Nyt se talven selkä sitten taittuu, vaikka ei ole talvea nähtykään. Tai tavallaan on. Eilen aamulla maahan satoi hentoinen kerros jotain höttöä, joka, ihme ja kumma, on edelleen maassa.
Elämme siis vuoden lyhintä päivää, kuten kaikki tietävät, ja tästä se sitten lähtee valoa ja kesää kohden.
Tämä päivämäärä on minulle melko erityinen, sillä tasan kymmenen vuotta sitten saattelin maailmaan Peräkammarin Pojan sisaruksineen. Muutaman päivän etuajassa tuli tuo karvajoukkio, laskettu aika olisi ollut se Jessen syntymäpäivä. Kellokin taisi olla kutakuinkin näitä aikoja kun ensimmäinen pentu teki tuloaan maailmaan... ja syntyi keittiönpöydän alle!
Onneksi ei tullut pihalle, sillä olin käyttänyt emäkoiraa tarpeillaan vain noin puoli tuntia aiemmin. Ja voin kertoa, että silloin oli helvetin kylmä ja helvetin paljon lunta!
Monta monituista tuntia myöhemmin oli katras saateltu maailmaan. Kymmenen niitä kaiken kaikkiaan tuli, joista valitettavasti kaksi syntyi kuolleena, mutta sellaista se on tämä elämän kiertokulku.
Siispä hyvää syntymäpäivää meidän PP:lle sekä kaikille vielä elossa oleville sisaruksilleen! :)
Tänään aion saattaa loppuun sen saakelin joulusiivouksen, jotta voin huomenna nostaa ketarat pöydälle ja siemailla glögiä sekä etsiä sitä mielenrauhaa, että jaksan sukulaisvierailun.
Vinkkaa, kun olet valmis, niin voit ottaa imurin kainaloosi ja tulla tännekin siivoamaan. Imuri hajos (kts. postaus) ja siivous tekemättä. Saat glögiä. Mausteilla tai ilman. :)
VastaaPoistaNo hitto! Täytyy laittaa Siippa asialle kun sehän meillä imuroi. Mä en pysty kun on iskias. Mutta glögin voin toki hörppäistä. ;)
VastaaPoistaJa mistä se sun imuri osaskin hajota just ennen joulusiivoa? Ihme härveli...