keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Aamujen aamu

Nukuin todella huonosti viime yönä. Heräsin sen seitsemän kertaa sen lisäksi, että menin kovin myöhään nukkumaan. Aamuyöstä tein vielä sen kardinaalimunauksen, että katsoin kelloa... Ja senhän tietää kuinka siinä käy. Ei meinaa enää uni tulla kun vaan pohtii sitä, kuinka vähän aikaa saa enää nukkua.

Kellon soidessa vääntäydyin ylös väkisin. Vatsaa kaihersi ilkeästi (syytin eilistä lounasruokailua) ja suolen mutka murahti siihen malliin, että tiesin mitä se tarkoittaa. 

Päästin VV:n takapihalle suorittamaan aamupostaustaan sekä toivottavasti tarpeitaan myös. Pieni terroristi ei näyttänyt kovin ilahtuneelta yöllisen sateen jälkeen vaan mulkaisi minua paljon puhuvasti vetäessäni ovea kiinni. Ankeaa, mutta sellainen on koiran osa kun ei osaa pönttöönkään asioitaan toimittaa. Kannattaisi opetella.

Keittelin kahvia ja kuuntelin suolenmutkaani. Joo-o. Se tietynlainen korahdus tarkoittaa, että on toimittava ripeästi. Olen nääs oppivainen otus ja siitä viime tammikuisesta taudistani opin paljon omakohtaisista vessa-asioistani sekä suoleni toiminnasta.
Olo helpottuikin ja päätin rohkeasti hörpätä mokat kitusiini. Arvelin tämän olleen kertarysäys (ja syytin edelleen eilisen lounaan komponenttia) ja homma olisi tällä selvä.

Puin päälleni ja kuulostelin oloani samalla. Ei mitään hälyttävää, joten uskalsin lähteä koirien kanssa aamulenkille.
Lenkki sujui ihan kunnialla eikä mitään hälyttävää kuulunut suolistostakaan.
Jakelin koirille murkinat ja siirryin maalaamaan silmänkuvia naamaani, jotta kehtaa lähteä töihin.

Juuri kun olin saanut eyelinerit nykäistyä toiseen silmään, lampsi PP vessan ovelle (meikkailen aina ovi auki, jotta koirat voivat osallistua halutessaan) ja ennenkuin ehdin kissaa sanoa, saati ajatella, heitti Peräkammarin Poika sellaisen oksennusjärven lattialle, että oksat pois ja osa rungosta!
Hetken aikaa mietin, että meikkaanko loppuun vai siivoanko ensin. Päätin kuitenkin siivota, sillä Virallinen Valvoja varmasti söisi oksennuslammikon heti kun silmä välttää jos en puutu siihen samantien. Tällä välin oli Juniori jo ehtinyt paeta yläkertaan syömättä murenaakaan sapuskastaan...

Siivosin yrjöt, sellaiset olenjuonutmiljoonalitraavettäyöllä-tyyppiset, joten suhteellisen helposti meni.
Vaan siinä kyykkiessäni lattiarätin kanssa tuli itsellekin tarve kyykätä posliinille taas. Salamana ajattelin VV:tä, sillä oksua oli vielä lattialla ja paiskasinkin sen varsin lennokkaasti kuljetuskoppaansa yhdellä kädellä samalla kun toisella availin housujani.
Kopasta luukku kiinni ja itse vessaan. Ehdin! Vaan en hetkeäkään liian aikaisin.

Hetken kuluttua jo siivosinkin oksennukset loppuun ja vapautin VV:n boksistaan, josta se tuli pois hieman hämmentyneen näköisenä. 
Hoidin meikkauksen loppuun ja pohdin, että arvaako tästä lähteä töihin ensinkään. Suolisto tuntui kuitenkin rauhoittuneen (luultavasti ihan tyhjä), joten päätin suoriutua tien päälle.

Miksiköhän kaikki tällainen tapahtuu aina silloin kun on yksin kotona?
Toisaalta, VV heitti viime viikolla jonain aamuna varsin taidokkaan vaahto-oksennuksen samanaikaisesti kun hyppäsi sohvalta alas. Siitä tuli kiva ja lennokas valkoinen vana pitkälle matkalle alkaen sohvan reunasta kohti eteistä. Tuolloin olimme, ihme ja kumma, molemmat kotona.

Suoriuduin työmaalle ihan liukuman puitteissa, mutta onneksi ei ollut mitään aamupalaveria. Olisihan se ollut vähän noloa selitellä, että "siivosin koiran yrjöjä ja sit iski itelle ripakka josta syystä olen myöhässä, sori..." Lemmikkien kanssa elämä ei ole koskaan tylsää.


11 kommenttia:

  1. Voi vittu, ikkuna, ämpäri :( On sulla ollut aamujen aamu. Toivottavasti suolenkurina on nyt asettunut. Myös niillä nelijalkaisilla.

    Omakaan aamu ei sen valoisampi ollut vaikka ulkona olikin märkää ja painavaa lunta useampi sentti. Helkkarinmoinen päänsärky oli seurausta huonosti nukutusta yöstä. Sanomattakin on selvää, että meilläkin kuorsaaja nukahtaa aina ensimmäisenä.
    Mikähän luojan riemukirkastus sekin totinen fakta on? Huonompi(unen)lahjaiset makaavat valveilla ja hautovat täydellistä murhaa yöstä toiseen.

    Parempaa päivänjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Onneksi suolisto ymmärsi pysyä kurissa ja herran nuhteessa loppupäivän. Syytän siis edelleen sitä eilistä lounasta.

      Ihan totta tuo kuorsaushomma! Niin se aina menee!
      Toivottavasti hedarisi hellitti jo. Inhaa tommonen migreeni. :-(

      Poista
  2. Hmm, koulussa aina "koira söi kotiaineet" oisko tää ollut vähän aikuismaisempi (mutta ei kyllä yhtään siistimpi) versio samasta asiasta jos olisit selittämään joutunut?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, jos olisin joutunut selittämään, niin luultavasti kukaan ei olisi uskaltanut kysyä yhtään mitään. ;)

      Valitettavasti PP oli oksentanut päivälläkin, joten kai sille pitää ruveta lääkäriaikaa varaamaan...

      Poista
  3. Ei voi mitään: vaakatason huutonaurua olen harjoittanut. Sekä postauksen että kommenttien kohdalla. :D Kyllä tän vahingosta koituneen ilon tietty universumi jotenkin mulle kostaa, mutta se on ollut sen arvoista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin jälkikäteen ajatellen, olihan se aika koomista. Sitä paitsi pissa- ja kakkajutut naurattavat aina. Paitsi että tässä oli oksu- ja kakkahuumoria. ;)
      Jos ja kun nauroit, olen myös onnistunut kirjoitustyylissäni siis ja se ilahduttaa aina.
      Ja mukavaa, että voin tuottaa iloa pimeään kaamospäivään. Ehkä universumi ei kostakaan sinulle?

      Poista
    2. Taivaasta putoaa kuuma kivi Nolliksen otsaan ja minä saan varmaan huutonaurun sijaan huuto-oksennuksen niskaani :(
      Life is a bitch!

      Sitäminävaanvielätulinettä siellä Messarissa myö kuninkaalliset vetäydytään johonkin soveliaaseen aitioon nauttimaan kupilliset (kovaa) teetä tai mokkaa. Miut löytää heti ysin jälkeen Russelikehän laidalta. Peetu lienee paras tuntomerkki :D

      Poista
    3. No totta munassa vetäydytään pikkurillit pystyssä fikamaan! :D
      Aamutuimaan mäkin aion sinne suunnistaa, koska aion liftata Siipalta kyydin jonnekin sellaiseen paikkaan, josta pääsen vähän jouhevammin Pasilaan kuin kotoa asti.

      Enköhän mä Peetun perusteella sut löydä tai Perillisen. :)

      Poista
  4. Kyllähän tällasset postaukset saa paremmalle mielelle, ku ei ittellä oo vastaavaa tänää ollu:D
    Aika paska alotus päivälle kummiskii. :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! :D
      Vahingon ilohan se on se maailman puhtain ilo. ;D
      Mutta jos valita pitää, niin mieluummin mä siivoan koiran oksennusta kuin ripulipaskaa...

      Poista