tiistai 12. helmikuuta 2013

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Niinhän sitä sanotaan. Mutta onko se oikeasti niin?

Onko suunniteltu ja varattu lomamatka (vieläpä kaksi!) jo puoliksi tehty? Toivottavasti ei, muutenhan sitä matkaa on jäljellä vain muutama päivä eikä se reissu koita ennen kuin vasta kuukausien päästä!

Olen suunnitellut suursiivousta jo pidemmän aikaa. Onko se puoliksi tehty? No ei todellakaan!
Joka viikko suunnittelen (omasta mielestäni hyvin) työviikkoni tehtävät jättäen varaa ylläripylläreillekin, mutta eipä se työn määrä tunnu vähenevän, vaikka kuinka suunnittelee.
Paska sanonta, sanon mä.

Huomaan, että tämä on tällainen eniten vituttaa kaikki -viikko. Eilen ärsyynnyin taas suunnattomasti ja ihan turhaan (kun ei siitä mitään hyötyä ole) erään työtoverin vatuloinnista. Miten on mahdollista, että yhden vaivaisen dokumentin pyytämiseen toisesta organisaatiosta voi mennä, vittu, yli viikko?!

Käymämme dialogi meni jotakuinkin näin:

minä: Oletko sä nyt pyytänyt sen dokarin, josta oli puhetta jo viime viikolla?

työtoveri: No en mä nyt vielä kun se kun, no kun, no mun pitää varmaan pyytää

m: Eikö me jo puhuttu, että sieltä ei mitään tule jos sä et muistuta?

tt: Joo, mutta kun, no kun... tässä nyt on ollu kaikkea.

m: No kaikillahan tässä on kaikkea ja duunia niin, että ranteet paukkuu, mutta ei kai nyt yhden sähköpostin kirjoittaminen viittä minuuttia kauempaa vie? Sä et pääse sinne reissuun jos ei sitä dokaria tule.

tt: No mun pitää nyt sitten kysyä.

m: No kysy, heti.

************************
Pari tuntia myöhemmmin työtoveri valssaa huoneeni ovelle:

tt:  Mä nyt lähetin sitten sen viestin.

m: No mitä ne vastas? Tuliks se dokari?

tt: Ei sieltä vielä mitään vastausta tullu, mä vaan tulin sanomaan, että nyt mä oon lähettäny sen viestin.
*************************

Just. Tee sitten tällaisten kanssa duunia. 

Tänä aamuna nostatusta verenpaineeseen tuli ihan sähköpostin muodossa kun sain tuttavalta (en halua häntä kutsua enää ystäväksi) yliystävällisen sävyistä postia, jonka loppupuolelta selvisi syykin taas yllättävälle yhteydenotolle yli puolen vuoden "radiohiljaisuuden" jälkeen. Oli taas jotain apua tai palvelusta vailla. Noh, lillukoon liemissään pari päivää, voin sitten vastata, että ei käy.
En oikeasti pidä näistä "ystävistä", jotka ovat yhteydessä vain silloin kun tarvitsevat vaikka kuljetusapua tai jotain muuta vastaavaa. Vituttaa moinen hyväksikäyttöyritys.

Jotta edes loppupäivä menisi hieman tasaisemmissa merkeissä, päätin rauhoittaa sieluani ja tuijotella näitä kuvia hetken aikaa:





Siinä se on, ikää kaksi viikkoa ja silmät juuri hieman auenneet. Tämä on siis mahdollisesti se meidän seuraava koiramme. Vielä kaksi viikkoa ja sitten pääsee näkemään ihan livenä.
Juu, piristi ja rauhoitti päivääni kummasti. <3 <3 <3

22 kommenttia:

  1. Ooiiiihhhh, suloisuuden huipentuma !! <3 Ei voi kuvia näyttää Pienimmälle, kun alkaa itkemään, kun me ei voida ottaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruttunaama.
      Muutaman viikon päästä sen tunnistaa jo koiraksi (toivottavasti) eikä enää sekoita marsuun. ;D
      Eläinlapset on kyllä somia, ja ei, älä näytä Pienimmälle ettei tule toiselle suotta paha mieli.

      Poista
  2. Voieivoieivoiei! Ihuna! Mää haluun kans!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varo vaan, tämä kuume on yleensä aika tarttuvaa sorttia.
      Itse olen nyt yrittänyt pitää pään kylmänä kun ei vielä pariin viikkoon pääse edes katsomaan, mutta vaikeeta se on. :)

      Poista
  3. Voi itku mikä ihanuus! Marsu! Nakki! Sianporsas! Pötkö!

    VastaaPoista
  4. Täydellinen lopetus - eläinvavva. Hihi. Kuti-kuti! On se söpö. :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Söpöihin elukoihin on aina hyvä päättää postaus. ;D

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Juuh, elukoista saa aina positiivista energiaa ja paljon. ♡ ♥ ♡ ♥

      Poista
  6. Oi, tosi mussuka, paras ystävämme, sille ei voi mitään muuta kuin ihailla... silittella... onneks olkoon kun tule teille perheenjäseneeksi ...
    Juu - tiedän semmoisia "ystäviä" kun tarvitsevat jotakin. Onneks ei ole pakko niiden kanssa tekemisissä .. Hyvää laskiaista !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sinulta tulee aina niin positiivisia kommentteja, ihana ihminen.

      Juu, nämä "ystävät" voi jättää ihan omaan arvoonsa ja kaltaistensa seuraan.

      Hitsi! Unohtui koko laskiainen! Sitähän olisi pitänyt mennä pulkkamäkeen tai pyllymäkeen. :)

      Poista
  7. Voi mikä koiruus hänestä paistaa! Aaaaaa, mä haluun kans tollasen!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä toimitan sen sitten teille kun itteltä menee hermo. :D

      Ei kai teille tullu myrkkysavuja Kökkelistä? Aika hurja palo oli.

      Poista
    2. Tuli, ja käskettiin pitää ikkunat kiinni. Mutta on toi niin ihan eläin, että nyt rupes sitte tekemään mieli koiraakin. Voi teitä onnellisia :D

      Poista
    3. Yök... No, ette sentään evakkoon joutuneet.

      Joo, ihaniahan ne on ja välillä hirviöitä. Vähän jo kauhistuttaa, että montakohan seinää joutuu korjaamaan ja tuleeko ruokapöydän tuolien jaloista uusrokokoota. ;)

      Poista
  8. Mäkään en usko suunnittelun tuomaan 50 prosenttiin.

    Mulla on kans tuollainen "kaveri". Ennen se olikin kaveri, käytiin katsomassa futista ja joskus kaljottelemassa ja ihan ulkomaillakin. Vaan sen jälkeen kun se eukkonsa tapasi, niin ei ole enää ollut minkäänlaisessa yhteydessä, paitsi juuri silloin kun tarvitsee roudausapua tms. Muutaman tällaisen roudauskeikan tein, mutta edellinen yhteydenotto oli kun pyysivät lainalleen takaajan. Siitä kun kieltäydyin niin ilmeisesti viimeinen yhteydenotto oli se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että on muitakin, jotka kyseenalaistavat tämän sanonnan.

      Tässä tapauksessa on "hauskinta" se, että ei oo tullu mitään puoliskohommia, vaan luultavasti tää on aina ollu tällainen hyväksikäyttäjä, mutta alkuun teeskenteli muutakin. Harmillista. En pidä vedättäjistä.

      Toi on kyllä aika törkeetä, että pyytää lainaa takaamaan! Oho.

      Poista
  9. Laitan ton taskuuni ja vien itselleni. <3<3

    Näitä "ystäviä" on näköjään kaikilla. Mulla se ilmenee niin, kun hänellä on surua ja murhetta, saan toimia Leelian lepotuolina. Sitten kun itse tarvitsisit kuuntelijaa, hän sanoo: voi, ei puhuta ikävistä asioista, en halua kuulla. Narsisteja tommoiset ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja palautat kun se alkaa riiviöimään. ;)

      On se tosiaan merkillistä, miten toiset ymmärtävät ystävyyden täysin yksisuuntaisena asiana.
      Narsisti lienee oikea termi kuvaamaan näitä tapauksia.

      Poista
  10. Voijoijoi mikä söpispötkylä <3

    Noille ei voi tulla immuuniksi ikinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terroristipötkö. :)

      Eläinlapsille ei todellakaan tule immuuniksi ikinä, oli elukka mikä tahansa. :)

      Poista