torstai 9. lokakuuta 2014

Hengissä vielä

Elämä neljän seinän sisällä on melko tylsää ja siksi kai ei ole tullut pahemmin kirjoiteltuakaan. Viikon jännittävin asia lienee se, että mustarastas lensi parveilukiihkossaan toissapäivänä päin parvekkeenkaidettamme, taittoi niskansa ja kuoli. Putosi keskelle pihaa ja koska minä en saanut tossuani kaivettua nojatuolin alta, jouduin jättämään ruumiinkätkemisen odottamaan Siipan kotiinpaluuta. Tämä meidän kämppämme on oikea lintusurma. Tasaisin väliajoin löytyy etu- tai takapihalta joku kuollut tirppa, mikä on minun mielestäni perin onnetonta vaikka se luonnon kiertokulkuun kuuluukin.

Jalkarintamalla asiat ovat ihan hyvin tai varmaankin todella hyvin. Tiistaina heittelin melkein kärrynpyörää silkasta onnesta pistettyäni viimeisen tulpanestopiikin vatsanahkaani. Oi onnea! Toivottavasti en enää moiseen hommaan joudu.
Painoa on myös saanut nyt lisätä jalalle siten, että noin puolet omasta painosta saa jalalle varata. Sanoisin nyt kuitenkin, että sitä on ihan hemmetin vaikea arvioida vaikka kuinka ensin kokeilisi vaa'an kanssa joten luultavasti en varaa koivelle (kun en uskalla) niin paljoa painoa kuin saisi. Vaan ei kai siitä varovaisuudesta haittaakaan ole.
Se ilo tästä "painon lisäyksestä" on kuitenkin ollut, että olen pystynyt nyt menemään yläkertaan pystyasennossa, mikä on hieman nopeampaa kuin perse edellä puuhun -tyyli. Alaspäin tulen vielä persmäkeä, sillä luulenpa, että pitää olla aika rohkea ja rämäpäinen, että nuo jyrkät rappuset uskaltaa tulla keppien kanssa alas. 
Ensi viikolla on sitten taas seuraava tapaaminen Herra Tohtorin kanssa. En kylläkään ole ihan varma miksi taas pitää mennä...
Tänään aion lähteä ulos suureen maailmaan eli Siipan kanssa ruokakauppaan. :)

Muutoin tässä on kehittynyt erinomaisen hyväksi nojatuolin kuluttajaksi ja töllöntuijotuksen asiantuntijaksi. Päivässä tulee todella monta kertaa (samat) uutiset telkkarista. Loppuviikosta voi hauskuuttaa itseään Eduskunnan kyselytunneilla, lähetyksiä tulee joka viikko ja joka viikko Pekkarinen, Soini & kumppanit lausahtavat jotain kuolematonta...
Päivätelkkari myös pitää sisällään uskomattoman määrän uusintoja ja uusintojen uusintoja, joten samat ohjelmat voi katsoa moneen kertaan, vain vuorokaudenaika vaihtuu. Uusintojen lisäksi tulee uskomaton määrä kaikenlaista shaibaa... Siis sellaisia ohjelmia kuin Hulluna häämekkoihin Atlantassa/jossain muussa jenkkilän kaupungissa (wtf??), Ruotsin miljonääriäidit (tätä katsoessa riitti kolme minuuttia...) ja nostalgiannälkäisille (tai tosi nuorille) Ihmemies McGyver (ou mai gaad, aika kökkö näin vuosikymmenten jälkeen). Niin ja joka arkipäivä (tai lähes) tulee joku ikivanha Suomifilmi! Mistä niitä edes riittää niin paljon?
Onneksi on boksilla kaikenlaista leffaa ja sarjaa, jotta voi äänestää kaukosäätimellään.

Olin myös päättänyt, että en sano mitään tämän kauden Tanssii Tä(h)tien Kanssa -ohjelmasta, mutta sanonpa nyt kuitenkin. Viime sunnuntaina katsoin ekan kerran tällä kaudella koko jakson (harmi, että Evilä oli lapsenpäästöpuuhissa, niin jäi suorituksensa näkemättä) ja sen vaan sanon, että mun ehdottomat voittajasuosikit ovat Pete Parkkonen (nam, mikä hottis!) sekä Anu Sinisalo. Molemmilla on selkeästi luontainen rytmitaju ja tanssiin sopiva kroppa. Peten tango oli sen verran kuuma, että tuli tädille hiki täällä ruudun äärelläkin. Ja Sinisalo on ihan luontainen lahjakkuus.
Mutta se mitä en ymmärrä, on tämän kansan äänestämiskäyttäytyminen. Pudottivat sen näyttelijämiehen (Kai Vaine) sen sijaan, että olisivat nakanneet sen pökkelön bloggaripimatsun (Soikku tai Saikku tjsp), joka ei (huom. naispuolinen olento) osannut edes lantiota keinuttaa. Eivätkä hänestä tuomaritkaan mitään kovin positiivista osanneet sanoa, vaikka yrittivätkin olla ystävällisiä. Myönnän ettei se näyttelijäkään mikään parkettien partaveitsi ollut, mutta kuitenkin selkeästi parempi kuin se pimatsu.  Uskomatonta, sanon mä. Mutta ehkä sitten blogimaailman nuoriso häntä äänestää, en tiedä millainen on seuraajakuntansa eikä oikeastaan edes kiinnosta. Ja senkin vielä sanon, että taitaa olla tässä maassa tanssimaan suostuvat julkkikset kortilla kun on pitänyt tuollainen bloggari sinne kaivaa. Myönnän, etten tunne blogiaan enkä viitsi tutustuakaan, mutta minun maailmassani on vaikea pitää bloginpitäjää julkkiksena vaikkapa näyttelijään verrattuna.
Ugh, olen puhunut. ;)

4 kommenttia:

  1. En voisi olla enemmän samaa mieltä TTK-ohjelmasta. Minä en ole sitä aiemmin katsonut kuin joskus muutama vuosi sitten. No nyt katselen. Se pikkulikka-vbloggari hyppi just silleen, että ois saanut hyppiä kotiin. Kai Vaine oli sympaattinen. Ja Pete, joo, namupala ja mikä rytmi ja taka.. siis osa :D

    Koitahan taas jaksaa keppiesi kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja mikäs salonkikelpoinen kilpatanssi se on kun vedetään neonvärisessä trikoossa paljain jaloin? Musta se pimatsu on ihan turhake siinä ohjelmassa, mutta ehkäpä hänen avullaan on kosiskeltu sitä nuorempaa yleisöä.

      Pete... mmmmm.... Ja pojalla on komea äänikin. ;)

      Näen jo unta ajasta jolloin voin kirmata ovesta ulos ilman keppejä! Eilen meinasin ajatuksissani kyllä lähteä nojatuolista liikkeelle ilman keppejä kun olin niin syventynyt villasukkakutimeeni. Onneksi hokasin ennenkuin otin askeleen! :-o

      Poista
  2. Yhtään kokonaista TTK jaksoa en ole tällä(kään) kaudella joutanunut katsomaan, mutta olen ihan tismalleen samaa mieltä. Taas kerran. Toki olen nettilehdistä lukenut jutut (tai ainakin otsikot) ja ne tanssijaesittelyt tutkin ihan ajatuksella kauden alussa.

    Pete Pee on ihan pupunen ja pahuksen ketterä kintuistaan. Nyt taitaa kansakunta saada uuden toivevävyn Keekin lisäksi.

    Olipa iloista lukea paranemisesta. Se itsensä tökkiminen alkaa varmasti ns. tökkiä (köhhhöhhöh) ja hyvä, että se vaihe on nyt takana.
    Ja niinkuin toisaalla kommentoin, ota nyt ilo irti niistä kepeistäsi. Voit vaikka huitoa hippejä loitommas ja semivahingossa tönäistä kaupassa ryysäävää kanssa-asioijaa kintuille.
    Mitä tulee tv:n päiväohjelmiin, nyt tiedät mitä ohjelmia minä joudan katsomaan :D Salilla lämmittelyvehkeissä rimpuillessa tulee nähtyä monenmoista hääohjelmaa ja koirankouluttajaa. Myös ne farminoviisit ovat melko hupaisia. Onneksi mulla on vain 10+5 minuutin lämpät ja jäähtymiset, enempää en niitä no-brains -ohjelmia kestäisikään.

    Leppoisia paranemispäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toivon, että Pete voittaa. Tai jos ei Pete, niin sitten Sinisalo. Mutta eivät vielä viime sunnuntainakaan nakanneet sitä pimatsua pihalle!!! En ymmärrä, taidan lakata katsomasta.

      Herra Tohtorikin eilen kysäisi, että onko iloisempi mieli kun ei tarvitse enää piikittää. :D
      Tänään taidan lähteä Prismaan kamppaamaan tyyppejä *khihihii* ja täyttämään lankavarastoani. Kävi nimittäin niin, että ryhdyin tekemään jämälangoista sukkia lupaukseni mukaan kaverille ja nyt en ole ihan varma riittävätkö langat kokonaiseen toiseen sukkaan... :-/

      Mä en kestä niitä koirankoulutusohjelmia ollenkaan! Olen varmaan liian vanha niihinkin. Farminoviisit ovat menneet minulta varmaankin ihan ohi. :D
      Mutta Sydämen asialla (Heartbeat) katson joka päivä klo 12:40, vaikka olenkin ne kaikki jaksot nähnyt. Myös se mainitsemani Murdochin murhamysteerit on kiehtova sarja.

      Kiitos, koitan olla leppoisasti, vaikka mieli tekisi jo kävelemään.

      Poista