torstai 30. toukokuuta 2013

Matkaraportti, 1. päivä

Torstaiaamu, herätyskello pärähti klo 05:00. Tavarat oli pakattu ja check-in tehtynä jo heti hyvissä ajoin. Aamukahvit naamariin ja naama päähän & taksin soittoon. Matka voi alkaa.

Kentällä oli yllättävän paljon porukkaa, vaikka torstai ei ole vilkkainta business-matkailun aikaa. Seassa oli varmasti pitkän viikonlopun viettäjiä, jotka suuntasivat kuka minnekin.
Me suuntasimme matkalaukun "pudotuksen" jälkeen turvatarkastusjonoon ja sieltä aamukahville. Hyvin oltiin ajallaan liikkeellä. Koneen "pakkauskin" alkoi ajallaan ja sujui melko ripeästi, vaikka kone oli aivan täynnä niin tavallista turistia kuin liikematkailijaakin.
Matka kohti Sveitsin Zürichiä oli oikeasti alkanut.

Hieman aamuäreänä ja lentopelkoisena oli turvallisuusdemonstraation katselu ja platalle rullaaminen vähän jokseenkin hermoja kiristävää. Mutta pelko pois, kone oli suhteellisen kokoinen ja kapteeni Klaus Järvinen *hih* oli varsin hyvä kuski. Nousu oli pehmeä ja mukava, samoin lasku Zürichiin. Ja siitä kentästä minulla on hieman toisenlainenkin kokemus.

Kaksi ja puoli tuntia ja kahta kahvikupillista & yhtä juustolla höystettyä reissumiestä myöhemmin saavuimme kylmään (noin +5 astetta) ja sateisen harmaaseen Zürichiin. Matkalaukkukin oli näköjään ehtinyt mukaan ja sen kanssa suuntasimme kohti autonvuokrauspistettä. Kylttien seuraaminen Zürichin kentällä saattaa hetkittäin olla hieman haastavaa, sillä seurattuasi tiettyä viitoitusta, saattaa se loppua yhtäkkiä ja sitten joutuukin tovin etsiskelemään seuraavaa vinkkiä suunnasta... 
Löysimme kuitenkin perille ja Siippa hilppaisi hoitelemaan autoasiaa. Muutaman kommervenkin jälkeen saimme allemme melkoisen hienon ja upouuden (ajettu alle 500 km) Rellun avoauton. Juu, ei mikään ihme, että kysyivät henkilömäärää, sillä takapenkille ei olisi todellakaan mahtunut ketään. Tai no, joku jalaton ihminen. Takapaksiin puolestaan mahtui tasan se meidän matkalaukkumme eikä muuta. Mutta hieno se oli ja paljon kalliimman hintaluokan auto kuin se minkä olimme alunperin varanneet ja maksaneet. Emme siis valittaneet, päinvastoin.

Navigaattori käyntiin ja keula kohti ensimmäistä määränpäätä. Hurruuttelimme maisemareittejä pysähtyen ostamaan tarpeellista tavaraa yhden kylän Coopista ja jatkoimme sitten ensimmäiseen määränpäähämme, Eichin kylään ja Vogelsang-nimiseen hotelliin. Koskapa navigaattorimme on tehnyt meille muutaman kerran kepposen jos toisenkin, hurautimme ensin hotellin ohi kun emme uskoneet navin olevan oikeassa ja katsoimme taktisella hetkellä väärään suuntaan... Ajoimme noin kaksi kilometriä navin kiljuessa "laskee uudelleen" -hokemaansa ja tajusimme että se meni jo ja käännyimme nöyrinä ympäri.

Autosta ulos astuessa saimme todeta, että paikallinen pönde oli levittänyt lietelantaa viereiselle pellolle. Sanotaanko vaikka niin, että onneksi ilma oli kylmä eikä tehnyt mieli ulkoilla, loikoilla terassilla tai pitää parvekkeen ovia auki...
Huone oli hieno, siihen kuului iso, siis valtavan kokoinen parveketerassi ja sängystä saattoi katsella järvimaisemaa. Porealtaasta puolestaan näki alpit (silloin kun näki) sekä sen samaisen hienon järvimaiseman. Jos olisi ollut oikea kesäkeli, olisi porealtaan ikkunaseinät saanut auki ja olisi siis voinut "poreilla" ulkona.
Naapurin laitumella oli vuohilauma ja toisella puolella pieni lammaslauma sekä viiniviljelmä. Järven laitamilla kaarteli jotain haukkalintuja, jotka jälkikäteen määritin olevan hiirihaukkoja.

Koska päivä oli alkanut todella aikaisin ja kello oli hurahtanut jo pitkälle iltapäivän puolelle, ei huvittanut lähteä merta edemmäs kalaan. Niinpä varasimme illallispöydän hotellin (hienosta) ravintolasta ja päätimme nauttia huoneemme hienouksista.
Poreamme oli ihanan iso, joten siihen mahtui hyvin kaksi tällaista valkoista valasta nauttimaan ja rentoutumaan.
Kylvyn jälkeen oli pakko ottaa pikku päikkärit, että jaksoi vielä tsempata illalliselle.

Ravintolan palvelu oli loistavaa ja ruoka oli hyvää, vaikkakin alkupalaksi syömäni parsa oli pieni pettymys kun molemmat, sekä vihreä että valkoinen, olivat hieman puisevia ja olin täällä kotimaassa juuri muutamaa päivää aiemmin syönyt aivan loistavaa parsaa ihan kotona. Vaan hyvää kaiken kaikkiaan ja joustavaa sörviisiä kun kysyimme saammeko viedä tilaamamme viinipullon lopun huoneeseen. Kein Problem, sanoi kyyppari ja otti vain kuittauksen kuittiin.

Ensimmäisenä päivänä tuli heti (jälleen) huomanneeksi kuinka ruosteessa se oma vähäinen saksankielentaito on. Toisaalta oli mukava huomata, että kun yritti tankata sillä huonolla saksallaan, sai ihan ystävällistä palvelua ja yrittivät vielä auttaa lauseiden täydentämisessä. Ei nolottanut ihan niin paljoa.

Päivän säätila oli kylmä ja sateinen. Ylimmillään taisi auton lämpömittari näyttää +8 astetta ja vettä satoi vähän väliä. Määränpäässä se ei haitannut, sillä lietepaskan haju vähän laantui kun sade piiskasi sen maahan. 

Päivä oli hyvä päättää vielä tuhlailevaan tyyliin poreammeessa lököilyyn, jonka jälkeen pää tyynyyn ja unten maille.        

4 kommenttia:

  1. Ai Sveitsi! Mä kun kuvittelin taas Skotlantia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ne Skotlannin reissut on niinku kesälomalle aina kaavailtu. Vaan ei tänä kesänä kun ovat vaikeuttaneet lentoja liikaa. Tänä vuonna jää siis valitettavasti Skotlanti väliin.
      Vaan Sveitsi on ihan kiva maa, turhan kallis vaan.

      Poista
  2. ihana raporti ,kun olisin ollut läsnä teidän kanssa .. kiitos ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva jos on elävän oloista kirjoittamista. Itse on vaikea arvioida, että saako mitään kunnollista käsitystä reissusta. :)

      Poista