torstai 14. helmikuuta 2013

Kiiski vastarannalta, päivää

Ihan noin periaatteesta on nyt taas pakko naputtaa vastaan. Sen verran ottaa pattiin tämä markkinamiesten meininki ja meno.

Tänään vietetään Pyhän Valentinuksen päivää, englanniksi Valentine's Day ja suomeksi Ystävänpäivä. Vittu se mikään ystävänpäivä ole alkuperäiseltä merkitykseltään! Rakastavaisten päivä tämä on. Tietysti ystävät voivat olla rakastavaisia ja rakastavaiset voivat olla (ja toivottavasti ovat) ystäviä.

Katsotaanpa, mikä tämän päivän historia on. Wikipedia kertoo aiheesta seuraavasti:
Ystävänpäivä on mahdollisesti saanut alkunsa muinaisen Rooman Lupercalia-juhlasta, jota vietettiin 15. helmikuuta. Juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa. Nuoret miehet kokoontuivat Palatinus-kukkulalla olevaan luolaan ja uhrasivat vuohia ja koiran. Juhlan jälkeen nuoret miehet kulkivat ympäriinsä vuohennahkoihin pukeutuneina ja läiskivät vastaantulijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Sen uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä.

Kristityt yrittivät lopettaa tämän juhlan 400-luvun lopussa. Siihen kuuluneita perinnäistapoja siirtyi kuitenkin edellisenä päivänä vietettyyn pyhän Valentinuksen päivään. Kristityillä juhla on ollut kahden Valentinus-nimisen kristityn pyhimyksen päivä, mutta ei tiedetä tarkkaan kumpaa Valentinusta on tarkoitettu. Toinen näistä henkilöistä oli roomalainen pappi ja toinen Ternin piispa. Päivä omistettiin Valentinukselle vuonna 350, ja nykyäänkin se on myös Valentinin nimipäivä.

Valentinuksen päivän romanttiseen rakkauteen liittyvillä tavoilla ja uskomuksilla on pitkä historia etenkin Englannissa ja Ranskassa, jossa vietettiin jo 1300-luvulla ystävänpäivän juhlia ja rusettiluistelun kaltaisia lemmenarpajaisia. Viralliseksi juhlapäiväksi Valentinuksen päivä julistettiin Englannissa vuonna 1537.

Etelä-Euroopassa uskotaan yleisesti, että linnut valitsevat itselleen parin juuri Valentinuksen päivänä.

Vasta 1800-luvun alussa Valentinuksen perinne siirtyi Atlantin yli Yhdysvaltoihin. Siitä kasvoi nopeasti suuri kansanjuhla kortteineen ja lahjoineen. Samaan aikaan päivän vietto oli jo unohtunut monissa Euroopan maissa. Yhdysvalloissa on muun muassa tytöillä sellaisia uskomuksia, että ensimmäinen mies, joka kävelee heitä vastaan ystävänpäivänä, on Valentine, eli se heidän oikeansa. Lisäksi uskotaan, että ystävänpäivänä omenan halkaiseminen ja siementen lukumäärän laskeminen todistaa sen, kuinka monta lasta kyseinen tyttö saa. Yhdysvalloissa rusettiluistelu kuuluu ystävänpäivän perinteisiin.
Että kyllä minä väitän tämän päivän kuuluvan romanttiselle rakkaudelle enemmän kuin ystävyyssuhteille. 

Vaikkakin Wikipedia jatkaa aiheesta näin:
Kansainvälisestä Valentinuksen päivästä poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten juhlapäivä. Ystävänpäivää on Suomessa vietetty 1980-luvulta lähtien. Suomen kalenteriin ystävänpäivä on merkitty vuonna 1987. Se on muodostunut toiseksi suosituimmaksi korttipäiväksi joulun jälkeen. Päivän tunnuksena tunnetaan kautta maailman punainen sydän.
Suomessa ei ilmeisesti uskota rakastavaisia riittävän tarpeeksi, jotta kaikki päivään sullottu krääsä ja korttitulva tulisi myytyä loppuun. Niinpä on pitänyt tehdä ihan oma käännös aiheesta ja muotoilla ystäväksi. Vai ollaanko täällä sellaisia siveyden sipuleita, että rakastavainen-sana on pannaan julistettu ja pitää sievistellä nimittämällä kaikkia ystäviksi?
Tokihan jotkut kiertävät mies- tai naisystävä-nimityksen sanomalla "katsopa Valle-Naksu, tässä on äidin uusi "ystävä" Raju-Reiska".
Tai "Katsos Helmi-Orvokki, kun Synnöve on niin hyvä "ystävä" isälle, että siksi nukumme yhdessä".


Sori, mutta minä en ole yhtään ystävänpäiväkorttia lähettänyt tänä(kään) vuonna enkä lähetä. Toisaalta en myöskään osta Siipalle suklaata tai kukkia.

Kaikki kunnia kuitenkin niille, jotka haluavat ystäviään tällä päivällä juhlistaa rakkautensa kohteen sijaan. Kukin tyylillään ja toiset (eli meikäläinen) tyylittä.


En siis toivota teille sitä, mitä kaikki muut tänään toivottavat. Mutta huomenna saatan toivottaakin, kuka tietää!

8 kommenttia:

  1. Että mä rakastan näitä sun postauksia! Harvoin näkee - tuskin missään - tälläistä tunteiden paloa kuin täällä. Eikä se ole turhaa keuhkoamista, vaan pointtisi on perusteltuja mutta tuo sinun ulos antisi "Rajuine- reiskoineen" on niin tarttuvaa luettavaa, että nytkin ärisin ja hytkyin samaan aikaan lukiessani tätä. :DD Kiitos! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, kiva että kelpaa tällaiset hengentuotokset. :)

      Täytyy sanoa, että kun tälle "eniten vituttaa kaikki" -viikolle sattui vielä tämä kestoinhokkipäiväni, niin ei tarvinnu paljon puristella tekstiä tuottaessaan.
      Välillä pitää laskea varoventtiilistä, ei voi mitään ja hyvä että on tällainen kanava sille olemassa. ;)

      Poista
  2. Ai säkö siellä vastarannalla ootki, ku kaikuna mulle aina vastaa. ;D

    Oon ihan samaa mieltä. Markkinatyypit keksii vaikka mitä, et saisvat kansalaiset tuhlaamaa vähiä tai vähemmän vähiä rahojaa. Täysin turhanpäiväsiä. Kohta lopetan joulukorttienki lähettelyn, ne nyt kummiskii viel oon lähettänny, mut koskaa muulloin en mitää, vaikka "kaikkien mielest" pitäski.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minähän se, aina huutelemassa. ;D

      Mä en ole lähettänyt joulukorttejakaan enää, ööö... yli kymmeneen vuoteen enkä pode siitä mitään huonoa omaatuntoa.
      Jotain sähköisiä tervehdyksiä lähetän satunnaisesti, mutta viime jouluna jäi nekin tekemättä ja lähettämättä kun piti emännöidä naitua sukua.

      Poista
  3. Sehän on ihan fakta, että tosi ystävyys näkyy vuodessa kaikkina muinakin päivinä. Pieninä tekoina, sanoina, huomaavaisuutena, kohteliaisuutena, välittämisenä ja kaikilla niillä muilla tavoilla joilla voi osoittaa läheisilleen, että he ovat tärkeitä. Ei sitä voi kuitata yhdellä postikortilla tai imelänä tekstarirunona tai söpönä kissannaamakuvana facebookissa.

    Italiassa St. Valentinuksena saatoin minäkin ulkomaalainen saada kauppiaalta Baci (pusu) -nimisen suklaanamun tai lehtikioskin hampaattomalta sedältä ruusun. Mutta oi varjele mitä siellä Tosi Rakkauden nimissä tehtiin.... mm. jättimäisen suklaasydämen sisältä löytyi ihan aito Ferrari. Ei minulle, lehdestä luin ja kuvan katsoin. Olin kade.

    Hain tänään Arnoldin donitsibaarista Perillisille pinkit sydändonitsit. Pehmo minä *punastus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa tuosta ystävyydestä.
      Tosi ystävä on kuulolla aina kun sellaista tarvitsee ja vaikkei tarvitsisikaan.

      Italiassa kaikki on toisin. :)

      Ja saat anteeksi perillisillesi ostamasi donitsit. Lapset ovat ihan oma lukunsa jopa minun maailmassani. ;)

      Poista
  4. Kyllä mä vietin paremman puoliskon kanssa eilen ystävänpäivää, toivottaen toisillemme sillä nimellä. Käytiin ravintelissa syömässä ja kumottiin pullo shampanjaa ja sen semmoista. Muita ystäviä mä en huomioinut mitenkään, mitä nyt ärsytti kun facebookissa oli pelkkiä hyvää ystävänpäiväpostauksia, mutta joku irvileuka olikin sinne toivottanut oikein paskaa päivää kaikille kusipäille :) Niin ja huippuna oli kun duunissa pomo toivotti palaverin päätteeksi alaisilleen hyvää ystävänpäivää... öh, jos ei olisi työsidettä niin enpä mokoman ketkun kanssa paljoa hengailisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No suomeksihan se on ystävänpäivä, joten kai sitä niin saa nimittää. Mutta sinä sentään vietit sitä oikein eli sen paremman puoliskon kanssa. :)
      Me ei käyty ravintelissa, mutta kotona kumottiin pullo kuohuvaa ja vähän herkuteltiin kahdestaan.

      Töissä sivuutin kylmästi yhden kollegan ystävänpäivätoivotuksen sanomatta mitään takaisin kun siinä käytävällä sitä suureen ääneen kailotti.

      Onneks mä en oo naamakirjassa, olis vituttanu vielä enemmän... ;)

      Poista