Sano se kukkasin

Kyllä se niin on, että muisti on hyvä, mutta hemmetin lyhyt.
Aamulla oli mielessä joku erinomainen postausaihe, mutta nyt kun on mahdollisuus kirjoittamiseen, on se ajatus kadonnut taivaan tuuliin. Mutta kirjoittaa teki mieli, joten kirjoitellaan sitten jotain diipadaapaa.

En muista mainitsinko aiemmin, että pelastin jostain anopin tuomasta pääsiäiskukkakorista tai vastaavasta yhden tulilatvan sekä saint paulian. Joka tapauksessa omaan loistavaan hortonomityyliini olin jättänyt kukkakorin oman onnensa nojaan kastelematta, sillä kori vuoti kuin seula ja ärsytti läträtä sen kanssa tiskipöydällä. Ajattelin siis, että kuolkoon kurja rauhassa kuten niin moni muukin anopilta saatu kukkanen. Välillä se nainen muistaa ettei minulle kannata mitään pottikukkia kantaa kun ne tahtovat kuolla ennen kuin anoppi ehtii takaisin omaan kotiinsa ja tuokin sen sijaan leikkokukkia.

Noh, eihän tämä asetelma suostunutkaan niin vaan kuolemaan. Asetelma oli kärvistellyt keittiön pöydän hämärissä muutaman kuukau hyvän aikaa kun yhtäkkiä huomasin, että se tulilatva yritti pukata uutta kukkaa. Hämmästykseni oli suuri ja arvelin kaltoin kohtelun olleen syynä moiseen.
Pelastin siis tulilatvan ja vielä elävän näköisen saint paulian toiseen, vedenpitävään, kasvupurkkiin ja kiikutin olohuoneen puolelle vähän parempaan valoon. Valitettavasti minulla ei ollut muuta multaa kuin kaktusmultaa, mutta ei sekään tainnut olla huono asia.

Tulilatva kukki iloisesti keltaisia kukkiaan ja kasvoi pituutta. Ja ihan yhtä huonolle kastelulle ja hoidolle se jäi koko hökötys siellä olkkarinkin puolella.

Muutama viikko sitten huomasin, että saint paulia pukkaa nuppuja. Ja nyt se kukkii iloisesti. Katsokaa vaikka!

Edit ke 27.11. Sain kuin sainkin tänään kuvat lisättyä, vaikka eilen eivät millään suostuneet näkyviin!



Tämä siis todistaa, että mitä huonommin hoidat kukkasiasi, sitä paremmin ne voivat. Orkideanrääpyskätkin pukkaavat uutta lehteä villisti nyt, pimeimpänä aikana ja äärimmäisen huonolla hoidolla...

Vaan nyt on aika siirtyä hoitamaan lemmikkejä. Siippa on reissun päällä, joten yksinhuoltajana mennään.
Niin ja pitäisi raahautua postiin... *huoh* Meidän postimme yhdistettiin toisen taajaman postin kanssa ja siellä jos missä on parkkisuunnittelu ihan arsesta. Postin asiakaspiiriin kuuluu montakymmentä tuhatta ihmistä ja kiinteistössä on ehkä kymmenen parkkipaikka. Hienoa. Vaikka harvoin tarvitsee meikäläisen ihan postikonttoriin mennä, olisi kuitenkin kiva, että siellä voisi asioida suhteellisen vaivattomasti.

JälkiJuttu:
Ovatkohan ihmiset jotenkin "normaalia" aiemmin villiintyneet kaikkien vilkkuvien jouluvalojensa kanssa vai muistanko vain väärin?
Ei oltu lähelläkään joulukuun alkua kun meidän nurkilla alkoi joka toisen mökin pihassa palaa se karsea valosekamelska. Vai vaatiiko se vain sen yhden joka aloittaa ja muut seuraavat lammaslaumana perässä?
Pari sellaista kammotusta mahtuu kotimatkan varrelle, että! *brrrhhhh*