maanantai 22. joulukuuta 2014

Ei yhtään mitään ja kuitenkin kaikkea

Juu, elossa ollaan. Viimeisen viikon olen vetänyt sellaista matalaa lentoa ja kiitolaukkaa, että ihan itseänikin on hirvittänyt. Kaikenlaista on tullut puuhasteltua ja nähtyä, mutta ei kuitenkaan mitään suureellista raportoimisen arvoista.

Viime keskiviikkona kipaisimme nauttimaan Ravintola Pörssin mainion joulubuffet-pöydän antimista kun Siippakin jäi lomailemaan. Samalla kiersimme pikaisesti katsastamassa Tuomaan markkinoiden tarjonnan, ja tassuun tarttuikin äidilleni sopiva lahja.

Lauantaina oli aika sivistää itseään ja suuntasimme Kansallisteatteriin katsomaan Maaseudun tulevaisuus -näytelmää. Tiedättehän se, josta puolet jengistä kävelee ulos puoliajalla. Ja mikäs siinä, ymmärrän kyllä, että se jatkuvat vitun hokeminen saattaa herkempää kansanosaa alkaa... noh... vituttamaan. Samoin se, että suurin osa dialogista piti huutaa kuin hullu ja osa repliikeistä menikin vähän ohi kun se huuto oli päälimmäinen juttu. Ennen puoliaikaa oli kolmesti näyttelijä housut kintuissa munasillaan (yksi mies kahdesti ja toinen kerran) sekä tissiäkin oli vilauteltu.
Näytelmässä oli paljon hauskaa, mutta olisin toivonut sen olleen hieman tiivistetympi, sillä kokonaiskestoltaan yli kolmetuntinen kiroilu- ja huutopläjäys oli kuitenkin aika paljon. Muutamat sivuhahmot olisi helposti voinut karsia pois.
Parhaat hahmot mielestäni olivat viinaan menevä Hattara-lammas (Sari Turunen) sekä hevoset (Ville Haapasalo ja Jukka Puotila). Ja kyllä jaksoin koko näytelmän katsoa vilkuilematta kelloa, mutta en siltikään voi sitä ihan kaikille suositella.

Tässä välissä on sitten viimeistelty joululahjahommia ja lupasin täälläkin esitellä sen helpon tyynynpäällisen. No nyt se on valmis ja vain paketointia vailla. Tällainen siitä tuli:

(alakulmassa kuvaan yritti ängetä VV, tietysti...)
Aika hieno vaikka itse sanonkin. Toivottavasti saajakin on mielissään.

Tänään suoriuduimme ostoshelvetistä kunnialla ja ehjin nahoin. Rynnimme ostamassa ruokaa vähän sieltä, täältä ja tuolta. Suurin ponnistus oli vierailu Hakaniemen hallissa, sillä jouluhan ei ole yhtään mitään ilman Lentävän lehmän ihania juustoja. Vaan nyt on sekin puoli turvattu.
Huomenna on pakko siivota ja aattona sitten vastaanotetaan sukua, sekä omaa että naitua. Jotenkin ei huvittaisi tämä hössöttäminen, mutta sentään tuli lunta, että saamme valkoisen joulun tänne eteläänkin.

Tänään juhlitaan PP:n 13-vuotispäivää lähinnä olemalla ja hämmästelemällä, että se on vieläkin elossa. Pappa on ihan pirteä ja niin kauan mennään kuin kuntoa riittää. 

Nyt on pakko mennä tekemään jotain tähdellistä, vaikka paketoimaan tuo tyyny.

10 kommenttia:

  1. Ihanaa stressitöntä joulua teidän torppaan!

    VastaaPoista
  2. Ollaan sitten keskiviikkona ihan samoilla kulmilla hengailtu. Pahus vie kun ei tajuttu sopia pikatreffejä vaikka mun hotellin aulaan. No ensi kerralla sitten.

    PP:lle tätäkin kautta lämpimät onnittelut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh! Siis mä tiesin, mutta en tajunnut. Mulle jäi joku väärä mielikuva, että oot siellä Kartanonkoskella. Hitto, oltais voitu ottaa vaikka kuplalasilliset. Ens kerralla sit. :)

      PP kiittää ja jatkaa kuorsaamistaan. :D

      Poista
    2. Mä hiillyin hitaaseen wifiin enkä käynyt fb:ssakaan kuittamassa mitään. Ensi kertaan!

      Poista
  3. Paketoiminen on kivaa! Valon juhlaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paketoiminen on kivaa silloin kun paketoinnin kohde on riittävän helppo! :D

      Poista
  4. Riemukkaita päiviä vielä ennen kun vuosi loppu !

    VastaaPoista