Sitä saa mitä EI tilaa

Vittu. Nyt se iski muhun se lenssu. Eilen oli jo vähän kurkku kipeä, mutta ajattelin, että kyllä se siitä. Lääkkeeksi nappasin muutaman punkkulasin illalla. Ei auttanut. Aamulla oli kurkku ihan saatanan kipeä. Niin kipeä, että melkein itketti nieleminen. Päivä on menty buranalla ja Strepsilsillä. Toivottavasti ei pahene.

Enkö mä juuri edellisessä postauksessa sanonut, että en nyt joutaisi sairastamaan. Vaan ehkä tämä on ohi maanantaiaamuun mennessä. Ei pidä toivoa tai se ei todellakaan ole ohi. Pitää kai toivoa, että olis vielä helvetin paljon kipeämpi maanantaina!

Yritin riehua lumilapionkin kanssa takapihalla, mutta ei siitäkään mitään tullut.

Mummeli-koiran tila huononee päivä päivältä ja olen jo miettinyt, että onko vielä kolme päivää liikaa... Mutta en nyt käy säätämään tämän enempää.

Yhtäkkiä saunassa lenssua parannellessani muistin, että minun on jo pitkän aikaa pitänyt kirjoittaa mielipiteeni UGG-jalkineista. Nyt en jaksa, mutta katsotaan josko huomenna irtoaisi teksti.
Nyt lähden sohvalle makaamaan ja niistämään.

Halibatsuidaa!

Tuollainen päivä on ollut tänään työmaalla. Eessuntaas ja siinä välissä pientä pakerrusta.
Se on ihan hyvä homma, en jouda ajattelemaan sitä, mikä on edessä ensi viikolla... Mutta sellaista on elämä ja tosiasiat tulee kohdata.

Nollis veti huulesta ihan kunnolla eilisessä postauksessaan! Sen kummemmin mainitsematta omaa äänestyskäyttäytymistäni olin todella käärmeissäni moisesta takinkäännöstä. Hyvin se vedätti, ei voi muuta sanoa. Ja tavallaan piristi päivääkin. :)
Sai myös miettimään, että kyllä sitä kovin ryppyotsaisesti ja tosissaan välillä tulee näitä kaikkia postauksia luettua. Eli enempi huumorilla pitää meikäläisenkin muistaa. ;)

Siippa sairastaa edelleen, joten meikäläinen sai tänään muistutuksen siitä miltä tuntuu käydä sinkkuna kaupassa ja raahata viikonlopun illalliskutsuille varattu ruokamäärä plus seuraavan viikon sapuskat kaupasta (koska eihän yksi ihminen tuollaista määrää syö). 
Joo, ei kiitos. Jos joskus haikailen avioeroa. niin koitan muistuttaa mieleeni sen kuinka vittumaista on omin käsin raahata kaikki kotiin. Tai ylipäänsä vastata yksinään kaikesta. ;)

Karhunpoika sairastaa

Siis Siippa. Sille iski joku mega-lenssu. Mistä lie lentokoneesta saanu tuliaisena.
Oli jo eilen kipeä, mutta tänään se vasta kipeä olikin. Sinne se jäi röhimään ja korisemaan kun lähdin töihin.

Tämä on ollut meikäläiselle varsin mollivoittoinen alkuviikko. Oikeasti on suru puserossa muiden ihmisten asioiden vuoksi ja samalla vähän omienkin. Omaan murheeseen en nyt pysty puuttumaan. Palaan siihen sitten kun se toteutuu, ehkä.

Muiden murheita murehtiessani, olen pohtinut, että kyllä lyötyä lyödään. Suorastaan nyrkillä ja monta kertaa. Ihan pääsi kunnon itku ja tuli todella voimaton olo kun en mitään asian hyväksi voi tehdä. Muuta kuin ottaa osaa ja yrittää olla empaattinen. Ahdistaa.

Toivon, että en saa tuota flunssaa. Olisi työmaalla tekemistä ihan riittävästi ilmankin. Ja jos makaisin kipeänä kotona, niin murehtisin vaan taas kaikkea tätä, mille en voi mitään. 
Miksi pitää ihmisen ottaa kantaakseen aina kaikkien muidenkin surut ja murheet? Eikö olisi elämä paljon helpompaa kun vaan kohauttaisi olkapäitään ja jatkaisi eteenpäin. Mutta en minä moiseen pysty enkä oikeasti varmaan haluaisikaan. Koska sellainen ihminen on kylmä tai omaan napaan tuijottelija tai molempia.

Mieluummin olen sitten tällainen murheen alhossa vaeltava itkupilli, joka tarjoaa olkapään ja "rajattoman puhetuen" omilleen. Kyllähän tästäkin suosta noustaan, ennemmin tai myöhemmin. Ainakin tahdon uskoa niin.

Ja jotta murehtimiseni olisi täydellistä, ei tunnu tuo saatanan lumisadekaan loppuvan ikinä! Olen ihan aidosti lopen kyllästynyt siihen, että joka aamu ja ilta pitää auton päältä lapioida kuutiotolkulla lunta ja sen lisäksi hinkata parkkipaikkaa kolalla, koska muuten auto jää siihen kiinni sutimaan. Mitähän pahaa mä olen tehnyt kaiken tämän ansaitakseni? 

Aika jännä...

Pasilan sanoin. ;)

Töllätään vaalivalvojaisia. Kaikkea sitä näkee ja kuulee, ennen kuin sokeutuu ja kuuroutuu... Voitte uskoa, että meinas vaalikaffe mennä väärään kurkkuun kun julkaistiin ennakkoäänten tulos ja taatun Salen kanssa tokalle kiekalle oli kiilaamassa, kukapa muu kuin Väykkä! Siis voi vittu, oikeesti!
Meikäläinen melkein lähti pakkaamaan laukkujaan, sillä minähän olen todellakin luvannut muuttaa maasta jos Väykästä joskus leipaistaan tämän maan presidentti. Muuttaisi varmaan presidentti-tittelinkin kuninkaaksi tai keisariksi...

Onneksi YLEn ennuste näyttää siltä, että ei se Väykkä taida onneksi päätäkään toiselle kierrokselle... Mutta aika jännä juttu tämä on. Pakko katsoa loppuun asti, ja peukuttaa Pekalle.
Ehkä Suomen kansa on edes sen verran edistynyt, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävä rauhanrakentaja pääsee toiselle kierrokselle. Mihin se sitten riittää, se jää nähtäväksi.

Ja lupaan, että tämän jälkeen en politiikkaa täällä kirjuuttele. Niin olin päättänyt jo silloin kun tämän blogin perustin. Eli kiitos ja anteeksi. ;)

Vaatimattomuus kaunistaa

sanotaan. En tiedä, onko siinä mitään perää, mutta kyllä minua ainakin vähän ällöttää sellaiset omakehuiset ihmiset. Siis nämä jotka aina kuittaavat kertomasi jutun aloittamalla: "No eihän toi oo mitään, mutta kun MINÄ..." Ja sitten kuulet kuinka erinomaisesti hän on senkin asian tehnyt.
Usein nämä tehostavat vielä sanomisiaan mollaamalla jotakuta kolmatta osapuolta. Tyyliin: "Ei sekään saanu semmosta asiaa alta viikon tehtyä ja mulla meni siinä samassa hommassa vaan päivä." 
Joo, mieluummin kuuntelen ihan normaalia kerrontaa kuin tuollaista.

Tällaiset tyypit saavat niskavillani pystyyn ja pyrstösulkani pörhölleen. Olenhan leijonan ja kukon merkeissä syntynyt, joten osaan kyllä karjaista ja kiekaista. Ja teenkin niin tarpeen vaatiessa. ;)


Yllä kertomani oli johdatus sille, miksi en todellakaan pidä Väyrysen Pavesta. Siis ukko on ihan ääliö kehuessaan joka käänteessä itseään! Joka asiassa se on minäminäminä. Hyi helvetti.


Kävin täyttämässä kansalaisvelvollisuuteni ja säilytän vaalisalaisuuden, mutta sen verran voin kertoa, että yksikään Paavo ei ääntäni saanut. ;)

Blogittaisko lusikkalaatikosto(ssa)

Noilla hakusanoilla näköjään löytää enemmistö meikäläisen blogistaniatontille. :D
Ihan totta. Hakusana number one on blogittaisko ja hyvänä kakkosena kirii lusikkalaatikosto.
En kyllä tiedä mitä ihmiset ajavat takaa sanalla lusikkalaatikosto. Tästä minun blogistani se taisi löytyä siitä postauksesta, jossa luettelin omituisuuksiani. Eli sitä, että vihaan auki jätettyjä kaapinovia ja laatikoita. 
Noh, oppivathan hakijat, että meikäläiseen törmätessään kannattaa se lusikkalaatikoston laatikkokin sulkea kunnolla ja nopeasti käytön jälkeen. ;))

Tukka pois ja linnaan

Niin sanotaan vanhassa sanonnassa, mutta toivottavasti minulle ei kuitenkaan ihan niin käy. ;)

Joskus nuorena vuorottelin parin vuoden välein lyhyttä ja pitkää hiusta. Tuskaa oli se kasvattaminen aina tietyssä vaiheessa. Aikaa ei paljoa kulunut, sillä vahva tukka ja voimakas karvankasvu on se ainoa isän perintö. ;)

Nonnii, olin siis tänään siellä naiskarvan tupsuttajalla. Ja tukka läks! Viimeiset öpaut kymmenen vuotta on frisyyrin pituus ollut vähintäänkin olkapäälle. Mutta olin jo tovin kypsytellyt ajatusta taas lyhyestä mallista, sen helppohoitoisuudesta ja siitä, että päänahkani saa vähän ilmaa itseensä, mikä ei ole huono asia tätä psoria ajatellen.
Kampaajani on ihana ihminen ja aikaa varatessani hän lämpimästi kannatti ajatusta, suorastaan innostui. Siippa suhtautui kovin epäilevästi (ylläri). Miehillä on joku ihme fetissi pitkistä hiuksista...

Tukasta tuli ihan loistava. Olen todella tyytyväinen! Ja yritin sitä Siippaakin rauhoitella kun sieltä ulkomaan lentokentältä soitteli, että turvatarkastus suoritettu. Väitti uskovansa sanomistani, mutta sanoi kuitenkin ottavansa vähän rohkaisua koneessa. ;)

Loppusanoina muuten niin positiiviseen postaukseen sanon vaan: Voi vittu tota lumen tuloa!