Kuukauden positiiviset

Pari viikkoa on taas vierähtänyt niin ettei meinaa perässä pysyä. Kuluneisiin viikkoihin on mahtunut ihan kivoja juttuja:

* Siippa kävi työretkellä ja sehän tarkoitti automaattisesti tuliaiseksi shampanjaa. Joooo, ei huano! :)

* Hullu vuokralainen muutti pois naapurista eikä edes polttanut kämppää läksiäisiksi. Roskis on täynnä kaikkea epämääräistä, mutta menköön, vihdoinkin siitä päästiin! Pelottaa tosin jo valmiiksi, että millainen on seuraava...

* Lauantaina vietin mainion päivän pentunäyttelyssä töissä. Ihania koiralapsia oli kahmalokaupalla, melkein tuli pentukuume.

* Sunnuntaina olin mainiossa, vaikkakin vähäosallistujaisessa, match show'ssa tuomaroimassa ja kohtasin maailman hurmaavimman mopsilapsen sekä monta muuta ihanaa koiraa. Kylläpä oli mukavaa taas pitkästä aikaa!

* Syksylle on reissua luvassa, matka varattu ja koirahoitola tilattu. Sitä odotellessa jaksaa pakertaa.

* Tilasin myös kukkasipulit Titan suosittamasta nettikaupasta itselleni ja parille kaverille. Niitä odotellessa pitää vissiin kääntää se kukkapenkki, että on mihin istuttaa...

* Täytynee sitä myös iloita siitä, että on töitä eikä ainakaan ihan vielä ole joutumassa kilometritehtaalle kuten niin moni muu tässä maassa. Kolikon kääntöpuolena sanottakoon, että kahdeksan kuukautta töitä vuorotteluvapaan jälkeen on tuonut minut taas siihen pisteeseen, että aika moni asia töissä vituttaa. Mono vähän vipattaisi uusien haasteiden pariin, mutta en oikein tiedä minkälaisten... Laitetaan mietintämyssy päähän.

Ja nyt ajastan huomiselle aamulle silmänruokaa leideille ettei käy kuten tämän kuun kuvan kanssa. Eli aamulla varhain sitte ruudun ääreen kuolaamaan, eikös vaan. ;)

Vielä on kesää jäljellä

Inhokkibiisiä mukaillen, mutta varsin osuvahan tuo lausahdus on, sitä ei käy kieltäminen.

Kolmatta viikkoa olen töissä ja helteet eli paremmat kelit päsähtivät kehiin samalla kun toimiston oven aukaisin. Noo, ei kai se niin kamalaa ole ilmastoidussa toimistossa huhkia. Ja pari ensimmäistä viikkoa meni aika leppoisissa tunnelmissa kun puoli Suomea uinui vielä ruusuista kesäunta koulujen alkua odotellessa. Nyt ovat alkaneet kömpiä koloistaan vähitellen.
Ei kuulkaa edes kauheasti vituta (vielä), vaikka normisti kai pitäisi minun luonteenlaatuni tuntien. Mutta luotan siihen, että kyllä se sieltä esiin putkahtaa kun syysillat pimenevät.

Tuli taas vanhennuttua vuodella ja sitä juhlistin olemalla töissä vuosittaisessa vakikoiranäyttelyssäni pörriereitä tuijotellen. Sää suosi ja illaksi kotiin, joten ei paha. Taisin saada sen päivän aikana kesän rusketuksen kertaheitolla... Lahjaksi sain (kun itse erikseen pyysin) Amorphiksen tarinan kertovan kirjan. En ole siihen vielä ehtinyt paneutua kun on ollut muuta luettavaa, mutta ehtiihän tuon syssymmälläkin kun ei taida vanhentua ihan hetkessä.

Siltsun konsertissa en ollut, vaikka olisin ehkä voinut, koska Waltteri Torikka. Sen sijaan kävimme Siipan kanssa Korkeasaaressa päiväkävelyllä. Kivaa oli sekin.

Elämä soljuu oikeastaan omalla painollaan eikä mitään erityistä kerrottavaa ole. Vähän vapaa-ajan aktiviteetteja hyvässä seurassa on tulossa, jotta ei mene hukkaan nämä hyvät ilmat. Kaikenlaista kivaa on luvassa taas ihan lähipäivinä ja vielä myöhemminkin syksyllä.

Ei kai tässä sen ihmeempiä, ajattelin vain ilmaista, että elossa ollaan. ;)

Elokuu

Nöyrin anteeksipyyntöni erityisesti Titalle, joka selvästi oli odotellut kuukauden herkkupalaa.
Tajusin kyllä lauantaina, että vaihtui elokuun puolelle, mutta en vaan saanut aikaiseksi.

Joten tässä hän nyt on, herra Elokuu. Hänellä taitaakin olla joku valtamerimatka suunnitelmissa kun siinä laivan vieressä niin totisena nököttää. Oisko menossa Ameriikkaan vaiko ihan jonnekin muualle?

Jaa-a, mitäs sitä nyt sanoisin. Kroppa on ihan ookoo, mutta pärstä ei erityisemmin miellytä. Ei mulla muuta. Sana on vapaa, arvon leidit. :)

Loman tilinpäätös

Sinne meni. Viisi viikkoa kesälomaa ja eilen paluu arkeen. Ja kuten hätäisimmät ovat huomanneet, olen niin hyvin vieroittautunut Blogistaniasta, että en ole edes kalenteripoikaa muistanut näytille tökätä. Enkä muuten tökkää nytkään, sillä olen töissä ja pojat (tai ne kuvat) ovat kotona. Koitan muistaa kun kotiudun... 

Juu, loma oli oikein mukava ja taisipa olla ensimmäinen kerta meikäläisen pitkässä työhistoriassa kun pidin noin pitkän loman putkeen.
Säät eivät hirveästi suosineet, mutta kyllä sekaan mahtui sen verran auringonpaistetta, että tuli käytyä terassilla. Ja Korkeasaaressa. Ja terassilla sekä Kasvitieteellisessä puutarhassa. Ja asuntomessuilla. Ja ravintolassa. Ja Tallinnassa.

Reissussa käytiin toisella lomaviikolla ja kuuteen päivään mahtui kaikenlaista säätä vesisateesta huikaisevaan auringonpaisteeseen. Olisihan sitä pitempäänkin niillä huudeilla viivähtänyt. Reissun tarkoitus tuli kuitenkin täytettyä eli sain itselleni uudet hienot kumisaappaat sekä ensi vuoden karvalehmäkalenterin. Mitäs sitä ihminen muuta kaipaisikaan. ;)

Uusi kumpparini

Lisäksi tuli nähtyä paljon tuttuja paikkoja, uusia ei niinkään. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin käydä mestoilla, jotka ennestään tietää hyviksi.

Ensimmäisen majapaikan virvoke

Skottilaiset kylpykaverit

Sormustinkukkiin ei kyllästy ikinä.

Maisema kuin postikortti.

Kotona sitten tuli surkuteltua ryytimaan huonoa kasvua ja kauhisteltua etanoiden paljoutta. Söivät penteleet mun salaattini! Enkä ole ollenkaan varma ehtivätkö rakkaat gladiolukseni kukkia tänä kesänä...
Kutimet ovat saaneet levätä rauhassa, sillä tällä lomalla löysin uudestaan pitkästä aikaa lukemisen riemun ja olenkin käyttänyt aikaa siihen.

Lisäksi tällaista töllöaddiktia on hemmoteltu loistavilla ohjelmilla. Tarjolla on Outlander - matkantekijä (Ihana, kuten kirjakin!), Maailma vailla loppua (erinomaista tekoa), Neiti Fisherin etsivätoimisto (joka luvalla sanoen on ollut ihan hersyvän hauska), ihana vanha tuttu Hercule Poirot yms. Ja mikä parasta, armas Murdoch palaa ruutuun syyskuun alussa uusin jaksoin!

Netissä olen todellakin pyörinyt ihastuttavan vähän, hyvä kun olen muistanut pankkiasiat hoitaa. Niinpä on myös kaikkien blogikavereidenkin päivitysten lukeminen jäänyt vähemmälle. Laiskasti olen silmäillyt silloin tällöin joitain postauksia tabilta, mutta kommentoimatta on jäänyt kuitenkin. Ehkä syksyn pimeys korjaa tämänkin "ongelman" (tai sitten ei). Pahoitteluni kaikille, yhdessä ja erikseen.

Nyt olen siis positiivisen ongelman äärellä. Loma loppui, lukuinto ei ja pitäisi ehtiä ne kaikki lempparit katsoa telkkaristakin sekä ehtiä sienijahtiin. Joku kauhun tasapaino täytynee löytää tähän ongelmavyyhteen...

Heinäkuu

Tässähän sitä on jo niin kolmatta päivää lomalla, että meinasi mennä kuun vaihde ihan ohi!
Pahoitteluni kaikille jotka ovat käyneet täällä jo aamuyöllä kyttäämässä kuukauden namupalaa. :)

Tässä hän nyt on, hei vaan herra heinäkuu. Hää onki siin lehmän kaa ojan penkalla. Tarina ei kerro, että yrittääkö saada lehmää pois ojasta vai mikä on homman nimi. Olikos tää poitsu ollut jo aiemminkin kuukauden kuvassa? Kovin on tutun näköinen. :)

Meillä lomailun mallia näyttävät Juniori ja VV. Kyllä on hyvä pienen eläimen, ja ihmisenkin, ottaa rennosti pitkin päivää. Katsokaapa, näin:

Ja arvojärjestyksestä kertoo sekin jotain, että kumpikos siellä sängyn päällä nukkuukaan.

Reissu pukkaa vähitellen päälle, vielä on nukuttavana viisi yötä ja vielä enemmän on hommia tehtävänä, mutta kohta... :)

Nyt vetäydyn takaisin radiohiljaisuuteeni ja taidan mennä takapihalle köllöttelemään, vaikka kirjaa lukemaan.

Kuolema korjaa satoa

Hiljaiseloa on piisannut täällä blogin nurkilla. Töitä on ihan omiksi tarpeiksi ja ylikin. Lisäksi vaivaa jonkunlainen kirjoitusjumi, samoin villasukkajumi. Joka päivä katson Nollikselle lupaamani toisen sukkaparin toista sukkaa, joka on kantapäähän asti tehty, mutta siihen se onkin sitten jumiutunut. Ehkä tartun toimeen loman aikana viimeistään.

Sama saamattomuus ja tekemättömyys tuntuu vaivaavan muissakin koti- ym. hommissa. Olen ollut tässä noin kuukauden kirjoittamassa yhtä pöytäkirjaa. Vaan en saa aikaiseksi, en millään. En, vaikka tiedän, että hommassa menisi ehkä vartin verran aikaa, mutta kun. Ehkä olen oikeasti sen loman tarpeessa.

Reilu viikko sitten käväisi viikatemies vieraanamme ja saattelin PP:n viimeiselle matkalleen. Komeat 13 ja puoli vuotta kertyi humppaukon mittariin. Niin lähti koira kuin elikin, käytännössä saappaat jalassa. Mystistä oksentelua oli hoidettu, tai oikeammin koitettu hoitaa, keinolla jos toisellakin. Kun kahden päivän aikana koira oksensi kaiken vettä myöden, oli aika tunnustaa tosiasiat ja soittaa se itkuinen puhelu eläinlääkärille.
Onneksi henkilääkäriltä järjestyi aika heti, sillä mitäs sitä viatonta luontokappaletta sen enempää kiusaamaan. 

Sinne jäi mamman mussukka eläinlääkärin pöydälle. Mieli oli aika tyhjä kun piti reippain mielin suunnistaa takaisin töihin itkua nieleskellen ja suoriutua työpäivästä normaalein ottein. Odotettavissahan se oli ja omasta mielestäni PP oli ollut laina-ajalla jo reilun vuoden, mutta ei se ajatus kuitenkaan sitä tuskaa helpottanut.

Talossa on vielä kaksi koiraa, mutta se tyhjä paikka siellä kuitenkin on. Myös ryhmän dynamiikka muuttui nopeasti. VV tuntuu ottaneen ohjat käsiinsä, koska rehellisesti sanottuna ei Juniorin polla moiseen riitä.

Kesäloma alkaa tämän viikon jälkeen ja se aloitetaankin "iloisissa" merkeissä heti osallistumalla naidun suvun puolen hautajaisiin. Sielläkin viikatemies heilautti vähän yllättäen, vaikka ei kyseessä nuori ihminen ollutkaan.

Näillä mennään tällä suunnalla, että hengissä ollaan ja silleen. Eipä tämä sanainen arkkuni nytkään ole kovin runsas, joten parasta kai lopettaa lätinä tähän tällä kertaa. Koitan palata seuraavalla kerralla iloisemmissa merkeissä.

 

Kesäkuu

Jottei kukaan pahastu tai hyppää täällä turhaan, niin pakkohan se on tämä mister kesäkuukin ajastaa ilmaantumaan aamutuimaan näkösälle.

Kenenköhän katolla herra tässä seikkailee? Noin valokuvateknisesti olisin toivonut kuvaan enemmän miestä ja vähemmän katua... Ja kyllä on palomiehen ammatti ankea kun aina pitää ilman paitaa olla töitä tekemässä, oli kesä taikka talvi. 
Mutta itse herra kesäkuu on kyllä ikänsä puolesta jo sellainen, että ei syytettäisi lapseen sekaantumisesta.

Se on virallisesti kesä nyt murut! Enää neljä viikkoa loman alkuun, jei!