Joulu tuli ja meni, samoin sukulaiset. Vanhalla kaavalla vedettiin aatto, tiedättehän: saunaa, glögiä ja ruokaa isolla kädellä sekä oleilua ja seurustelua.
Lahjaksi sain kauniit korvakorut sekä paketin, joka on vielä tuolla jossain matkalla... Kuvan olen nähnyt ja kiitän Siippaa kekseliäisyydestään tilata minulle kaikki Downton Abbey -kaudet lisäherkuilla. Pitää varmaan ottaa lomaa, että ehtii ne katselemaan! :D
Joulupäivänä Siippa vanhempineen raahautui hautuumaalle, mutta minä skippasin ja kiitin hetkestä ihan omissa oloissani rauhassa katsellen rästiin jäänyttä Viimeinen tango Halifaxissa -jaksoa. Meillähän ei voi mitään ohjelmaa täysin rauhassa katsoa appiukon ollessa paikalla...
Tapaninpäivänä naitu suku häipyi kotikonnuilleen ja me huokaisimme onnesta ja totesimme, että jääkaapissa on vain jouluruuan jämiä, joille sanoimme reippaasti ei kiitos. Niinpä tallustelimme reippaassa pakkassäässä bussipysäkille ja suuntasimme keskustaan. Grill it -ravintolan pihvi oli ihan taattua tavaraa, palvelu nopeaa asiakkaiden vähyydestä johtuen ja olihan se ihan kiva käydä vähän kotinurkkia pidemmälläkin.
Kaupassa kävimme lauantaina ja kuin ihmeen kaupalla selvisimme koko hommasta alle puolentoista tunnin, vaikka kansaa oli liikkeellä kuin meren mutaa. Ilmeisesti valtaosa suunnisti haukkana alennusmyyntien perässä kun me kaipasimme lähinnä muonaa. Ja vähän vessapaperia.
Tänään puolestaan suoritimme seuraavien pyhien sapuskahankinnat. Uusi vuosihan meillä perinteisesti vietetään kotona suljetuin verhoin ja joka huoneessa jotain musaa soitellen. Täytyy sanoa, että onneksi PP on jo niin kuuro, ettei se ihan kaikkia paukkuja enää kuule eikä tajua. Tänäänkin siltä jäi tyystin huomaamatta sen jonkun idiootin kuningasajatus "testata etukäteen" ostamiaan pommeja. Juniori sen sijaan sai miltei paskahalvauksen, joten kivaa on taas luvassa loppuviikoksi. VV ei onneksi pelkää eikä ota mallia vanhoista pieruista.
Olisipa mukavaa kun hommaan saataisiin laki, joka tekisi ilotulitteiden ostamisesta luvanvaraista hommaa. Loppuisi luultavasti se älytön pommittaminen, mikä alkaa heti kun pommit tulevat myyntiin ja jatkuu melkein loppiaiseen.
Mutta näin, kotona siis olemme kaksin koirinemme ja ostelimmekin kaikkea herkkua syötäväksi. Sitähän ei ole tässä tullutkaan mitenkään yhtään mässäiltyä, ei... Asiaa ei ole pahemmin auttanut se, että keli on ollut melkoisen rapsakkaa pakkassäätä ja sen myötä PP:n askel on entisestään hidastunut ja lyhentynyt siitäkin huolimatta, että puen sen takkiin ja töppösiin. Vanha se on ja täytynee tunnustaa, että viimeisiä aikoja tässä varmaan mennään. Vaan huomisesta alkaenhan tänne luvattiin plussaa ja vesisadetta. Että tiedä sitten onko sekään niin mukavaa.
Tänään kävimme myös hankkimassa uuden "palapelin". Portaikkomme on kovin liukas ja tietysti askelmat ovat jo kuluneet kun niitä on X isohkoa koiraa rampannut Y vuotta. PP:llä on hankaluuksia päästä ihan joka kerta hallitusti alas kun alkaa joku kinttu luistaa alta. Niinpä päätimme, että asennamme maton askelmille. Voitteko uskoa, että portaikossa, jossa on 15 rappusta, ei yksikään askelma ole samankokoinen! Siis jokainen on erimuotoinen ja -kokoinen. Niinpä Siippa reippaana mittasi jokaisen askelman ja nyt sitten leikkelemme ostamastamme matosta sopivia palasia askelmiin. Voin jo kuvitella kuinka hiha käryää tämän puhteen parissa... Mutta toivottavasti siitä tulee toimiva ja hyvä.
Huomenna on luvassa fysioterapeutin murjontaa, mikä on kivaa. Samalla tulee harjoiteltua herätyskelloon heräämistä, sillä aamukampa vapaiden osalta on jo todella harva! Tunteet ovat kovin kaksijakoiset töihinpaluun suhteen. Toisaalta ihan kivaa ja toisaalta... noh, sitten sen näkee miten hommat lähtevät taas rullaamaan.
JälkiJuttu:
Enää kolme yötä tammikuuhun... ;) Lupaan tehdä ajastetun postauksen niin, että kaikki aamunvirkutkin pääsevät heti herättyään fiilikseen. Itse varmaan nukun kun oletukseni on, että yritän ulkoiluttaa koiria joskus aamuyöstä kolmen aikaan jolloin ehkä voisi olla vähän hiljaisempaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti