torstai 30. lokakuuta 2014

Kepit kaakkoon!

Myönnän, olen todella huono potilas.

Herra Tohtorihan kehotti kulkemaan keppien kanssa, mutta eipä tuo mitään aikarajaa asettanut.
Niinpä eilen köpöttelin kiltisti kotona kahdella kepillä kunnes tuskastuin siihen, että olin palannut pisteeseen jossa en voi kantaa mitään. Ongelman ratkaisu = yksi keppi. Siihen oli toki lupa eikä mistään aikarajasta moisen aloittamiselle ollut puhetta. Näin pystyin kuskaamaan iltapäiväkaffen olohuoneeseen jotta sai katsottua jotain hömppää digiboksilta.
Illalla nukkumaan mennessä jalka oli toki turvoksissa, mikä ei liene mikään ihme, mutta aamuun mennessä turvotus oli laskenut sellaiseen "normaaliin turvotukseen".

Tänään aamulla kikkailin yhden kepin kanssa, mutta kun Siippa häipyi töihin, nakkasin minä kepit nurkkaan ja päätin, että kun ei kerran satu niin kai sitä sisällä voi ilman keppejä kulkea. Tämän perustelen sillä, että kahden kepin kanssa "kevennän" liikaa vaikka pitäisi painoa laittaa jaloille. Yhdellä kepillä asennosta tulee väkisin vähän vino ja se taas kipeyttää tuon vasemman lonkan. Ilman keppejä kulku ei ole nopeinta, mutta asento on suora ja nilkalle tulee jumppaa. Jos rupeaa sattumaan, palaan keppikantaan.  Kuitenkin lääkäri kehotti keppien käyttöön lähinnä turvallisuussyistä.
Postilaatikolla kävin yhden kepin kanssa ilman ongelmia, joten uskoisin selviytyväni ulkoilustakin. Ja ennen kaikkea: aion mennä saunaan viikonloppuna ensimmäisen kerran sitten operoinnin! :)

Aamutelkkarissa haastateltiin jotain taksikuskia aiheena "Taksikuskin ohjeet asiakkaalle".
Sattuneesta syystä olen käyttänyt aika paljon taksia viime aikoina. En siis normaalistikaan karsasta taksin käyttöä, mutta nyt on siihen ollut syynsä.
Ja täytyy sanoa, että on kuskeja ja kuskeja... Sama varmasti pätee useimpiin ammattiryhmiin, mutta taksissa tämä jollain tapaa korostuu kun olla pienessä tilassa vieraan ihmisen kanssa.

Kohdalleni tämän viimeisen kuuden tai seitsemän viikon aikana on sattunut pääsääntöisesti mukavia ja ammattinsa osaavia kuljettajia. Toisten kanssa juttu on luistanut todella hyvin ja toisten kanssa on matkattu hiljaisuuden vallitessa.
Helmenä joukosta nousee erityisesti se ihana taksikuski, joka vei minut leikkausaamuna sairaalalle. Luulen, että hän aisti jotenkin hermostuneisuuteni ja hiljaisen hätäni, ja piti keskustelun kepeänä ja mukavana. Saman herran kyydissä olen ollut muutaman kerran ennenkin ja arvostan häntä kovasti.
Pari muutakin "valopilkkua" on näihin viikkoihin mahtunut, mm. kuljettaja, joka pyysi anteeksi puhelimen soidessa ja sanoi, että on pakko vastata kun pomo soittaa. Hetken keskustelivat ja sitten kuljettaja sanoi pomolleen: "En nyt puhu kanssasi kauempaa, sillä minulla on kaunis rouva asiakkaana ja keskustelen mieluummin hänen kanssaan." Myönnän, että sillä hetkellä tuo imartelu toimi todella hyvin ja piristi päivääni. :D

Sitten on niitä stiplujakin sattunut. Ehkä ovat leipääntyneitä työhönsä tai jotain, mutta jotenkin kävi mielessä, että väärällä alalla ovat.
Sairaalasta minut kotiin ajanut herra oli varsinainen mörökölli. Murahteli ja urahteli jo minua saattamassa olleelle sairaanhoitajalle ja pitkin hampain nousi avaamaan oven. Oli myös kovin haluton ajamaan täällä kodin päässä ovemme eteen ilmeisesti siitä syystä, että väylä on kapea ja sokkeloinen. Ei sanonut päivää eikä näkemiin kiitoksesta puhumattakaan. Varsinainen Asiakas on aina väärässä -tyyppi.
Toinen tällainen "helmi" sattui kohdalleni silloin kaksi viikkoa sitten mennessäni jälleen aamutuimaan treffaamaan ortopediä. Tyyppi tuli tuosta jostain läheltä, koska puhelu meni suoraan autoon, joten varmaan oli näitä omia paikallissankareitamme.
Hyvä ettei varpaalleni ajanut kun odottelin tuossa parkkipaikalla, jonne sentään olin ystävällisesti köpötellyt. Ei noussut autosta ylös, mutta "ystävällisesti" sentään tökkäsi etuoven auki sisältäpäin ja siirsi penkin taaksepäin. Auto haisi voimakkaasti vasta poltetulle tupakalle ja kuski näytti siltä kuin olisin todellakin viimenen asia maailmassa, jonka sopi häntä häiritä kesken tolpalla notkumisen. Piti toki linjansa, ei siellä määränpäässäkään noussut avaamaan ovea tai kysynyt tarvitsenko apua keppeineni saati että olisi auttanut millään tavoin. Toivottavasti en joudu hänen kyytiinsä enää ikinä...

Pääsääntöisesti on kuitenkin sanottava, että valtaosa omalle kohdalleni osuneista taksikuskeista ovat mukavia ja auttamishaluisia ihmisiä, jotka osaavat keskustella ihan mistä vaan maan ja taivaan välillä tai ainakin kuuntelevat sujuvasti. Parhaimmilla heistä on myös kyky olla hiljaa ja huomata jos asiakas ei haluakaan jutella. Arvostan ammattiaan, sillä vittumaisia tyyppejä sattuu varmasti kyytiin usein, ja erityisesti niitä jotka lähtökohtaisesti ovat sitä mieltä, että taksari huijaa aina.
Aion jatkossakin matkustaa taksilla, silläkin uhalla, että joskus kuskiksi sattuu aito kusipää. ;)


 

6 kommenttia:

  1. Mä oon kulkenut hyvin vähän taksilla, mutta kohdalle on sattunut sekä noita tosi mukavia kuin ihan mulkkujakin. Yksi esimerkki mukavasta oli kuski, joka tuodessaan mua yöllä kotiin töistä inventaariosta laittoi oma-aloitteisesti kuitin ja siihen tarvittavat kirjailut ja selitti, että mun kuuluu saada raha työnantajalta, kun odotusaika julkisille olis liian pitkä jne. Olin silloin nuori ja tietämätön tyttö ja arvostan kovasti, että taksikuski ihan oma-aloitteisesti teki voitavansa, jotta saisin kulut takaisin työnantajalta.

    Pahin mulkku taas sattui kohdalle silloin, kun tulin 19-vuotiaana ensimmäiseltä yksin tehdyltä ulkomaanmatkaltani Espanjasta. Olin superväsynyt ja ajattelin, etten jaksa mennä tavaroineni bussilla loppumatkaa kotiin ja otin taksin. Kuski oli juuri tuota murahtelevaa plaatua ja oli jotenkin töksö alusta asti ja oli tympeää ylipäätään matkustaa hänen kyydissään. Kaiken huippu tapahtui loppupäässä matkaa, kun kuski kysyi käännytäänkö tästä vasemmalle ja vastasin, että "OIKEALLE", mutta kuski kääntyi vasemmalle ja kun aloin ihmetellä, että mihin hän on menossa, niin rupesi syyttämään mua, että sähän sanoit että vasemmalle. Huh, olin vain onnellinen, kun lopulta pääsin kotiin ja siitä kuskista eroon. Kaikkea sitä maailmaan mahtuu. Vaikka eipä se heidän työkään varmasti herkkua ole...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin on, että kaikenlaisia löytyy, niinkuin tuossa sunkin otannassasi. Eka kuskihan oli tosi kiva kun noin neuvoi ja opasti!.

      Mulla oli eilen kuski joka kertoi mulle sen sata kertaa käyvänsä joka päivä punttiksella ja pelaavansa sulkista & golfia monta kertaa viikossa ja ennen kaikkea kovassa seurassa! *huoh*
      Onneksi kyyti kesti vajaan puoli tuntia ja vaan yhden kolarin se meinas ajaa, siinä Säätytalon nurkalla...

      Poista
  2. Mulkuin ikinä taksikuski ole ehkä Hämeenlinnassa (kuuluisa TAX-1 muuten, se ON olemassa). Ei puhunut kyydin aikana sanaakaan. Ei sanonut edes loppusummaa. Ei SANAAKAAN. Olin piruuttani oikein ylikohtelias ja annoin tippiäkin. Uskomatonta. Hämeenlinanssa on YKSI kuuluisa taksi, ja sitä ajaa mulkku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi helvetti! Toi on kyllä parasta kun ei vaivaudu edes loppusummaa sanomaan. Kannattaiskohan pohtia sitä ammatinvalintaansa ihan uudemman kerran...

      Poista
  3. Pääsääntöisesti olen mukavien ja tilannetajuisten taksikuskien kanssa ollut tekemisissä mutta eräs tukholmalainen turbaanipää oli kyllä vuosisadan pohjanoteeraus. Tyly ja tympeä ja yritti rokottaa ylihintaa vaikka taksissa oli ihan selkeät tarrat hinnoista Arlanda-Stockholm city. Väitti, että Stureplan ei ole cityssä.

    Paras tähänastisista oli muuan malagalainen viiksivallu joka hoiti meidät kentältä talolle eikä kenelläkään ollut harmainta haisua minne pitää mennä. Perille päästiin ja kuski kapsahti Iso-J:n kaulaan talon pihalla, ihan vaan kiitoksena. Rahalla piti silti maksaa, minä jo luulin, että se bromance-hali olisi kuitannut kyydin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukholmassa olen mäkin törmännyt joskus "mielenkiintoiseen" taksikuskiin. Ja kun siellä on muutenkin niin villiä se homma, että kalliiksi tulee jos ei tavaa niitä ikkunatarroja.

      Malagalainen heppu kuulostaa hyvältä! Kyyti oliskin ollut tosi halpa jos olisitte selvinneet Iso-J:n halilla! :D

      Poista