Läskinarinaa

Pitäisi ryhtyä laihikselle, ihan oikeasti, mutta en saa aikaiseksi.
Pahinta laihiksen aloittamisessa on se, että pitäisi ensin käydä vaa'alla. Mutta en halua tietää kuinka paljon oikeasti painan. Tiedän, että liikaa. Vaatteethan ovat siinä asiassa loistava mittari.

Viimeksi kun laihdutin, niin kävin vaa'alla ensimmäisen kerran silloin kun jotkut housut alkoivat tuntua hieman väljiltä. Se on minulle sopiva taktiikka, ei masennu ihan niin paljoa kuin jos näillä luvuilla kävisi tsekkaamassa. Kyllä minulla arvio on takaraivossa olemassa ja luulen, että se ei kauas oikeasta heitä, uskokaa pois. 

Olen siis jo kerran pläskiintynyt ja laihduttanut takaisin normilukemiin. Juu, karppasin niin, että hitaampia hirvitti! Ja harrastin säännöllistä ja rankkaa liikuntaa. Sitten jouduin jättämään sen rakkaan liikuntamuodon työkiireiden vuoksi. Sen jälkeen hölläsin liikaa hyväkarppauksestani ja nyt ollaan taas tässä. Tai oikeammin vielä läskimpänä. :(

Liikunnaksi ei vaan riitä se, että käy koirien kanssa kävelyllä. Eli ryhdistäytyä pitää. Olen jo hieman "tasoittanut" polkua ja ryhtynyt syömään pienempiä annoksia (helposti tulee ylensyötyä) sekä vähentämään iltasyömisiäni. Koitan leivän puputtamisen sijaan syödä vaikka raejuustoa tai pähkinöitä, ja kivennäisvesi on hyvä kurnivan vatsan vaimentaja. ;)

Että ehkä se tästä. Lupaan kertoa kun uskaltaudun vaa'alle ensimmäisen kerran... Ja kerron sen lukemankin sitten, ehkä.