torstai 7. toukokuuta 2015

Dam - dam - DAM - dam -daa

Eli jonkunlainen matkaraportti reissustamme Amsterdamiin. Ihan ei ole kuukautta reissusta vielä kulunut, joten eiköhän ole aika raapustella jotain (ainakin osa 1 näin alkuun). :)

Lauantaiaamuna 18.4. soi herätyskello 04:20. Siitä sitten vaatteet päälle ja maalaten silmänkuvat kohdalleen. Taksin soitto ja laukku kainalossa pihalle.
Matka lentokentälle sujui joutuisaan, mutta baggage drop -tiskillä oli jotain häsmäkkää ja tuntui siltä kuin olisimme seisseet jonossa ikuisuuden. Ehkä tähän "ikuisuuteen" vaikutti se, että en ollut saanut joka-aamuista kofeiiniannostani vielä.

Turvatarkastus sujui sutjakkaan (en piipannut rautakinttuni kanssa!) ja vihdoin päästiin asiaan eli kahvikupin äärelle. Sitä särpiessä sujuikin koneeseen pääsyn odottelu.
Hyvässä järjestyksessä pääsimme koneeseen ja viereen sattunut vieras mies oli onneksi hiljainen ja pienikokoinen, joten mahduin olemaan ihan hyvin siinä keskellä.

KLM on vielä niitä lentoyhtiöitä, jotka eivät ole laittaneet ihan kaikkea maksulliseksi. Niinpä tuohon kahden tunnin lentoon oli ängetty tarjoilukierros nro 1, joka sisälsi jonkun sortin munaleivän & kahvia, mehua, vettä yms. Hetken päästä tuli kierros nro 2, jolloin oli mahdollisuus saada lisää kahvia (kyllä kiitos!) tai muita virokkeita sekä jotain keksejä (ei kiitos). Ja vielä ehtivät kiertää sen tax free -kärrynsäkin kanssa. Nopeita tyyppejä!

Lento laskeutui ajallaan ja kello oli Amsterdamissa noin 8:30. Eipä mene päivä hukkaan kun ajoissa lähtee liikkeelle!
Matkatavarat tulivat ajallaan ja ehjinä, joten suuntasimme junalipun ostoon. Schipholissa on tehty helpoksi junalipun osto keskustaan. Sille oli kosketusnäytössä ihan oma kohtansa josta vain valittiin montako lippua haluaa. Toivottavasti Hki-Vantaa tekee jonkun vastaavan systeemin helpottamaan turistien elämää sitten kun junaliikenne kesällä polkaistaan käyntiin.

Juna kolkotteli vartin Amsterdamin päärautatieasemalle, josta otimme suuntiman kohti hotellia. Tiesimme toki, että huone ei missään tapauksessa ole valmis siihen aikaan, mutta halusimme viedä laukut pois ja käydä "näyttäytymässä", jotta huoneen saanti mahdollisesti nopeutuisi.

Hotellille löysimme eksymättä eikä kävelyyn mennyt asemalta varttia kauempaa. Sää oli kaunis ja aurinkoinen vaikkei kovin lämmin.



Hotellilla olikin sitten vähän sutinaa respassa kun poislähtijät jonottivat tiskille, joka sijaitsi melko kapeassa huoneessa. Mutta ensisilmäys hotellin aulatiloihin miellytti. Olin vakuuttunut, että jälleen kerran rahalla saa, sillä mehän emme lomilla harrasta mitään "budjettimajoittumisia".

Vihdoin tuli meidän vuoromme ja täytyy heti kärkeen todeta, että amsterdamilaiset puhuvat pääsääntöisesti loistavaa englantia. Monet jopa niin hyvää, että oma kielitaito alkoi jo arveluttaa.

Respan nuori kaunis nainen oli todella ystävällinen, kirjasi meidät sisään, vaikka huone ei ollutkaan valmis, otti laukkumme huomaansa ja merkitsi karttaan aamiaiskahviloita kun sanoimme, että voisimme mennä haukkaamaan jotain. Lupasipa vielä soittaa, mikäli huone olisikin ennen klo 14 valmis. Mahtavaa palvelua heti kärkeen!

Tyytyväisinä lähdimme suunnistamaan kohti läheistä toria, jonka laidalta löytyisi hyviä kahviloita. Hetken pyörimme torilla ihmetellen kaikenlaista tarjolla olevaa evästä ja lopulta heilahdimme sisään kahvilaan, vaikka paikalliset tuntuivatkin paistattelevan päivää ulkopöydissä. Itsestäni aamupäiväinen 12 astetta tuntui kuitenkin hieman viileältä.
Nauttiessamme brunssia kera kuohuviinin soitettiin hotellista ja kerrottiin, että huone olisi valmis puolen tunnin kuluttua. Ilahduimme jälleen loistavasta palvelusta, sillä mielellämme käyttäisimme mahdollisuuden ottaa pienet nokoset ja virkistäytyä sen kovin aikaisen aamulähdön jälkeen.

Syötyämme suuntasimme kiertotietä hotellille nähdäksemme kuinka monta turistia jonotti Anne Frankin talolle. Vastaus on monta. 

Lähellä Anne Frankin taloa.
Kipitimme sitten korttelin nurkan ympäri kohti hotellia vain huomataksemme, että se saamarin jono talolle kiersi hyvän matkaa korttelin toiselle puolelle. Onnea ja menestystä jonotukseen!

Hotellilla meille kerrottiin, että meidät tullaan ihan kohta saattelemaan huoneeseemme kunhan laukkumme on ensin toimitettu sinne. Cool! Ei tartte ite kantaa laukkuaan! Ja kohta sieltä piccolontapainen tulikin meitä saattelemaan. Kohteliaasti ja asiallisesti kertoi huoneen faktat ja toiminnot sekä varmisti lopuksi, että onhan meillä kaikki hyvin. Kiittelimme vuolaasti ja vakuuttelimme, että kaikki on vallan mainiosti. 

Huoneen yhden seinän tapetti.
Hotelli oli niin kutsuttu boutique hotelli eli suhteellisen pieni luksushotelli ja huone toki sen mukainen. Tuo yllä oleva kuva on ainoa jonka älysin huoneesta ottaa, mutta uskotte varmaan kun sanon sen olleen hieno ja tyyliltään vähän "burleski". Mustaa ja punaista, kylpyhuoneen laatoitus oli mustaa ja kontrastina valkoinen poreallas vitivalkoisine pyyhkeineen. Huone oli kompaktin kokoinen, mutta toimiva. Suorastaan Ihana!
Onnellisina huokaisimme ja otimme neuvoa antavat nokoset, jotka virkistivätkin kummasti.

Lähtiessämme kaupungille kipaisimme vielä pyytämään vastaanotosta, että varaisivat meille pöydän läheisestä hollantilaista ruokaa tarjoilevasta ravintolasta. Lupasivat näin tehdä.
Suuntasimme kulkumme kohti kuuluisaa kukkatoria (Bloemenmarkt), joka oli vielä siedettävän kävelymatkan päässä hotelliltamme ja jonka ehdottomasti halusin nähdä.

Kukkatorilla olin niin ällistynyt (ja kateellinen) siitä kaikesta ihanuudesta, että en edes älynnyt ottaa kuvia niistä sadoista tuhansista erilaisista tulppaaninsipulivaihtoehdoista, joita oli tarjolla!
Mutta onneksi on intternetti ja kuukkeli, sieltä löytyy kuvia:

Pienen ihmisen kiusaamista tällainen...

Käsittääkseni/muistaakseni maahantuontisäännökset kieltävät moisten tuonnin tänne, joten päätin suosiolla jättää ostamatta. Paha mieli siitä vaan tulisi jos tulli nappaisi aarteet käsistä kotiporteilla. Vaan ajattelin kyllä tutkailla josko jostain nettikaupan kautta löytyisi keino. Musta mieleni halajaa mustia tulppaaneja.

Kukkien ällistelyn jälkeen päätimme, että olemme ansainneet lasillisen ja samalla yritimme etsiä jotain ruokakauppaa, jotta saamme huoneeseemme hieman naposteltavaa ja juotavaa. Terassi löytyi helposti ja maailma olikin taas pieni. Tarjoilija oli ammatiltaan lentohenkilökuntaa ja sanoi kyypparoivansa vain sivutyönään. Oli kuulemma ollut juuri edellisellä viikolla Helsingissä. Hauska heppu oli hän. :)
Ruokakauppakin löytyi kun vähän taas käytettiin kaikkitietävää oraakkelia eli kuukkelia. Ja täytyy sanoa, että sujuvasti olisin moisen puodin ohi kävellyt jos en olisi supermarketiksi tiennyt. Mukaan lähti vähän suolaista sekä hedelmiä ja tietysti viiniä. Kassalla meinasi käydä ylläri kun ei kortti kelvannutkaan. Poika sanoi, että ei käy luottokortti ja me sanoimme, että ei ole luottokortti. Onneksi oli varauduttu matkalle käteisellä, muuten olisi jäänyt eväät ostamatta.

Paluumatkalla hotellille meinasin jäädä ainakin kaksi kertaa polkupyörän alle. Täytyy sanoa, että siellä polkupyörät olivat pelottavampia kuin autot tai ratikat, joita risteilee kiitettävästi kaupungissa. Polkupyöriä onkin sitten ihan kaikkialla. Siis aivan joka paikassa ja kaikki sillankaiteet ovat täynnä niihin lukittuja fillareita. Sitä ihmettelin jossain vaiheessa, että missä niiden kaikkien pyörien omistajat ovat...


Hotellilla veimme tavarat huoneeseen ja palasimme alas nauttiaksemme jonkun pienen myöhäisen lounaan hotellilla. Vastaanotosta kerrottiin, että pöytävaraus on OK, joten siirryimme baarin puolelle tilaamaan syötävää. Tiedustelimme, voimmeko syödä viihtyisän oloisella sisäpihalla, johon henkilökunta vastasi, että voimme, mutta meidän pitää viedä alkoholimme itse sinne. Heillä ei ole lupaa anniskella piha-alueelle ja ympärillä asuvat "tavalliset" ihmiset kuulemma kyttäävät heitä kovasti tämän asian suhteen. Mutta jos viemme ruokamme ja juomamme itse sinne ja olemme mölyämättä, niin homma on okei. Näin sovimme tekevämme ja niin kuskasimme ruuat sekä juomat sisäpihalle, jossa oli oikein viihtyisää.

pienen pieni pilvenhattara taivaalla
Ruuan jälkeen olikin hyvä raahautua huoneeseen elpymään ja katsomaan formulan aika-ajoja.

Seitsemäksi siirryimme läheiseen ravintolaan, jossa ruoka oli ihan okei, mutta koska pöytämme oli ihan keittiönoven vieressä, häiritsi se hieman ruokailunautintoamme. Joka tapauksessa ihan onnistunut ilta ja tuumimme, että emme olisi varmaankaan kyseiseen kuppilaan päässeet ilman hotellin tekemää pöytävarausta.
Ruuan päälle horjahdimme vielä yhdelle viihtyisälle terassille hetkeksi, josta illan kylmyys meidät ajoi pois ja kohti höyhensaaria. Päivä oli pitkä mutta mukava.

Koskapa nyt sorruin jaaritteluun, teenkin rapsan useammassa osassa, sillä muutoin tästä tulee aivan liian pitkä.

19 kommenttia:

  1. Voi että, ihana Dami! Kyllä niitä sipuleita voi tilata ihan laillisesti, Toveri Tita tulkoon kertomaan käytännöistä ja luotettavista toimittajista. Mulle tuli taannoin julma kasa pioninjuurakoita ranskasta ihan laillisesti.

    Huone vaikutti hienolta, pistä nimi jakoon niin osaan kuukkeloida lisätietoja.

    Jatkoa odotellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on ihana kaupunki. :)

      Hotelli on The Toren, löytyy helposti kuukkelilla.

      Poista
  2. Tuonti EU-maiden sisällä on aivan laillista niin sipuleille, juurakoille kuin taimillekin. Mustan tulppaanin lajike on 'Queen of Night' ja se sopii loistavasti yhteen vaaleanpunaisen 'Angelique'n kanssa. Hollannista tulee suurin osa sipuleista Suomeen eniveis, mutta jos itse haluat tilata niin suosittelen Eurobulbia https://www.eurobulb.nl/ Luotettava toimittaja, hyvät sipulit ja läkähdyttävä valikoima. Toimittavat tietenkin Suomeen ihan kohtuullisin kustannuksin. Itse olen tilannut sieltä useasti ja olemme keränneet kasvihullujen kimppatilauksia, jolloin toimituskulut jakaantuvat myös. Syksyllä istutettavat sipulit tulevat nettikauppaan (helppo klikkailla...) toukokuun aikana ja toimitukset alkavat elokuussa.

    Niin että varaudu tulevan kevään kukkaloistoon! Merkkaa nyt paikat johon vielä kevätkukkijoita sopisi. Syksyllä et niitä helpolla muistakaan ilman esim. valokuvia. Kyllä aina yksi kymppikilo sipuleita katoaa sukkelaan maan alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi Tita, kiitos. Sie olit taas lännen nopein :D
      Tekee muuten itsekin mieli vähän klikkailla Eurobulbilla... mutta on turhan kallista myyränruokaa.

      Poista
    2. Kiitti Tita! Sä olet kyllä kävelevä tietopankki näissä asioissa. :)

      Ihan ei meikäläisen pihapläntille kymppikiloa uppoa, mutta ehkä saan sen jaettua jonkun kanssa. :D
      Mulla on kukkapenkkisuunnitelma jo tehtynä kun piti viime syksynä uusia ainakin se iso penkki, mutta kun katkesi koipi, katkesi puutarhanhoitokin. Eli tänä syksynä uusi yritys. Suunnitelmaa voin vähän viilata, toki. :)

      Kiitos linkkivinkistä, sinne menen surffailemaan jahka ehdin. Ja ensi kerralla tuon ihan ite kukkasipuleita. Toisaalta se oli hyvä, että en nyt tuonut kun mahdollisuuteni säilyttää sipuleita oikein ovat kovin rajalliset. Puuttuu se oikea kellari...

      Poista
  3. Damiin on ollut joskus suunnitteilla lahtea, nytkin paasiaislomalla, mutta oli kallista ja ilmatkin nayttivat kylmilta. Joten menime Kreetalle jossa meita sitten odottikin harvinaisen kylma ja sateinen saa :). Paikalliset sanoivat ettei 50 vuoteen ollut sellaista kelia paasiaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh! Pääsiäisen aikaan taisi olla melkein koko Euroopassa kylmää ja sateista. :)
      Täältä nurkalta Damiin pääsee melko edullisesti. Ja tykkään oikeasti KLM:n palvelusta, joten sekin on ihan jees.

      Poista
  4. Polkupyöräilijät olivat tosi pelottavia! Mutta eikös olekin ihanan kompakti keskusta Damissa? Itse ajattelin, että sinne on vielä päästävä uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, mitä ihan aidosti ihmettelin fillaristeissa oli se, että kellään ei ollut kypärää. Ja viuhtovat menemään hirveää vauhtia lapsi takana (ilman kypärää) ja ostokset tangolla tai edessä. Miten ne selviävät hengissä? Olisi mielenkiintoista nähdä jotain onnettomuustilastoja sieltä.

      Keskusta on sellainen meikäläiselle sopivan kompakti, jossa on mukava liikkua.
      Ja varmasti sinne on mentävä uudelleen. :)

      Poista
  5. Asuin 11 vuotta Amsterdamissa, enkä joskaan kyllästynyt kaupungiin. Ens viikolla taas työmatkalle sinne!! Pyöriin tottuu, parhaiten, kun itse istuu satulaan ja sekaan vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että Amsterdamiin ei kyllästy. Todella ihana kaupunki. :)

      Näin muutamat turistit pyörillä sotkemassa seassa ja täytyy sanoa, että ei näyttänyt kovin vakuuttavalta se touhu. :D
      Miksi muuten ne kaikki pyörät siellä ovat sellaisia vanhan näköisiä "rotiskoja"?

      Poista
    2. Ensinnä hollantilaiset eivät kovasti ole statusvempeiden perään. Pyöriä varastetaan hirveästi, myöskin näitä romukasoja, saati sitten, jos on hieno uusi peli. Usein pyörän lukkoketju on arvokkaampi kuin pyörä itse. Sää tekee myös tehtävänsä (Amsterdamissa sataa usein ja paljon) ja kun ihmisillä ei ole kellareita, autotalleja... pyörät ovat aina ulkona.

      Poista
  6. Mie kävin kerran myös yhden reissun Amsterdamiin itekseni tekemässä, matkalaukkuna toimi alepan kassi :D ja budjettimajottuminen. Ihmettelinkin kun hotellini oli niin halpa, juurikin tuossa Anne Frankin talon (ja joo, mun piti jättää sinne kans menemättä kun jono oli niin mielisairas) lähettyvillä, mutta hotellin respassa sanottiin että mun huone ei ole täällä vaan kirjoitti jonkun toisen osoitteen lapulle, se oli joidenkin alakerrassa asuvien yläkerrassa :D Sinne meni maailman jyrkimmät ja kapeimmat raput eikä sinne olisi saanut vietyä muovikassia kummempaa laukkua edes, suihku ja vessa oli vaatekaapissa, joiden ovia ei saanut edes kiinni. Ja sisään päästäkseen piti soittaa aina ovikelloa jolloin se talon asukas tuli avaamaan ulko-oven, WTF :D

    Mutta hyvä aloitus oli rapsallasi, ei muuta kuin lisää kehiin vaan :) Tykkään näistä matkarapsoista, nytkin luen tuota vanhaa Zurich-rapsaasi, jos menis siellä päin käymään jossain vaiheessa itekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun reissut on kyllä kans ihan pettämättömiä aina! :D
      Alepan kassi ja budjettimajoitus... ihan niinkuin kerjäsit ongelmia. :D

      Suosittelen Zürichiä lämpimästi! Tai Sveitsiä noi yleisemminkin, jännä maa. Kallistahan siellä on, mutta ei kai sitä matkusteta jos on tarkoitus sniiduilla.

      Poista
  7. Olipas mukavaa luettavaa! Ihan odotin, että teillä olisi käynyt taas hyvä mäihä ja olisitte saaneet jonkun jättisviitin hotellista. :-D

    Mä olen kerran salakuljettanut yhden taimen Intiasta. (Ei saa kertoa kenellekään.) Tullissa olin ihan varma, että pysäyttävät, kun katsoivat niin pitkään (olenhan erittäin epäilyttävän näköinen), mutta pääsin kuin pääsinkin pälkähästä. Huonostihan sen kasvin kanssa lopulta kävi, kun se ei suostunut kasvamaan Suomen talvessa, ja ötököitäkin siihen tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulen, että ne Amsterin koneen tulijat tutkitaan ihan muiden kasvien varuilta :D
      Jossain vaiheessa Bangkokista sai tuoda orkideoja, seuraavassa kuussa ei. Hirveästi vaihteli käytäntö ihan muutaman vuoden aikana jolloin Iso-J teki työreissuja sinne.

      Poista
    2. Satu, ei kai sitä nyt aina voi megasviittiä saada! :D
      Tämä olikin jännää kun ekaa kertaa mentiin tuohon hotelliin. Kesän tulevan reissun majapaikat ovatkin sitten yhtä lukuun ottamatta tuttuja, joten tietää mitä odottaa. :)

      Siippa yritti mulle sanoa, että kyllä niitä ihan laillisesti varmaan saa kuskata kun mainostivatkin, mutta en halunnut uskoa tai ottaa riskiä. :)

      Hirnakka, olet ihan oikeassa. Kyllähän ne niitä damista tulijoita yleensä syynäävät vähän tarkemmin. ;)

      Poista
  8. Dam on yksi niitä kyliä, joihin pitäisi päästä käymään.. :) Kivalta kuulosti reissun eka päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi, hieno kaupunki.
      Ja yritän rustata lisää rapsaa. :)

      Poista