maanantai 14. huhtikuuta 2014

Virvottu on

Viime vuotisesta lannistumatta (virpojien määrä nolla kappaletta) varasin tänäkin vuonna isohkon määrän makeita namusia mahdollisille virpojille. 
Varmistaakseni edes jonkun käyvän, kävin lauantaina agitoimassa naapurin 9- ja 6-vuotiaat saatesanoin "mulla on tosi paljon karkkia".

Niinpä sunnuntaina vähän yli kymmenen soi ovikello ja naapurin lapsukaiset olivat laittautuneet pikkunoidaksi ja tämän kissaksi.

Vaan yllättäen eilisen huonosta säästä huolimatta oli virpojia liikkeellä runsaasti. Pari paria taisimme missata kun olimme koirien kanssa ulkona, mutta kyllä muutamassa tunnissa ehti käydä todella monta pientä ja vähän isompaakin virpojaa. Paras asu -palkinnon olisi voinut antaa niille kahdelle pojalle (veljekset oletan), joista pienempi oli pukeutunut lehmäpukuun ja isompi kukoksi...
Enemmänkin olisi virpojia voinut vielä käydä, sillä taas jäi namuja yli niin, että taidamme jonkun sortin sokerihumalan saada niillä hommattua.

Totta se on, olen virallisesti vanha, sillä minusta on ihanaa kun lapset käyvät virpomassa! Muistan vielä varsin elävästi ajan jolloin ruuvasin ovikellon irti ja linnottauduin verhojen taakse Palmusunnuntaina ettei vaan joutuisi kakaroiden virpomaksi. Ja nykyään sitä sitten ihan odottaa. Niin muuttuu maailma ihminen.

Vitsasaalista
JälkiJuttu:
Oli huutava vääryys, että Irina putosi Tähdet, tähdet -ohjelmasta! Kyllä se olisi ollut Pylly-Hermannin vuoro nyt lähteä ihan esitysten perusteella. Noh, ehkäpä hän sitten lähtee ensi viikolla ja finaalissa näemme Siltsun ja Didin. Nih!

6 kommenttia:

  1. Näen sieluni silmin lehtiotsikon. "Namutäti houkutteli lapsia virpomaan" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *tyrsk*

      Houkutteli juu, ja vieläpä niin, että näiden äiti oli kuulemassa! :D
      Ei ole ainakaan vielä tullut poliisi hakemaan. ;)

      Poista
  2. Ihan samaa mietin, että vanhuuden oire tämäkin lie. Minäkin olen nimittäin kautta aikain kammonnut virpomasunnuntaita (koska meillä iloisessa Itä-Suomessa EI TODELLAKAAN ole ollut tapana kierrellä vierailla ovilla kerjäämässä vaan on käyty virpomassa vain tuttuja ja sukulaisia; tosin voi olla että tämä perinne on vuosien saatossa muuttunut jo sielläkin?), pyrkinyt poistumaan kotoa ko. päiväksi tai vähintäänkin irrottanut ne ovikellon paristot. Vaan niin ne ovat vuodet tehneet tehtävänsä; en nyt vieläkään voi sanoa mitenkään erityisesti odottavani niitä virpojia, mutta kieltämättä ihan aidosti niistä jo ilahdun! Tosin en nyt varsinaisesti pahakseni pannut sitäkään, että meillä kävi tänä vuonna vain yksi noitakaksikko, joten aika reilusti suklaatia jäi itse tuhottavaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä pääkaupunkiseudulla ollaan paljon liberaalimpia. Kyllä me kersoina lomposteltiin kaikki lähiseudun talot läpi virpomassa. ;)

      Juu, mä olen jo niin vanha, että suorastaan odotan virpojia. Ja olisin oikeasti halunnut ottaa kuvan kaikista kun olivat niin hienosti laittautuneita. :)

      Poista
  3. Musta virpojat on ihan jees, jos ne on koristellut kunnolla vitsansa (eikä vessapaperilla) ja käyvät samat tyypit vain kerran eikä monta. Mutta, mun ongelma on se, että mä unohdan JOKA vuosi ostaa niitä nameja. Kerran kävi aivan hittolaisen nolo juttu, kun meidän naapurissa asuvat lapset uskaltautui virpoon vain meidän oven taakse ja kuultiin miehen kanssa oven läpi kun se äiti niitä lapseja tunki, että nyt meette ja soitatte ovikelloo. No, koska ei oltu muistettu ostaa nameja eikä ollut edes kolikoita kotona tai mitään, mitä voisi lapsille antaa, niin ei voitu avata ovea. Se oli kauheaa! Just kun ne lapset rohkaistu ja soitti meidän ovikelloo ja me esitettiin kun ei oltais oltu kotona. Tai ehkä ne lapset oli tyytyväisiä, kun ei ollukaan kukaan kotona, mutta ehkä niille olis kumminkin ollut hyvä saada alle yksi onnistunut virpomiskokemus... Mutta ei voi mitään. Tänäkään vuonna en muistanut ostaa nannaa, mutta onneksi olin Palmusunnuntaina töissä klo 10-19.20, niin siinä meni virpomisaika tosi näppärästi ohi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vessapaperilla! :D
      Joo, nämä vitsat oli kyllä hienosti ja antaumuksella askarrellen koristeltu. En edes muista, että ihan kamalan huonoja vitsoja olisi tullut koskaan täällä asuessa... Jotain kreppipaperia teipillä virityksiä, mutta ei sentään vessapaperia. :D

      Mä yritän muistaa ne namuset aina, sillä mulla ei ole edes kolikoita yleensä lompakossa enkä muutoinkaan kannata suoraan rahan antamista näissä virpomishommissa.

      Voi teidän naapuriraukkoja, jäiköhän lapsille lähtemätön trauma kokemuksestaan? :D

      Poista