tiistai 30. joulukuuta 2014

Ilmastonmuutos on totta!

Ja se tapahtuu nopeammin kuin kukaan osasi aavistaakaan!
Viime yönä puolen yön aikaan oli vielä rapsakka pakkanen -16 astetta ja tänä aamuna kahdeksan aikaan oli enää -1,5 astetta kera lumipyryn.

Kelikin oli aika mielenkiintoinen autoilun kannalta kun lumiauroja ei pahemmin ollut ilmeisesti näillä nurkilla pyörinyt vielä kymmenen aikaan ajellessani kohti fysioterapeutin käsittelyä.
Ja kun poistuin fyssarin luota noin tuntia myöhemmin, tuli lunta vielä enemmän lämpötilan ollessa kääntynyt jo plussan puolelle. Siis juu, en rakasta niitä paukkupakkasia, mutta ei kai sitä nyt tarvitse naurettavuuksiin mennä kuitenkaan, eihän?

PP ja VV vetivät omaa kivaa takapihalla ihan silkasta talven ja lumen riemusta. Vanhakin nuortui yrittämään kamppausmuuvejaan kersan juoksennellessa ympyrää ja kahdeksikkoa ihan selvästi nauraen ja nauttien. Välillä sitten keskityttiin yhdessä haistelemaan jotain lumen seasta. On ne hassuja. :)

suttukuva salaa otettuna kauempaa
Nythän on se aika vuodesta kun pitäisi jotenkin summata kulunutta vuotta ja ottaa opiksi onnistumisistaan ja virheistään.

Oma vuoteni on ollut kovin erilainen verrattuna "normaaleihin". Olen nauttinut vapaastani suunnattomasti ja katsonpa asiaa miltä kantilta hyvänsä, oli päätös sapatista täysin oikea. Samalla olen oivaltanut, että työ on kuitenkin vain työtä ja sen takia on turhaa itseään uhrata tai mieltään mustentaa. Tokihan se on sosiaalisesti tärkeä ympäristö, mutta ei työ maailmasta tekemällä lopu enkä minä ole korvaamaton. Se on ollut varsin hyvä muistutus, sillä tokihan tämän olen tiennyt, mutta aktiivinen muistaminen on vähän eri asia.

Syksyllä sitten tapahtuikin jotain, mitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut. The Koipi... Juu, kaikkea sitä ihminen kokee ennenkuin henki lähtee. Tästä keikasta opin, että meillä on loistavaa terveydenhuoltoa (ainakin yksityisellä puolella), vakuutusyhtiöni toimi loistavasti ja ripeästi ja ikinä en enää sano elämän olevan tylsää. Kyllä se oli tylsää istua käytönnössä neljä viikkoa kotona. Toisaalta villasukkien kutominen on nyt hyvin verestetty ja iskostettu taas selkärankaan. Että tilauksia vaan tulemaan, sukista siis! :)

Vuosi vaihtuu ihan kohta ja on aika kaivaa esiin ensi vuoden karvalehmäkalenteri. Toivon, että ensi vuosi(kin) sujuu suhteellisen tasaisissa merkeissä. Ei sitä tässä iässä enää toivo mitään suuria mullistuksia tapahtuvaksi.

Nyt lähden lapioimaan tieni postilaatikolle. Mukavaa loppuvuotta!

8 kommenttia:

  1. Karvalehmä, karvalehmä, karvalehmä....!!! Mä niin haluaisin tommosen! Mä oon saanu jo pari kimppalaista houkuteltua mukaankin, mutta vielä olis muutama juttu auki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessahan on tätä nykyä aika paljon karvalehmätiloja, että etköhän säkin omasi löydä. Ne on kyllä todella sympaattisia otuksia. :)

      Poista
  2. Eikun siis nyt oikeasti, niin paljon kun lehmistä elikoina tykkäänkin, mä haluan ne kuukausittaiset palomiesannokset!!!

    Hyvää ja onnekasta ynnä menestyksellistä (ja tervettä) uutta vuotta sinulle, Siipalle ja karvakorville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tätä kirjoittaessa on ensituska jo hellittänyt. ;)

      Hyvää, ja edellistä parempaa sekä terveempää uutta vuotta teidänkin torppaanne. Toivotaan, että suunta on ylöspäin, monessakin asiassa.

      Poista
  3. Jo kahdeksan minuuttia yli puolen yön eikä täällä näy könsikkäitä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lupasin postauksen AAMUNVIRKUILLE enkä yökukkujille. ;D

      Poista
  4. Minäkin kävin kurkkaamassa mutta nythän tuo näkyy olevan asia kunnossa :D

    VastaaPoista