perjantai 3. toukokuuta 2013

Kaikki päättyy kakkaan

Niin ihmisen kuin koirankin elossa. Siihen päättyi VV:n karmaiseva tautikin...

VV:n tila ei osoittanut kohenemisen merkkejä eilisen aikana, vaan päinvastoin. Töissä iltapäivällä se heitti sellaiset "manaajaoksennukset", että tällaista vanhaa sotakoiraakin jo alkoi hieman hirvittää. Siipan tähden näyttelin kuitenkin urhoollista kotiinpäin huristellessa, sillä jos minä osoittaisin heikkoutta tässä asiassa, olisi helvetti valloillaan välittömästi. Niinpä pidin ahdistukseni ja suuren huoleni itselläni visusti.

Illan mittaan tilanne ei osoittanut minkäänlaisia parantumisen merkkejä. Väkisin sain syötettyä hieman "toipilasgeeliä" lapsukaiselle ja ruiskulla ruuttasin vettä kitusiin.
Tunnin päästä se kaikki tuli kaaressa pihalle ja päälle pieni löysä limalla höystetty kakka... Koiranpentu näytti jo siltä, että se vaipuu kohta koomaan. Puristus rintakehässäni lisääntyi ja yritin näyttää huoletonta naamaa sekä selittää, että ei sillä onneksi ole kuumetta eikä näy verta missään tuotoksissa... En tiedä olinko kovin uskottava. Itkettikin, mutta nieleskelin sen urhoollisesti.

Myöhään illalla, vaikka mikään ruoka ei kelvannut, sain menemään vettä alas ilman että se tuli ylös. Nukkumaan mentiin raskain mielin.

Aamulla kellon soidessa kysyin Siipalta, että onko pentu enää hengissä... En ollut nimittäin kertaakaan herännyt yöllä mistä päättelin, että ei ollut pentukaan. Pelotti.

VV oli kuin olikin hieman pirteämmän oloinen aamulla ja suorastaan vaati sapuskaa. Ajattelin, että eihän se ota jos ei annakaan ja tarjoilin broileria raejuustolla. Se upposikin paremmin kuin hyvin ja jännityksellä jäin odottamaan tuleeko se ylös. Koirakakara kuitenkin sirkutteli tyytyväisenä ja pureskeli luuta välillä hörpäten vähän vettä.

Menimme muodon vuoksi pihalle kun Siippa vei vanhat pierut aamulenkille. Ja hallelujaa!
Yhtäkkiä se kyykistyi kakkimaan. Jännityksellä seurasin, mitä tuleman pitää enkä todellakaan voinut peitellä hämmästystäni kun tuotoksena oli noin 10 senttiä pitkä pökäle, joka käytännössä koostui vanhojen pierujen karvoista! 
Eli himmeä epäilykseni suolitukoksesta oli aivan oikea, mutta se, että kakkaa kuitenkin tuli, hämäsi kovasti.
Tuon puserruksen jälkeen ruoka on maistunut, pysynyt sisällä ja virtaa on ollut kuin pienessä kylässä. Enpä olisi ikinä uskonut olevani niin onnellinen riiviöivästä koiranpennusta kuin tänään olen ollut!
Eläinlääkärinikin oli kovin huojentunut kun kerroin hyvät uutiset ja yhteen ääneen toivoimme, että tätä ei tarvitsisi toiste käydä läpi.

Kaikki siis päättyy kakkaan, tavalla tai toisella.

Loistavaa viikonloppua kaikille! Minä aion istutella kesäkukkia huomenna.

22 kommenttia:

  1. Onpa helpottavaa kuulla, että kaikki on hyvin! Näiden karvakavereiden sairastaminen on niin kauheaa, kun eivät osaa ilmaista itseään - ainakaan selvällä suomen kielellä.

    Leppoisaa viikonloppua kesäkukkien parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, todella huojentavaa! Onneksi ei jouduttu leikkuupöydälle. :)

      Kesäkukat olivatkin vasta osa 1, mutta ei se mitään, jostain on aloitettava.

      Poista
  2. Voi taivas, miten helpotti! Päivällä piti jo käydä täällä katsomassa, onko tullut mitään uutisia ja kommentteja tuohon edelliseen. Hienoa, että kakka luistaa taas, kylläpäs osasikin pelästyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin osasi pelästyttää!
      Itse olen aiemmin törmännyt vain sellaisiin totaalisiin suolitukoksiin, jonka kyllä tunnistaa heti. Mutta tämä oli ihan omaa laatuaan...

      Poista
  3. Ihana uutinen! Jee vauveli! Taas opittiin myös uutta.

    VastaaPoista
  4. Halleluja! Hieno juttu, kertakaikkiaan. Tuli koirankarvoista mieleen se Nelosella aikoinaan pyörinyt ohjelma, oliko se nyt Uskomatonta mutta totta (no se Kripken kellari) jossa kerran näytettiin intialaislikan likan vatsalaukun sisältöä. Likalla kunoli tapana pureskella hiuksiaan niin eihän ne sieltä mahalaukusta mihinkään eteenpäin lähtenyt ja näin typyn vatsa täyttyi pikkuhiljaa hiuksista. Helvetilliset kivut ja kun likan vatsa viimein aukaistiin, löytyi sieltä koko vatsalaukun täyttävä hiuskasa jolla oli painoakin reilusti, en nyt muista paljonko. Yäk.

    Se kuitenkin on pääasia että Virallinen Valvoja on hengissä ja kerrohan sille kuin myös vanhoillekin pieruille terkkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karsee juttu toi töllöohjelma! :-o
      Hius ei tosiaan sula millään tavalla.

      Meillä selvittiin tällä kertaa ISOlla säikähdyksellä, onneksi.

      Poista
  5. No pfiuh! Minä jo hetken pelkäsin, että otsikko tarkoitti sitä toisenlaista loppumista. Isot rapsut toipilaalle, ja vanhoille pieruille myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän, että otsikko oli vähän dramaattinen, mutta tottahan se oli kuitenkin. :)

      Poista
  6. Huh, otsikosta voi päätellä vaikka mitä. Onneksi loppu olikin onnellinen joskin p-skainen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällainen paskaloppu on ihan onnellinen. ;D

      Poista
  7. Olen myös iloinen sun puolestasi ja pikku pentusi,kaikki meni hyvin. Kaunista uutta viikkoa! ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mukavaa viikkoa sinullekin! :)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Näin on. Positiivinen, mutta paska juttu. :D

      Poista
  9. Hienoa, että pikku riiviö on kunnossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, vaikka virtaa on ollut muutamana päivänä yli sallittujen rajojen, niin parempi näin. :)

      Poista
  10. Superhienoa! Kakka on hyvästä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monessakin asiassa kakka ON hyvästä. ;D

      Poista
  11. Olipa hieno luku ja loppu hyvin kakka hyvin, ihana juttu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakka juttu, silleen hyvällä tavalla. :)

      Poista