joten vaikuta ja ehdota. Ehkä juuri sinun ehdotuksesi pääsee kuukauden kuolauksen kohteeksi. ;)
Ja jos ehdotuksia ei tule, niin sitten mennään jo kesällä hankkimallani Heilan' coo -kalendaarilla. ;D 
 

17 kommenttia:

  1. Hienoa, että koipi kuntoutuu - isot onnittelut!
    Kalenteria olen itsekin etsiskellyt ja taitaa mennä UK:n Amazonin tai eBayn puolelle; löytyy teemoja (koirat, kissat, noidat...), kokoja, sopivia muutenkin eli ei ole vielä löytynyt ns. kovaa kotimaista ja palomiehet ei ehkä ole enää mun juttu! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Sinullekin kyllä toivoisin jotain valoa kipujen lientymisen osalta.

      Kalenteriasiat ovat vakavia. Onneksi kotiseinää on jo usean vuoden ajan koristanut tuo karvalehmäkalenteri, joten sen suhteen ei ole ongelmia kun jatkaa samalla linjalla vaan. Mutta nämä lukijoiden ilahduttamiskuvat ovatkin sitten asia ihan erikseen... Tekisköhän ne lääkiksen kandit ens vuodellekin kalenterin...? :)

      Poista
  2. Sullon mun luanto ton metron suhteen: pelottaa ja jännittää mennä, vaikka mä sentään olen pahamaineisen Kontulan kasvatteja. Kyllä oli asiat (meinasin kirjoittaa 'aisat', kiitos noitten palomieskalenteri -juttujen :D) meikäläisen nuoruudessa sentään niin paljon paremmin.

    Olen niin eilisissä fiiliksissä, että mulle tuli tietty heti mieleen, että kerätään se kalenteri b-stanian naisista. Vuoro kuukausina otetaan kuva itsestämme (pussi päässä, tietty) ja isketään blogiin. Kalenteritytöt, nääs. Marjaana, Hirnakka, Puskissa ja myö. Siinä on jo viidelle kuukaudelle herkkuja. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt Nollis puhut asiaa! :D

      Poista
    2. Ei noi kumminkaan ala... Ilonpilaajia ovat, arvaan. Ellei joulumieli olisi yllättänyt...

      Poista
    3. Höh. Sun pitää olla kääntää niiden päät koska joulu on joka jumalan vuosi mutta vastaavaa kalenteria ei olla koskaan nähty.

      Poista
    4. Joo, asiaa ei auta se, että matkustan metrolla todella harvoin. Ja aina tulee mieleen se kirvesmurhaaja, ihan aina. Sitten kun miettii, että vaunuun sattuu joku "hullu" (ketäänhän ei oikeasti saa sanoa hulluksi) ja olemme suljetussa tilassa ilman poispääsyä X minuuttia, niin... *brrhhh*

      Vai vielä Blogistania-kalenteri. Se voisi olla enemmän kuin vähän tuhmaa ja mahtaisiko sitä Blogistania kestää moista järkytystä? ;D
      Mutta pussi päässä, ehdottomasti. Tai mähän voin laittaa ne mun jalkakuvat ennen ja jälkeen leikkauksen. Siinä sitä on väriä ja paljasta pintaa enemmän kuin tarpeeksi! :D

      Paimen koittaa nyt vaan pysyä hous... kaavussaan. Ei tässä vielä mitään HC-kamaa ole lupailtu. ;-P

      Poista
  3. Sinähän alat olla pään puolesta työkunnossa. Hiukset, kasvot jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niih, ulkoisesti! :D
      Pään sisältö taitaa olla vaan huttuuntunut entisestään tässä vapaalla ollessa. ;)

      Poista
  4. Olipa hyvät uutiset toipumisesta, tuosta on hyvä jatkaa.
    Ja hitokseen hyvä kun muistutit M&S:n miestenpaitavalikoimasta. Meilläkin on yksi jolle pitää olla kokoa KingKong eli stressmannin paidat ovat auttamatta hihoista lyhyet. Tai sitten ne ovat soputelttoja.

    Minä olen ns. kaikkiruokainen kalenteripoikien suhteen (slurps). Kotimaisuus plussaa. Niitä jenkkien tekorusketusjamppoja ei oikein jaksa katsoa, kovin ovat muovisen oloisia. Ehkä ihanin kaikista olisi kotimainen crossfittaajien kalenteri :P

    Minä hinkuan kauheasti sitä oululaisten pan...palomiesten kalenteria mutta tokkopa Joulupukki minulle semmoista hommaa. Mikäli hommaa, ilomielin jaan herkut kanssanne. Mitä tulee Paimenen kärttämään naisversioon niin mulla on kyllä yksi kuva. Eli en ole ilonpilaaja :D
    Pitääkin julkaista se joskus sopivassa tilaisuudessa oman blogin puolella *njähnjäh*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eiköhän siitä vielä kenkään mahtuva ja toimiva koipi tule. :)

      M&S pitää myymälöissään vaan valkoista ja mustaa extra long sleeves -mallia, mutta nettikaupasta löytyy sitten tosiaan eri väri- ja kuosivaihtoehtoja. Vaikka tolla mun Siipalla on sitä keskikehoa rakentunut "ihan kivasti", niin sillekin stressmanin paidat on hihoista lyhyet ja muuten mallia lainapeite. Ihan kummallisen mallisia.

      En mä mitään jenkkijamppoja kyllä rupea esittelemään, yök. Ne on muovisia ja teennäisiä.
      Jatkan katselua jos vaikka löytäisin jonkun kivan ilahduttajan täällä jaettavaksi. :)

      Jäädäänpä odottamaan sun kuvajulkaisua. Toivottavasti Paimen ei pidättele hengitystään odotellessa, saattaa muuten ruveta pyärryttään. :D

      Poista
    2. No ne on samasta muotista ne meidän siipat. Iso-J on semmoinen piiloläski, parimetrinen ruipelo jolla nälkämaankakaran maha. Ja aina ranteet paljaana kun ei ole sopivanpituisia hihoja.
      Paimenelle luvassa ankeita aikoja :D

      Poista
    3. No niin just, ihan samanlaisia. :D

      Voi paimenparkaa... melkein käy sääliksi, mutta onneksi vaan melkein. ;)

      Poista
  5. Sitä mun piti kysyä, olitko sinä silloin metrossa kun se huima sekosi?
    Mulle tulee aina metrotunnelin portaissa, alaspäin laskiessa inhottava, puristava tunne. Ja ylös yleensä juoksen ne raput koska on pakko päästä maan pinnalle. Metrossa pystyn kyllä ihan rauhassa istumaan mutta mieluiten valitsen aina seinäpaikan. Koska kirvesmurhaaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en ollut, mutta mulla on, sanotaanko, vähän vilkas mielikuvitus. Mä muistan kun se uutisoitiin ja mä sain siitä jonkun kauhukuvan päähäni ikuisiksi ajoiksi.
      Muakin ahdistaa ne liukuportaat! Prahan metrossa yhdellä asemalla on sellaiset ihan järjettömän mittaiset jyrkät liukuportaat, jotka kulkevat huimaa vauhtia. Niissä mua rupes pyörryttämään niin etten meinannut toista kertaa uskaltautua sille asemalle laskeutumaan.
      Ja aina pyrin valitsemaan metrossa seinäpaikan, mutta samalla sellaisen vähemmän spurgujen kuseksiman nurkan.

      Poista
    2. Hrrrr, Tukholman tunnelbana on karuakin karumpi kokemus. En nyt muista mikä asema se oli, mutta sinne syvyyksiin laskeuduttiin iäisyydet, kellari vain haisi ja happi loppui. Brrrh. Me ollaan kyllä varmaan jonkin sortin kaksosia.

      Poista
    3. Siis T-banan kaikilla asemilla haisee aina kellari ja kusi! Yyyhhhh... Jopa Pariisin metro on siistimpi yleiskuvaltaan.
      Mutta maan alla alkaa ahdistaa, aina, että ei tulisi kaivostyöläistä(kään) minusta. :)

      Poista