Hakusanojen kertomaa

Koska en nyt keksi mitään fiksua kirjoitettavaa, otetaanpa tähän katsaus hakusanoihin, joilla tänne nurkalle on viimeisen viikon aikana löydetty.

+850 suuntanumero
No tämähän on ihan selvä juttu. Juontaa juurensa siihen kun luulin Pohjois-Korean yrittävän värvätä minua riveihinsä. Joku rohkea kommentoija, joka oli saanut samasta suunnasta soittoja, uskaltautui lopulta vastaamaan ja kävikin kertomassa, että joku myyntitykkihän sekin sitten oli. Mikä pettymys! Minusta ei haluttukaan uutta Mata Haria maailmaan! Sittemmin soitot kyseisestä numerosta minulle ovat loppuneet. Taisivat siirtyä eteenpäin uhrien kalastelussa. 

biisi jää soimaan päähän vaikka en muista edes sanoja
No niin jää! Tiedän tunteen. Vaan mitä sille voi tehdä? Kuunnella jotain toista biisiä, joka peittoaa sen edellisen ärsyttävän päässä soivan biisin? Sori, ei ole tarjota mitään ulospääsyä tästä. 

crocs
Tähän en sitten kommentoi sen enempää kuin, että ei ole eikä tule. 

fifty shades of gray
Juu, ostettu on, mutta en ole aloittanut vielä. Säästän tämän seuraavaan lomaan, joka häämöttää parin viikon päässä. Ilmeisesti jonkun muunkin kiinnostus opukseen on herännyt kaikkien uutisointien myötä.
Muistinko kertoa, että tämä on trilogian ensimmäinen osa? 

fifty shades of gray suomeksi 
No ei ole käännetty, vielä. Että lukekaa englanniksi tai odottakaa. Kyllä se käännöskin sieltä varmasti tulee syksyn joulun kirjamarkkinoille... Niin ja tehdään tästä varmasti elokuvakin, eihän Hollywood voi missata moista tilaisuutta takoa rahaa. 

hengenvaarallinen saalis
Odottelen jo seuraavaa tuotantokautta, joka toivottavasti tulee, kiitos kysymästä. Lisätietoja voi käydä katsomassa Discovery-kanavan kotisivulta. 

hiipivä hölmöys
Vaivaa varmasti muitakin kuin minua näin ikävuosien karttuessa, mutta meillä tätä nimitystä käytetään äitini koirasta. Todellinen HooHoo, ollut jo pennusta asti, kuten olen kertonut.

jalkapohja elohiiri
On varmasti vittumainen vaiva, mutta minulla on yleensä elohiiri silmässä, ja se iskee yleensä kun on todella väsynyt. 
Mutta vielä vittumaisempi on suonenveto jalkapohjassa. Siihen ei auta magnesiumit eikä yltiöpäinen vedenjuontikaan. Erityisesti esiintyy meikäläisellä tuossa iskiaksen vaivaamassa kintussa. Ennalta ehkäiseväksi hoidoksi suositan villasukkia iltaisin. Sitten ei tarvitse yöllä pompata sängystä "oikaisemaan" kramppaavaa jalkapohjaa. Villasukkia saa toki pitää myös yöllä jos haluaa. Niin ja parhaat villasukat ovat sitten ne itse tehdyt.

koska kesä tulee 2012
Taisi mennä jo, pahoitteluni... Ainakin täällä etelän vetelissä kesäksi laskettaneen nuo muutamat hellepäivät, jotka menivät jo.

Toki elokuun puolenvälin jälkeen on luvassa taas kunnon kesäkelit. Tietysti, koska koulut alkavat (= silloin on aina hyvä sää) ja minulla on kesäloma osa 2.

kovamuoviset viinilasit
Tästä en ihan saa kiinni, että olisin blogistaniassa mainostanut tällaisia... Tai en ainakaan muista.
Toki taloudestamme tällaiset löytyvät. Ne on ostettu piknikkitarkoituksia varten muistaakseni maamme alkoholia myyvästä monopoliliikkeestä ja ovat osoittautuneet oikein hyviksi. Ne voi pestä koneessakin. Suosittelen.

Että tämmöisiä tällä kertaa. Kuukkeli on ihme vimpain, ei siitä mihinkään pääse. :)

Sata salamaa

Olipahan komea ukkonen erityisesti lauantai-iltana! 
Eilisiltainen vähän kaarteli ja pyyhkäisi ylitsemme melko nopeasti. Ei jaksanut oikein vettäkään sataa, mutta katuvalot olivat sammuksissa, joten johonkin taisi täräyttää sen verran.
Tiedotusvälineissä uutisoitiin, että kesän salamaennätys tehtiin. Varmasti, kun meikäläinenkin ihan paljaalla silmällä näki niitä vaikka kuinka monta.

Ilmahan ei todellakaan moisista ukkosista viilentynyt, tänäkin aamuna oli sellainen lehmänhenkäys, että eipä hirveästi harmittanut kampeutua tänne ilmastoituun toimistoon.

Yölläkin oli niin perkeleen kuuma, vaikka oli ikkunat auki ja propellit päällä. Asiaa ei tietenkään auttanut se, että ukkosen ajaksi oli pakko lyödä jokainen luukku kiinni kun Juniori päätti saada jonkun megalomaanisen paniikkikohtauksen kun ukkonen eilen illalla lähestyi. PP taitaa olla jo vähän kuuro ja seniili. Lauantai-illan jytinässä se makoili terassilla kaikessa rauhassa jaloissa eikä ollut moksiskaan koko ukkosesta. Eilen se sitten otti vähän kierroksia, mutta varmaan siksi, että näki Juniorin panikoivan.

Niinpä nukuin äärimmäisen huonosti heräillen hikisenä vähän väliä. Aamuyöstä sitten ilmeisesti ilma viileni, koska herätyskellon pärähtäessä olin ehdottomasti sitä mieltä, että en ollut ehtinyt ummistaa silmiäni kuin hetkeksi. Nyt onkin sitten hieman nuutunut olo, mutta ehkä se tästä.

Viime viikolla aloittamani kuntokuuri sujuu ihan suhteellisesti. Eilen tehty lenkki tosin nosti hien pintaan todella nopeasti johtuen ulkolämpötilasta. Vaan totta on se, että kun tarpeeksi rapakuntoisena aloittaa, näkyy edistystäkin nopeasti. ;)
Toivotaan, että läskikin sulaa siinä samalla... Olen myös vakavasti harkinnut kävelysauvojen hankintaa (!!!), vaikka aiemmin olen vannonut, että minähän en moisten keppien kanssa heilu. Nyt kuitenkin huomaan, että reippaasti kävellessä pyrin jännittämään hartioita ja tulee vähän jumiutunut olo yläselkään. Sauvat ehkä auttaisivat pitämään kädet ja hartiat hieman rennompina. 
Niin, minä en todellakaan juokse, sillä vanha ikivanha urheiluvamma polvessa pitää siitä huolen, että se ei onnistu. Kävellessä se ei kipeydy pahemmin kunhan on sopivan joustavat kengät.

Muutoin viikonloppu sujui leppoisasti. Tuli katseltua olympialaisia ja formulaa, syötyä hyvin ja rentouduttua.

Enää kolme viikkoa ja sitten onkin taas lomaa.

JälkiJuttu:
Valittaminen todellakin kannattaa! Kun uikutin niistä huonoista gladioluksistani, niin a´vot! Nythän sieltä pilkisteleekin jo kukkavanoja useampi. Katsotaan sitten, minkä värisiä saadaan tänä vuonna. 

Kukkapostaus

Eli ne, joita ei voisi pienen pihani kukkapenkkien ja -ruukkujen kunto vähempää kiinnostaa, jättäkää lukematta. Tämä on nyt niin sanottu harrastepostaus. ;D
Kuten eilen iltamyöhällä lupasin, tässä räpsyjäni eilisillan auringonpaisteiselta pihalta.

Aloittakaamme siitä masentavimmasta. Eli ne perhanan gladiolukset... Lehteä pukkaa, vaan yhtään kukkavanaa ei ole näköpiirissä. Mahtaako tullakaan. Tulos tällä hetkellä näyttää huonolta viherkasvipöheiköltä. Katsokaapa vaikka:

Naapurit varmaan miettivät, että mihähän hamppua se akka siellä kasvattelee...

Joku saattaa muistaa mainitsemani alennusruusut äitienpäivän jälkeen. Uhkaus on tänäkin kesänä voimassa eli kun loppuu kukkiminen, niin ruusu saa lähetä. Yhden olen jo heivannut, se ei kauaa meidän menossamme kestänyt. Tilalle ostin kaksi (!) aleruusua (jotain äitienpäiväjäämistöä olivat) marketista. Ne ovatkin ihan kivasti kukkineet, mutta runsaat sateet ovat pitäneet huolen siitä, että tämän hetken kukinnot ovat suhteellisen "turpean" näköisiä ja sateen hakkaamia ruttoturpia. 

 

Possuruukussa majaileva ruusubegonia tykkää olostaan. Tuntuu, että mitä kuumempaa, sen kivempaa. Possusta ei näy enää edes korvia kun kauempaa katselee. 

Sitten laitetaan niitä ylpeydenaiheita näytille eli upeat liljani. :)
Tummanpunaiset ovat jo kukkimisen ehtoopuolella ja niissä on vain muutama nuppu avautumatta, mutta valkoiset vasta ovat aloitelleet kukkimistaan. Älkää kysykö lajikkeita, sillä en todellakaan muista. Siitä on niin monta vuotta kun olen ne ostanut ja istuttanut.

 

Viikonlopuksi luvattiin hienoa säätä joten ehkä intoudun ottamaan lisää kuvia. Toivottavasti kenenkään mieli ei nyrjähtänyt moisesta viherpeukalopostauksestani.

JälkiJuttu:
Valittaminen kannattaa aina. Eilen kun postasin, että duunikone on syyllinen kummallisiin näkymiin, niin tänään kaikki näyttää taas hyvältä ihan kuin en mitään ongelmaa olisi ollutkaan. Ehkä byroon ionipipot vaistosivat, että saavat ikuisen kirouksen päälleen jos ei ala homma toimia... ;)

Syyllinen on löytynyt

Ja se on työpaikan kone! Siis syypää siihen, että kaikki blogit (paitsi Tsompin) näyttävät omituisilta, alusta puuttuu tekstiä ja että oman blogin asetussivullakin asettelu näyttää kummalliselta.
Nimittäin, ta-DAA! Kaikki tämän huushollin tietsikat (niitä on monta) näyttävät blogit ihan siististi ja oikein. Myös oman.

Eli työpaikan ionipipot ovat huomanneet, että siellä se akka hengaa jossain blogistaniassa tämän tuosta työpäivän aikana. Eikun laittamaan joku vipstaaki kaikkiin sen selaimiin, niin eiköhän lopu tyhjänpäiväinen surffailu. 
Tänään yritin nimittäin kaikenlaisia kommervenkkejä tyhjentämällä välimuistit yms. Harkitsin jo selainten uudelleen asentamista, mutta niin pitkälle en viitsinyt sentään mennä. En siis yritä enää kun byroon ulkopuolella homma tuntuu pelittävän. Kai siellä on joku vanha tai väärä versio jostain kilkkeestä.
Huh, onneksi homma selvisi. Saan mielenrauhan tältä asialta.

Heiluin pihalla kännykkäkamerani kanssa, mutta koska välipiuha on tietysti töissä enkä jaksa kikkailla sen mobiilibloggerin kautta, joudutte odottamaan kukkaotoksiani huomiseen.  

Villi pohjola

Puolen vuorokauden sisällä tuli taas todistettua, että ihan landella asumme, vaikka pääkaupunkiseudulla vaikutetaankin.

Eilen illalla vein roskia kun eivät ne näköjään vieläkään ole oppineet itsekseen kulkemaan. Pihatiellämme käyskenteli rauhallisesti "kotirusakkomme", jotka majailevat läheisen kallion juurella. Siinä ne menivät, ihan kuin olisivat tienneet, että "tämä väylä on varattu jalankulkijoille". Toinen rusakoista oikaisi autotien poikki kun toinen sivistyneesti jatkoi jalkakäytävää kunnes katosivat läheiseen pusikkoon. 
Hauskaa. Ne saavat asustella kaikessa rauhassa pihapiirin läheisyydessä, joten eivät viitsi edes karkuun lähteä. Koiria nähdessään sentään tsekkaavat, että onko se koira kiinni vai ei. Oppivaista sakkia siis, sillä aikaa ennen Puutarhatonttua eivät välillä edes korvaansa lotkauttaneet nukkuessaan päikkäreitään lasten leikkipaikalla. Tiesivät, että kaikki koirat ovat narun päässä.

Aamulla töihin ajellessa jokapäiväistä reittiä läheisen urheilupuiston ohitse, kohtasimme näyn, joka olisi pitänyt saada videolle. Kyseisellä tienpätkällä on yksi suojatie ja tänä aamuna kettu seisoi suojatien reunassa urheilupuiston puolella. Siippa, joka oli puikoissa, häkeltyi ja henkäisi "kettu!", johon minä tokaisin, että hiljennä vähän. Siippa hiljensi vauhtia ja kettu jolkotti suoraviivaisesti suojatien yli. Sinne se pysähtyi ja jäi katsomaan meitä kun hurahdimme ohi. Aito citykettu siis.

Lisäksi aamujani sulostuttaa aina pari harakkaa, taitavat olla saman perheen vesoja jo useammassa polvessa. Ne ovat loputtoman uteliaita ja estoitta tulevat pihalle tepastelemaan ja ihmettelemään milloin mitäkin. Nekin osaavat katsoa, ovatko koirat pihalla vai eivät. Jos ovat, huutelevat kauempaa hävyttömyyksiään, mutta jos eivät, tulevat kovin lähelle ihmettelemään ihmisten puuhia. 

En ole vielä kuvannut liljapenkkiäni, sillä eilenkin oli illalla kovin synkkä ja sadeharmaa ilma. Jospa lähipäivinä olisi vähän kauniimpaa, niin voisin laittaa "lapsukaiset" näytille.
Tässä kuitenkin korvaavaksi viihdykkeeksi kuva aidosta skotlantilaisesta sormustinkukasta. Niitä kasvaa villinä siellä ihan joka paikassa.

Sormustinkukka

 

 

Laman merkkejä

Täyttelin eilen nettisurffauskiintiööni loman aikana tullutta vajetta ja vierailin mm. erinäisillä koirasivuilla pitkästä aikaa.

Kiinnitin huomiota mm. sellaiseen asiaan, että ainakin "omassa" rodussani (ja parissa muussakin) on tällä hetkellä paljon myymättömiä pentuja, siis jo reippaasti luovutusiän ohittaneita.
Tilanne voi toki johtua siitä, että tarjontaa on nyt enemmän kuin pitkiin aikoihin, mutta edellisen "ison laman" aikaan 1990-luvun alkupuolella tilanne oli sama.
Työttömänä tai lomautettuna olleet ihmiset huomasivat, että heillä on aikaa teettää koiranpentuja. Kun ostajia ei sitten oltukaan kartoitettu etukäteen, jäivät pennut kasvattajille käsiin ja epätoivoisimmat työnsivät pentuja sukulaisille ja tuttaville tai myivät puoli-ilmaiseksi kenelle vaan. 
Ja ymmärtäähän sen kun on rahasta tiukkaa, niin eipä siinä ensimmäiseksi lähdetä ostamaan monen sadan rotukoiraa etenkin kun tietää, että ei se rahanmeno siihen lopu. Päinvastoin, siitähän se vasta alkaa kun koiraa pitää rokottaa ja ruokkia, ja kaikenlaista tarvikettakin pitää hommata.
Sitä paitsi koirilla on tapana sairastua vakavasti tai loukkaantua silloin kun rahavarat niiden hoitamiseen ovat minimissään.

Skotlannin reissulla talouden alamäki näkyi siten, että verrattuna aiempiin reissuihimme, oli todella paljon kiinteistöjä myynnissä sekä toimitiloja tyhjillään ja vuokrattavana. Yllätys oli suuri kun johonkin tuttuun pikkukauppaan suunnatessa sai ovella huomata, että se olikin suljettu viime vierailun jälkeen.

Omassa työelämässä kiristetään vyötä määrärahojen kutistuessa kuin pyy maailmanlopun edellä. Lomautuksiin ei vielä olla jouduttu, mutta saattaa sekin olla edessä. Niinpä pitää olla tyytyväinen elämäänsä kun on työpaikka ja leivän tulo pöytään taattu. Siitäkin huolimatta, että mennyt loma tuntuu pois pyyhkäistyltä näin toisena työpäivänä ja mielessä väikkyy ajatus, että olisipa ihanaa elellä oloneuvoksettarena. ;)

JälkiJuttu:
Mikä vittu tätä bloggeria taas vaivaa???? 
Kun menen kenen tahansa blogiin, niin kaikki tekstit ovat vasemmassa reunassa näyttöä ja yläosa puuttuu kokonaan. Ja kaikki se (linkit yms.), mikä on ollut oikeassa reunassa, on sitten pötkössä siellä tekstien perässä vasemmassa reunassa. Ja ihan sama, mikä selain on kyseessä, samalta näyttää... Oletteko havainneet samoja ongelmia?
Tai sitten se on ihan konekohtainen juttu, pitääpä kokeilla kotoa muilla masiinoilla.  

Viikonlopun pihabongaukset

Jostain syystä viikonloppuna oli paljon perhosia liikkeellä. Ihan tavallisia nokkosperhosia ja lisäksi neitoperhosia. Niin ja joku samankokoinen kuin edelliset, mutta kovin tummanpuhuva. Pitää etsiskellä, josko löytyisi laji sille. Ihan ruuhkaksi asti riitti perhosia pihapiirissämme, jopa niin, että pari oli eksynyt sisällekin. Niitä sitten pelastelin viemällä takaisin ulos. Perhoset yritän aina pelastaa, kärpäset, paarmat ja ampiaiset kohtaavat vääjäämättä elonsa tien pään jos meille sisätiloihin eksyvät.

Mistä tulikin mieleeni, että PP:llä oli taas aidot kauhutuntemukset kun viikonlopun aikana useampikin pörisevä ötökkä eksyi sisälle. Siellä se sitten vietti aikaansa vuoroin alakerran vessassa ja yläkerran pesuhuoneessa... Olemme ryhtyneet Siipan kanssa kutsumaan näitä pelkopaikkoja "Possu ja Kärpänen hetkiksi". Monet varmaan muistavat tuon legendaarisen Kummeli-sarjan Possu ja Kärpänen -laulun, joka sattuvasti jää päähän soimaan pitkäksi aikaa kaikessa ärsyttävyydessään. ;)

Ilokseni huomasin myös, että kaikki komeat liljat eivät vielä olleetkaan kukkineet reissumme aikana, vaan komeimmat ovat vielä avautumatta. Pitänee koittaa ottaa joku räpsy jos olisi vähän kauniimpi ilma tulevina päivinä.
Gladiolukset olivat kivasti kasvattaneet lehtiin mittaa poissa ollessamme, mutta kukkavanoista ei vielä ole tietoakaan. Katsotaan, mitä niistä tulee vai tuleeko mitään.