Oi mikä ihana ilta

Tosin toisin kuin laulussa, tiedän kyllä mitä tapahtuu eikä yllätyksiä pitäisi tulla.

Siippa hilppaisi kaupungille puoliksi työn merkeissä syömään ja juomaan kalliisti. Onneksi ei omaan piikkiin, joten kannustin pontevasti viivähtämään pidempäänkin. ;)

Kilttinä vaimona nakkasin herran metroradan varteen, josta matkansa jatkui maanalaisella ytimeen. Samalla hilppaisin itse paikalliseen hypermarkettiin kun on nuo rysäpöksyvarastot päässeet kesän aikana hieman vähiin ja kohtahan niitä pitää jo ruveta käyttämään ihan pitkienkin housujen alla. Meikäläinen on niin viluista mallia että vilu kapajaa jos ei ole tarpeeksi vaatekertoja talvipakkasilla, vaikka toki luonteeltani olenkin aika kuumaveristä mallia.

Sukkahousujen lisäksi matkaan tarttui vaivattomasti pari pitkähihaista T-paitaa, joten ei ihan paska reissu. Kävin myös kiusaamassa meikkipuodin myyjätärtä kun halusin käyttämäni silmänrajausvälineen tilalle jonkun muun sorttisen version. Nuori nainen näytti hetken aikaa tuskaiselta kun ei ilmeisesti voinut ymmärtää, miksi en ole ollut täysin tyytyväinen nykyiseen versiooni. Saattoi jopa pitää minua vähämielisenä vanhana akkana, mutta koska raha puhuu, yritti palvella minua naama peruslukemilla. Löytyihän korvaava vaihtoehto lopulta ja toivottavasti on myös hyvä sitten. Katsotaan.

Kotiin päästyäni kävin heti napsauttamassa saunan päälle ja kohta menen löylyttelemään. Saunon tänään kun Siippa ei vielä(kään) saa saunoa, sillä tikit poistetaan vasta ensi viikolla. Ei tule ukolle paha mieli kun ei tarvitse saunan oven takana ruikuttaa kurjaa kohtaloaan. ;)
Aion saunoa kaikessa rauhassa välillä vilvoitellen. Sitten voinkin rojahtaa laiskanlinnaani nuokkumaan punkkulasin kanssa.

Huomenna sitten sienimetsään, eivät luvanneet mitään ihan katastrofikeliäkään ennen kuin sunnuntaille.

Mukavaa viikonlopun alkua sinullekin, missä sitä vietätkään!

Sillälailla, sano Tarvajärvi!

Tai joku muu vanha ukkeli. Sanonta kumpuaa edesmenneen mummon ehtymättömästä varastosta.

Mutta fiilis oli vähän tuollainen aamun edetessä.
Ensin heräsin joskus kolmen jälkeen siihen että oli ihan järjettömän kylmä. Vessaretken jälkeen oli pakko kiskoa pitkää yöpaitaa päälle, ettei ihan horkassa tarvinnut yötään jatkaa. Vastapainoksi meinasinkin sitten nukkua pommiin kun olin läpännyt kaikki kellot kiinni torkun sijaan.
Herättyänikin oli sitten hoppu ja hätä (ei minun aiheuttamani) töihin lähdön suhteen. Niinpä nappasin hammasharjan kiposta ja surautin tukkavahaa tuubista... Perkele... Onneksi oli uusi harja reservissä, joten käyttöön vaan. Tukkaa yritin sitten vahata, juu ihan oikeaa tavaraa oli käytössä, mutta jotenkin vaan tuli sellainen paska tukka -lookki. Töihin asti kun pääsin oli tukka lätsähtänyt vielä enemmän. Perkele... Ja seuraavaan kampaaja-aikaankin taitaa olla jotain pari viikkoa aikaa. Pitänee kehittää tymäkämmät aineet vahan rinnalle tai tilalle. Tykkään tästä lyhyestä frisyyristäni, mutta kyllä sitä vaan pitää olla vähän väliä leikkaamassa ja tuunaamassa.

Työpäivä meni joutuisasti ja sain aikamoisen kasan tekemättömiä ällökakkahommia tehtyä. Välillä ajatukseni viivähti noin kuukaus sitten äitiyslomalle jääneessä työkaverissa. Hänen laskettu aikansa on muistaakseni noin viikon päästä, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Mitään viestiä ei ainakaan vielä ole jakaantumisestaan tullut. Viime kerralla taisi mennä yliaikaiseksi jos en ihan väärin muista... No, perästä kuuluu, uskon niin. Toivon, että kaikki sujuu mallikkaasti. Sitä kun ei koskaan tiedä, vaikka ei ensisynnyttäjästä olekaan kysymys.

Niin, sitten se eilisen päivän hakusana-arvoitus.
Jotkut saattavat muistaa sen vihapostaukseni (helmikuussa) näistä ihanaisista Crocs- ja UGG-popoista. No niin, omaan nilkkaanhan se osuu. Koko ajalta ylivoimaisesti eniten blogiini ohjannut hakusana on Crocs! :D
Eipä olisi postausta kirjoittaessa uskonut, että siitä tulee hakusanojen hitti. Ja toisaalta kenellekään satunnaiselle eksyjälle ei varmastikaan jää epäselväksi, mitä mieltä olen moisista jalkineista. 
Viikon sisällä sen sijaan näyttää olleen monta hauskaa hakusanaa joilla tänne on löydetty, joten ne saattavat ansaita oman postauksensa. Ehkä huomenna, nyt ei jaksa. 

JälkiJuttu:
Meille saattaa olla tulossa perheenlisäystä ensi keväänä, toivottavasti. Jännää... :)

Suuren urheilujuhlan tuntua

Kaiken tämän doping-kohinan keskellä (kuka käytti ja kuinka paljon, ja että Mietaan Jussikin, ei olis uskonu!) on koittanut blogini yksivuotissynttäripäivä. Tuntia vaille vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen (surkean) postaukseni.

Tervetuloa, käykää peremmällä ja ottakaa kakkua. Ihan ite leivoin. Tällainen tästä on vuodessa tullut. Eihän tämä kummoinen ole, mutta on se kuitenkin oma. Mieli on välillä tehnyt tehdä nimiremonttia, mutta eipä nyt ole parempaakaan mieleen tullut, joten tällä mennään. Alunperin olin kovin epävarma, että kestääkö tämä torppa kuukauttakaan pystyssä, mutta kyllähän tästä ihan vakituinen ajanviettopaikka on tullut. Ja olen viihtynyt.

Ystäviä on löytynyt eripuolilta Blogistaniaa ja monet naurut (ja välillä kyyneleetkin) on tullut koettua ihanien ja taitavasti kirjoittavien ihmisten kirjoitusten äärellä. Muutamia ihanaisia ystäviä on tunnustautunut tämän tekeleen lukijaksi ihan julkisesti ja siitä olen iloinen, vaikka enhän minä pahakseni pane niitä nimettömiäkään piipahtajia.
Kommettilaatikon luukkukin on käynyt säännöllisesti ja kivoja, joskus rönsyileviäkin keskusteluja on käyty postausten alapuolella. Olen myös ainakin toistaiseksi säästynyt anonyymiltä paskanheitolta. Saattaisin tosin olla niin vittumainen ämmä, että jopa poistaisin moiset lokaamiset jos niitä ilmestyy. Tai sitten ripustaisin ne seipään päähän nyljettynä varoittavaksi esimerkiksi muille kaltaisilleen. Tämä on kuitenkin minun tonttini, vaikkakin pieni sellainen, ja täällä määrään minä, nih!

Tahtoisin sanoa, että tekeleeni on kehittynyt vuoden aikana, mutta en tiedä onko se totta, joten en sano niin. Elämäni on ihan tavallista eikä mitään mielettömän repäisevää useinkaan ole kerrottavana. Alkuun olin jossain määrin sitä mieltä, että tänne kirjoitetaan vaan kaikki se mikä vituttaa, sapettaa, ottaa pattiin ja sylettää. Sittemmin tyyli on "pehmentynyt" ehkä jo ihan siksi, että eihän aina voi vituttaa. Oikeasti. Jos koko ajan vituttaa, niin eiköhän siihen kuole. Tukehtuu omaan sappeensa.
Niinpä suunta muuttui ehkä enemmän päiväkirjamaiseksi, jossa kirjoittelen niitä näitä, ihan tavallisia päivän tapahtumia. Ja kas, eihän se niin kamalaa ollutkaan.

Näillä eväillä on pärjätty tähän asti ja näillä mennään myös eteenpäin. 
Toivon, että olet viihtynyt matkassani, ystäväni, ja että viihdyt vastakin.

JälkiJuttu:
Ai niin, arvaatte varmaan mikä on ollut suosituin hakusana koko vuoden aikana? Enpäs kerrokaan ihan vielä, otetaan arvauksia ensin ja paljastetaan vasta sitten. Olen ihan varma, että joku arvaa. :) 

Kosteaa ja koleaa

Viikonlopun megasateiden jälkeen on säätila ollut kovinkin kostea ja kolea. Tänä aamuna jouduin jo ääneen tunnustamaan, että pakko se on kaivaa hanskat esiin. Meikäläisellä kun on heti näpit ja varpaat jäässä kun tulee vähänkin kylmemmät ilmat. Villasukat ovat siis olleet jo kovassa käytössä, ja silti nytkin varpaita kylmää ja melkein vetää suonta jalkapohjasta.

Epäilen, että joko nyt on iskenyt syysmasennus tai olen tulossa uudestaan kipeäksi. Eilisilta meni käytännössä nukkuen eikä minulla ollut minkäänlaisia vaikeuksia saada unta sänkyyn kömpimisen jälkeen. Taisin sammahtaa kuin saunalyhty ja nukuin tukkina kellon soittoon asti.

Miksiköhän syksyn pimeys tulee aina vyörymällä? Se lohduton pimeys hyökkää hetkessä ja yhtäkkiä vaan huomaa, että aamulla on sysipimeää, samoin illalla. Päivän valoisa aika vähenee hirmuista vauhtia. Kun taas keväällä valoisuus lisääntyy vähitellen ja huomaamatta. Siltä ainakin tuntuu, että pimeys valtaa alaa nopeammin kuin valo.

Pitäisi ryhtyä taas käyttämään tuota kirkasvalolamppua, mutta jostain syystä lykkään sitä aina vain eteenpäin. Varmaankin siksi, että se on niin kirkas! Olen nimittäin aamuisin sellainen hämärässä hiipijä enkä ole koskaan halunnut räväyttää täysvalaistusta päälle, vaan mieluummin vähän valoja siihen asti, että on kunnolla herännyt. Kirkasvalolampun teho taas on paras (kuulemma) kun sitä käyttää aamulla. Eikä mene (kuulemma) yöunet. Ehkä meikäläinen voisi tällaisena yökyöpelinä käyttääkin sitä iltaisin. Hmmm… Pitänee kokeilla.

Töissä eletään vuoden hektisintä aikaa, meillä aina tapahtuu näin syksyllä. Tai kyllähän talvella ja keväälläkin tapahtuu, mutta ehkä syksy tulee ryminällä kesän loma-aikojen jälkeen. Tänään sain uuden tietsikkani, joka tilattiin rampautuneen ja vanhentuneet tilalle. Olikin kerta kaikkiaan hämmentävää, että yhdellä asentajapojan käynnillä selvittiin sekä ihan ihmeellistä luksusta kun pitkästä aikaa kaikki tarvittavat ohjelmat toimivat samalla koneella. Tekohengityksenä nimittäin kikkailin kahden koneen välillä, oman ja lainahärvelin. Todella hienoa ja ennen kaikkea tehokasta…

Eilen toimitin työkaverille sen sunnuntaina kutomani huivin ja kyllä se on aina mukava nähdä iloinen ilme saajan kasvoilla. Sitä paitsi tässä tekeleessä värit olivat just eikä melkein saajalleen sopivat! Piristi päivääni mukavasti, vaikka kyseessä oli oikeasti ihan pikkujuttu.

Eilen alkoi myös Maikkarilla uusi kausi Maajussille morsian –sarjasta. Olen tainnut katsoa jokaisen tuotantokauden (muistaakseni) ja kyllä siinä ohjelmassa on jotain hellyttävää. Vaikka en kovasti usko tosi-TV-juttuihin, niin tuossa formaatissa on jotain outoa tenhoa. Jotenkin niistä joistakin ihmisistä vaan näkee, että nyt kolahti ja kovaa. Ja sarjassa ihmiset näytetään aika avoimina ja rehellisinä. Sellaisina, jotka laittavat itsensä ja sydämensä peliin. Aina olen ollut vilpittömän onnellinen kun pariskuntia on syntynyt. Valitettavasti kaikille ei rakkautta löydy, mutta usein senkin näkee aika pian, että näin tulee käymään.

Huomenna pitää polkaista koirankuljetusväline tulille ja kyörätä sinne huoltoon. Vähän jo etukäteen hirvittää, että kuinkahan iso lasku sieltä tulee. Vaan eihän siinä mikään auta, se on sitten se mikä se on. Onneksi taitaa luottokortissa olla kuitenkin pitoa, että ei ihan mierontielle joudu. Toivottavasti naama pysyy suurin piirtein peruslukemilla kun summan kuulee.

Mieli halajaisi myös pikkuhiljaa lenkkipolulle (ihmeiden aika ei siis ole ohi kun meikäläinen hinkuu hikoilemaan), mutta taidan nyt hissuttaa vielä tämän viikon. Yskä on hemmetin sitkeä ja vaivaa edelleen, joten en halua ottaa riskiä. Vaan sienimetsään menen varmasti viikonloppuna, paitsi jos nyt ihan vanhoja mummoja, kissoja ja koiria taivaalta sataa.

Mistä tätä sadetta riittää?

Ei enää naurata. Tai ei oikeastaan edes enää vituta. Olo on jokseenkin turta tähän säähän. Sadetta on piisannut eilisillasta tähän hetkeen. Taitaa kohta sademittari jo tulvia yli kun koko ajan piisaa vettä taivaalta. Kun oli vielä valoisaa, olin näkevinäni, että sademittarissa olisi ollut lähemmäs 30 milliä jo. Ihanaa...

Eli päivä on ollut juuri sellainen villasukat jalassa kotona hiihtelyä pakollisia ulkoiluja lukuunottamatta. Aikaansaannoksetkin ovat samaa kaliiperia. Eipä juuri mitään. 
Telsun tuijottelua on tullut harrastettua, onhan tänään ollut formula-päivä. Siinä sivussa olen sitten heilutellut kudinpuikkoja siten, että työkaverin Frilla-huivi tuli alusta loppuun valmiiksi ja voinkin sen huomenna hänelle kiikuttaa. Lisäksi edistin taas ikuisuusprojektiani eli tuota torkkupeittoa, joka on kesän ajan ollut miltei kokonaan telakalla. Ihan vaan sen takia, että se on niin perkeleen kuuma tekele kun se alkaa olla jo loppupuolella eli valmis osa lämmittää kivasti kinttuja kun sitä kutoo. Ehkä se jouluksi valmistuu. Niin ainakin toivon ja se on myös vakaa aikomus.

Mitään muuta erityistä en ole tänään aikaiseksi saanut, sillä uroteoksi tai aikaansaannokseksi tuskin lasketaan tiskikoneen täyttöä ja käynnistämistä. Aamulla heräsin jo ennen yhdeksää, vaikka olin mennyt todella myöhään nukkumaan. Perkele. Olisin ihan mielelläni nukkunut vaikka tunnin kauemmin, mutta väkisinmakuu harvemmin onnistuu. Hetken kuuntelin sadetta ja hiippailin alakertaan kahvinkeittoon. Siippa ja koirat jäivät kellumaan unten maille.

Syysmasennus alkaa selkeästi vallata alaa. En ole jaksanut edes asuntomyynti-ilmoituksia lukea tämän päivän Hesarista, vaikka se kuuluu aina sunnuntaiohjelmaani. On kuulunut jo kauan aikaa, myös silloin kun ei ollut mitään mahdollisuuksia edes haaveilla oman kodin ostosta. Se on vain hyvää viihdettä. Samalla tavalla sitä tulee lukeneeksi kuolinilmoituksia. Aikaisemmin niitä luki uteliaisuuttaan, mutta nykyään voi lukea jo vähän sillä silmällä, että saattaa joukossa olla joku tuttukin. Tiedän, ihan typerää hommaa, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa.

Jälleen on yksi viikko paketissa. Aika juoksee kuin hirvi ja kohta on jo joulu.
Ja tätä pimeässä, sateessa ja mudassa rämpimistä riittää vielä pitkäksi aikaa ennen kuin koittaa jo siperiamainen talvi. Tosi ihanaa.
Tämän tiedostaen pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja roudata pihakalusteet varastoon viimeistään ensi viikonloppuna. Realistina täytyy todeta, että eihän sitä jaksa arki-iltana tehdä, sillä tunnen itseni ja Siippani myös.

Siispä kohti uutta työviikkoa ja odotellen seuraavaa viikonloppua. Minulta luontuisi oloneuvoksena olo oikein hyvin, mutta valitettavasti sellaiseen ei ole varaa.  

Lauantain aikaansaannokset

Joskus on oltava väärässä, jopa useammassa kuin yhdessä asiassa. Niin kuin oli Toni Hellinen eilen ennustaessaan tämän päivän säätä. Sanoi poika, että sataa. No eipä ole satanut, vaan paistanut aurinko. Suorastaan ihana ilma, joka olisi mahdollistanut kukkapenkissä möyrimisen. Mutta ei tässä nyt joutanut.

Missäs minä nyt sitten olin väärässä? Siinä sohvan ostamisessa. 
Asenteenihan oli se, että ei mitään kuitenkaan löydy tai jos löytyy, niin joku kompromissi. Vaan kuinkas sitten kävikään! Lampsimme liikkeeseen, jossa olimme jo aiemmin käyneet hieman pohjustamassa ja satuimme löytämään saman myyjänkin, jonka kanssa oilmme pohjustaneet. Hommahan lähti liikkeelle tosi sutjakkaasti ja suhteellisen nopeasti saimme päätettyä kankaan, rungon pituuden, jalkojen värin ja selkätyynyjen mallin sekä värin. Sohvan mallihan oli päätetty jo aiemmin.
Tämä oli todellinen win-win-homma. Meille ei tullut perheriitaa ja myyjä oli selkeästi hyvillään kun sanoimme toiselle myyjälle asioivamme tämän saman kanssa, joka oli jo aiemmin vaivaa nähnyt. Luultavasti myyjä myös tienasi jonkun provikan tekemästään kaupasta ja hyvä niin.
Sohva tulee kuukauden päästä ja vievät vanhan mennessään. Halpa se ei ollut, mutta siinä on 15 vuoden runkotakuu ja silläkin ostoksella taataan edes jollekin suomalaiselle vähän työtä kun se sohva tehdään tuossa muutamankymmenen kilometrin päässä. 
Naapuriliikkeestä olisi saanut hieman halvemmalla (ei paljoa loppujen lopuksi) Latviassa tai Liettuassa (en muista kummassa) tehdyn kapineen, jolla ei olisi ollut mitään vastaavaa takuuta tai lupausta siitä, että kangasta löytyy vuosienkin päästä jos tulee vaikka tarve teettää uusia päällisiä tyynyihin.

Toinen aikaansaannokseni tälle päivälle on ollut purjo-suppilovahveropiirakka. Meikäläinen kun on se huushollin kylmäkkö eli teen salaatit ja leipomukset, niin useinmiten tulee vain tehtyä sitä salaattia. Sitten kerran puolessa vuodessa intoudun leipomaan jonkun suolaisen piirakan tai sen pellillisen pitsaa. 
Piirakka näyttää syntisen hyvältä, maistamaan en vielä ole ehtinyt kun pitää antaa sen jäähtyä hieman. Luultavasti se on sopivan syntistä syötynäkin, on siinä sen verran kermaa ja juustoa. ;)

Sienimetsään emme sitten lähteneetkään kun Siippahan ei saisi sen pattileikkausen jäljiltä pahemmin hikoilla ennenkuin tikit poistetaan ettei tule mitään yllätyksiä. Ja hikihän siellä metsässä kuitenkin olisi tullut. Vähän olisi himottanut mennä sitten vaikka itsekseen, mutta kuitenkin olisin eksynyt tai olisin joutunut suden tai karhun syömäksi... Parempi varmaan tyytyä tuohon puolen hehtaarin metsään ja katsotaan sitten ensi viikonloppuna uudelleen.

Nyt taidan kuitenkin mennä maistelemaan sitä piirakkaa. Taidan olla ansainnut sen punkkulasinkin palan painikkeeksi... 

Työviikko melkein pulkassa

Se on sitten perjantai, toverit. Erään tuttavan sanomana: "Perjantai on ihan paras päivä, sillä viikonloppu on edessä ja perjantaina pitää juhlistaa edessä olevaa viikonloppua." Ihan hyvä elämänohje mielestäni. :)

Havainnoin ihan ite, että sen Tabin hankkimisen jälkeen olen entisestään laiskistunut läppärin käytössä. Siksipä varastan työaikaa ja kirjoittelen päivän jorinani maksetulla ajalla (hyi minua!). Toisaalta, en vietä kahvitaukoja, joten sovitaan, että kirjoitan niiden aikana.
Iltaisin sitten lueskelen muiden blogeja ja kommentoinkin sillä armaalla Tabletillani. Se on kyllä kätevä "surffilauta", mutta ainakaan bloggeri ei oikein taivu sen selaimessa haluttuihin käskyihin ja kirjoitusvirheitä tulee ihan älyttömästi. Ja se mobiilibloggeri vasta pönttö onkin. Sitä olen käyttänyt ainoastaan muutamien kuvien siirtämiseen ja yhden kerran kokeilin, että kuinka sillä taittuu postauksen teko puhelimella. Ei ollut helppoa. ;)

Tämä piskuinen blogitekeleeni täyttää ensi viikolla kokonaisen vuoden! Sitä pitäisi varmaankin juhlistaa jotenkin. Siis muullakin tavalla kuin viemällä auton huoltoon samana päivänä. Onko ideoita? Tai ehkä kerään hakusanojen parhaat palat, sellaiset joita en ole vielä noteerannut postauksissa ja väsään niistä jotain.

Ai niin, Siipan patti leikattiin ja lääkärin mukaan se näyttäisi olevan ihan vain koteloitunut rasvapatti. Tuollaiste patit kuulemma tulevat yleensä selkään. En tiedä miksi. Patologin tulokset tulevat parin viikon sisällä. Neljä tikkiä siihen töräytettiin ja täytyy sanoa, että ei se mikään kauniisti kursittu ole. Vaan eipä tuo haittaa kun ei se mihinkään näy ja kai miehellä saa vähän ollakin rumia arpia. ;)

Olen myöskin tällaisena telkkarin orjana iloinnut kovasti siitä, että Emmerdale on palannut pitkältä, liian pitkältä, kesätauoltaan. Siinä on saippuasarja, johon tunnustan olevani koukussa pahasti. En vaan ymmärrä tuota Maikkarin politiikkaa pitää kolmen kuukauden tauko aina kesällä kun olemme muutenkin pari vuotta jäljessä Briteissä esitettävästä. Sitten on aina kuuppa sekaisin kun piipahtaa "saarella" ja näkee tulevaisuuteen. :D

Hieman haikeana toivotan myös tervetulleeksi Kotikadun viimeisen tuotantokauden, joka alkoi eilen. Sekään ei mene päähäni, että miksi sarja lopetetaan, vaikka kai sillä ihan kohtuullisesti katsojia riittää.
Ja tästä saadaankin hyvä aasinsilta siihen, että näin meidän Prismassa Kotikadun Teemun (eli Ville Keskilän)! Mä olin ihan et ou nou!  Minä, joka en yleensä koskaan bongaa ketään "julkkista". Ja pitkäripaisessakin seisoin jonossa hänen takanaan, olisin voinut koskettaa jos olisin kehdannut. Viikko siis pelastettu. ;)

Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu sienimetsään meno, mikäli nyt ei ihan kaatamalla vettä tule. 
Lisäksi pitäisi mennä etsimään uutta sohvaa. Se se on sitten kivaa... Nykyisestä on runko nitkahtanut ja siinä olisi vielä runkotakuu voimassa, mutta kun sohvan tehnyt tehdas & myyjä on heittänyt sen kuperkeikan jo pari vuotta sitten niin vaikea se on lähteä kompensaatiota kyselemään. Kiva. Olen jo suhtautunut asiaan siten, että emme löydä yhtä kivaa uutta sohvaa ikinä. Pessimisti ei pety ikinä -asenteella mennään taas.

Myös pihaa pitäisi kuopsutella talvikuntoon vähitellen. Olen päättänyt ottaa kukkapenkistä osan villitulppaaneista pois ja laittaa tilalle "jotain". Mitä se jotain on, en tiedä. Ja kalkitakin pitäisi sekä kukkapenkki että ryytimaa. Meidän pihamme maaperä on ärsyttävän hapan, joten sammalta pukkaa kaikista mahdollisista paikoista. Nurmikkoakin kastellaan vallan sammaleentappoaineilla. Tosin tänä kesänä ei ole tarvinnut pahemmin kastella kevättä lukuun ottamatta. Ihan on tullut taivaalta riittävästi, tälläkin viikolla sademittarissa puolentoista vuorokauden saldo oli 37 mm. Ihan saatanasti siis.

Eiköhän tässä nyt tullut jo jaariteltua tyhjänpäiväisyyksiä tälle päivälle riittävästi. Mukavaa perjantain jatkoa!

JälkiJuttu:
Mainosten maailmasta on vielä pakko sanoa, että näin töllöstä uuden Polar-juustomainoksen. Mainoksessa luistelee Kiira Korpi ja mainoksen tunnelma on aika mukava (kuten niissä vanhoissakin Polar-mainoksissa). Tunnelman pilaa ihan täysin loppukohtaus, jossa Kiira on lähikuvassa juustonpala kädessään ja sanoo, tai oikeamminkin huudahtaa: "Tää on hyvää, maista säkin!"
Ärh! Kyseinen mainos ei olisi kaivannut minkäänlaista puhuttua repliikkiä, oikeasti.