torstai 6. marraskuuta 2014

Ihmiskokeen loppumetreillä

Olen aina välillä itsekseni pohtinut oman turhamaisuuteni tarpeellisuutta. Vaikkapa sitä, että onko siitä oikeasti hyötyä, että käyn kosmetologilla viiden tai kuuden viikon välein. Tai täytyykö kampaajalla käydä viiden viikon välein. Siis hyötyä minulle eikä vain ammatinharjoittajien elinkeinon ylläpitämisen hyötyä.
Jälkimmäiseen kysymykseen vastaus on aika selkeä kyllä ihan siitä syystä, että kuulun tähän monilukuiseen tukanvärjääjien klaaniin ja vieläpä siten, että käyttämäni väri on paljon tummempaa kuin oma maantienvärinen naturelli luukkini (ja ei kai kenenkään tukassa luonnostaan ole lilaa...?).

Mutta se kosmetologi-keissi onkin ollut vähän epämääräisempi juttu sillä olen käynyt samalla kosmetologilla ja samalla aikasyklillä jo niin monta vuotta, että on vaikea vertailla tilanteeseen että ei käy.
Paitsi nyt. Sattuneesta syystä on edellisestä kosmetologikäynnistä vierähtänyt tuplaten aikaa (tai oikeasti ylikin) verrattuna normaaliin käyntitiheyteeni. Ja sen kyllä huomaa. Ihoni on varmaan melko tyypillinen suomalainen pintakuiva sekaiho höystettynä psorilla ja jossa jo tällä iällä löytyy yhtä ja toista "vikaa". Ongelmani on aina ollut se, että jos rasvaa lärviä niin sitten tulee finnejä ja jos ei rasvaa niin pinta rapisee. Välimuotoa ei oikein ole. Kosmetologikäyntien avulla homma on pysynyt aika hyvin kuosissa. Ammattilainen raappaa kunnolla ja tekee taikatemppunsa jolloin meikäläinen pääsee hoitokertojen välit pintasivelyllä ilman tuskaa. Kätevää!
Ja tämän olen todellakin nyt saanut huomata olevan totta. Tässä "kotihoitojaksolla" aluksi alkoi nahka lähteä naamasta ja sitten tuli finnejä. Nyt naama on lähinnä kuin petolinnun perse, mutta onneksi pääsen ensi viikolla kosmetologini käsittelyyn. Tulen muistamaan tämän ihmiskokeen visusti enkä aio enää ihmetellä miksi siellä kosmetologilla ramppaan.

Tukka on myös ihan hävityksen kauhistus ja klenkka tai ei niin aion lähteä Isolle Kirkolle kampaajaani tapaamaan mahdollisimman pian. Melkein hävetti eilen näyttäytyä Nollikselle ylikasvaneella pehkolla juurikasvun loistaessa ja ilman meikin häivääkään, mutta onneksi oli jo pimeää. ;)

Eilen tosiaan tapasin Nolliksen livenä roskiskatoksemme nurkalla oravannahkakauppojen merkeissä ja näin tuli nimelle kasvot. Luovutin kutomani villasukat ja maksuna sain suppiksia ja punkkua, vaikka olinkin sanonut etten halua mitään vastikkeeksi. Molemmille tuotteille löytyy taatusti kulunkia tässä talossa, joten kiitos!
Mutta tavaraa tärkeämpää oli kyllä ihminen itse. Juttua olisi varmaan riittänyt aidasta ja aidanseipäästä vaikka kuinka, mutta toivottavasti voimme ottaa uusinnan jossain sisätiloissa kupposen tai lasillisen äärellä. Vaan hauskaa oli näinkin lyhyesti! :)
VV pääsi esittelemään kaikki huonot tapansa pomppimassa vasten Nollista ja Isompaa, joka oli varsin mukavan oloinen nuori mies. Ehkä paremman koirankasvattajan illusion ylläpitämiseksi olisi pitänyt ottaa PP näytille VV:n sijaan. Se olisi voinut nojailla rapsutettavana jalkaa vasten omissa seniileissä maailmoissaan ja vaikuttaa siten hyväkäytöksiseltä. ;D
*************
 
Tältä näyttää meidän talomme etupuolella juuri nyt (klo 12:30):


Onpa hyvä, että tuli eilen vaihdatettua ne talvirenkaat kun lupasivat tänne varsin kurjaa ajokeliä. Minulle tästä lumentulosta koituu sellainen ongelma, että en tiedä onko minulla mitään loskakeliin sopivia kenkiä, jotka mahtuisivat jalkaan tai siis tuohon turbojalkaan... Ehkä pitää kulkea vaan muovipussi jalassa. *huoh*    
*************

Hyvää ruåtsalaisuuden päivää ihmiset - Ha en bra Svenska dagen människor!
Ja kun joku kuitenkin urputtaa, että miksi sellaista tässä maassa vietetään, niin historian voi lukea täältä, på svenska förstås. ;)
 

8 kommenttia:

  1. Ai mikä juurikasvu ?!? Mitään en nähnyt, vaikka vieressä seisoin ! Että se siitä. Ja mäkös sitten olin ihan pakasta revästy ? No, joo en tod. ! :D Mutta mitä siitä, ihminen kuontalon alla ja kakkuloiden takana on tosiaan tärkeämpi muuta eli kiva oli tavata. :)

    Ja VV oli niiiiiin söpö ! Ei ainakaan pelännyt meitä yhtään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vetoan siihen, että oli pimeää, joten et voinut nähdä juurikasvuani. ;D
      Ja sähän olit niin freesi frouva, että! Mutta totta, ulkoisesta habituksesta viis. Oli kiva tavata, tavataan uudestaankin.
      Mulla on nyt se hampurilainen kummitellut mielessä siitä saakka, että ehkä mun täytyy raahautua roskaruuan äären. :D

      VV ei pelkää oikeastaan mitään eikä ketään, paitsi mua välillä, mutta niin sen pitääkin. ;)
      Ei vaan, se on ihan mielettömän kiva koira enkä antais pois, vaikka välillä se onkin varsin kovaääninen.

      Poista
    2. Pah! Meikäläinen haukansilmä olisi kyllä sen nähnyt, jos sitä olisi ollut katsottavaksi saakka.

      Juu, tavataan mielellään, kun et ihan raiteiltasi meikäläistä säikähtänyt. ;D Piti autossa Isommalta ihan kysyä, kun kotiinpäin ajettiin, jotta "halasinko mä sitä ?", kun teen näitä juttujani ilman miettimättä. Olin kuulemma halannut. Että heti vaan kimppuun, sano... :D

      Ensitutustuminen gluteenittomaan purilaiseen oli ihan jees. Eli ei huolta silläkään saralla. Ja VV on tyyppiesimerkki massahurmaajasta. :)

      Poista
    3. Heh! No, ongelma poistuu maanantaina kun pääsen kampaajani käsittelyyn. Samalla pääsen tsekkaamaan M&S:n tarjonnankin vihdoin ja taidanpa hemmotella itseäni oikein lounaalla kaupungilla. :)

      Enhän mä kuule niin vähästä säikähdä ja olen itse sellainen halailija ettei siinä ollut mun mielestä mitään outoa, että halattiin heti tavatessa. :D

      Mäkin pääsin eilen hampurilaiselle ja hyvää oli pitkästä aikaa. Kiva, että gluteeniton burgeri toimi niin voi nuori mies jatkossakin käydä Mäkkärillä.

      Myönnän, VV on massahurmaaja ja se on ihastuttanut monia ei-koiraihmisiäkin. Töissä se toimi puolen talon stressitason laskijana ja terapiakoirana silloin pikkupentuna ja kun se oli tarpeeksi iso jäädäkseen kotiin, kyseli yksi jos toinenkin, että koska tuon sen taas töihin. :)

      Poista
  2. Ja jälleen kerran kiitän Jumalaa siitä että olen syntynyt mieheksi mutta ymmärrän naisten kosmetologi - ja kampaajakäynnit ainakin jollain tapaa koska jos ollaan rehellisiä, niin on ensinnäkin hyvä että ihminen pitää huolta ulkoisesta habituksestaan ja toisekseen, sitä julkisivuahan me miespuoliset ensin katsomme. Tosin pakostakin koska olisi se aika outoa rynnätä tuntemattoman naisen luokse silmälaput päässä ja kysyä esim. naaran mielipidettä lahkolaisuuden leviämiseen itsenäisen ajan Suomessa tai mitä mieltä hän on Barack Obaman uusista boksereista. Johan siinä tulisi käsilaukusta lakuaiseen että paukahtais.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut miehetkin (ainakin ne ns. metroseksuaalit) käyvät kosmetologilla. ;D
      Mulla onneksi tilanne korjaantuu ensi viikolla, ma kampaaja ja ke kosmetologi. Tiistaina käyn sen fyssarin haukuttavana ettei ihan hemmotteluksi mene...

      Poista
  3. Joo kyllä se kosmetologilla käynti varmasti kannattaa, vaikkakaan itsellä ei siihen oikein riitä budjetti eläinharrastusten jälkeen. Mutta viimeksi kun kävin (kiitos lahjakortin), niin voin kyllä todeta, että niillä kosmetologeilla itsellään on todella hyväkuntoiset ihot suhteutettuna ikäänsä, että kyllä ne ammattilaiset jotain osaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kato lopettanut ne suurikuluiset eläinharrastukset niin voin käydä kosmetologilla. ;)
      Mulle se passaa hyvin kun olen niin laiska ja huono itse naamaani hölväämään sen ihmeemmin. Oon enemmän sellainen "vettä ja viledaa" -tyyppi kuin sellainen, että jaksaisin läträtä kaikenmaailman puhdistus- ja virkistysaineilla, vaikka naamani sitä oikeasti tarvitseekin.
      Mun kosmetologi on tosi hyvä tyyppi ja joka kerta naamahoidon lisäksi tulee nauruterapiaa. :D

      Poista