1. Kaksin käsin

Työviikko lusittu, onneksi sanoisin. Viikko oli jotenkin kahtiajakoinen. Alkuviikosta mentiin hippulat vinkuen ja välillä vähän vittuuntuenkin. Keskellä viikkoa oli joku kummallinen seesteinen hetki, jolloin ehti paneutua vähän suurempiin kuvioihin. Eilen ja tänään sitten taas mentiin tukka piikillä korkokengät (mustat tällä kertaa) kipinää kurvissa iskien. Pomo kun heitti heipat ja viikonloput tuossa vähän vaille kolme niin minä huokaisin syvään.

Käytinkin tilaisuutta hyväkseni ja livahdin itsekin jo vähän vaille neljä kotia kohti. Ihanaa. Käänsin jopa puheluni vaihteeseen, että en kokisi houkutusta vastata jos joku vielä soittaisi lähtöni jälkeen. Wau, olen kapinallinen! No, ehkä se on sallittua kerran vuodessa. Muutoin sitä ollaankin aika lailla tavoitettavissa kaiken aikaa lomia lukuun ottamatta.

Kurvailin hyvillä mielin kotiin ja hilppaisin koirien kanssa lenkille. Arvatkaas! Oli vielä valoisaa! Mieli piristyi kummasti. Lisäksi naapurin lapset olivat tehneet nuoskalumesta "yksisarvisen", jolla oli porkkana sarvena ja rikkaharja persaukseen tökättynä hännäksi. Nauroin makeasti ääneen yksinäni. Olisi pitänyt ottaa valokuva! Ehkä teen sen huomenna.

Näin helposti oli työviikon hutut pyyhkäisty pois eikä tarvinnutkaan toteuttaa suunnitelmaani pään nollaamiseksi eli punkun kiskomista kaksin käsin. Otan vaan sivistyneesti yhdellä kädellä ja lasin kerrallaan. ;)

Kodin hengettärenä olenkin sitten illalla tiskannut (tyhjensin ja latasin tiskikoneen ja painoin starttia) ja moisen raskaan urakan päälle otin mojovat tirsat. Semmoiset virkistävät puoli tuntia. 
Siippa on liesussa ja jos se puolen yön kantturoissa kotiin tulee, niin hyvä on. Aika näyttää ja minä kerron sen teille huomenna.

Mukavaa viikonlopun alkua Sinulle, ystäväni ja lukijani.

JälkiJuttu:
Jos ja kun oikeat merkkarit tulevat takaisin myyntiin, tulen varmasti kiskomaan niitä naamariini kaksin käsin. Ne ovat aivan liian syntisen salmiakkisia ja ihania!