tiistai 12. toukokuuta 2015

Amsterdam, osa 2

Sunnuntaina tulikin herättyä ennen kellonsoittoa, koska takana oli hyvin nukuttu yö ja varhainen nukkumaanmeno.

Aamutoimien jälkeen suuntasimme alas aamiaiselle. Suunnitelmamme oli se, että mikäli aamiainen olisikin pettymys, voisimme seuraavina aamuina mennä jonnekin kahvilaan, sillä emme olleet etukäteen maksaneet aamiaisesta.
Vaan ei hätää, aamiainen oli monipuolinen ja hyvä. Kahvi oli hyvää, melko "suomalaista", mikä oli todella iloinen yllätys, sillä esimerkiksi brittien/skottien käsitys hyvästä kahvista on monesti jotain ihan muuta kuin mitä minä ymmärrän hyvällä kahvilla.
Palvelu pelasi ja joka mutkassa tarjoilijapojat (huom. kaikki baarin henkilökuntaan kuuluvat olivat miehiä) kyselivät, että onhan kaikki varmasti hyvin ja olimmeko tyytyväisiä huoneeseemme. 
Päätimmekin hetimiten, että seuraavatkin aamut voimme aterioida hotellilla.

Baari iltavalaistuksessa
Aamiaisen jälkeen vetäydyimme huoneeseen valmistautumaan tähän turistipäivään.
Kysyimme respasta, että mistä voisimme ostaa raitiovaunulippuja, johon vastaus oli "täältä". Kätevästi saimme siis kahden vuorokauden ratikkalipun loikkimatta minnekään turisti-infoon. Arvosana kohosi taas pykälällä, tätä minä kutsun hyväksi palveluksi!

Tänään ohjelmassamme oli vierailu kansallismuseossa (Rijksmuseum), jonne lipun sai kätevästi ostettua netistä etukäteen. Ja mikä parasta, lippu oli vuoden voimassa ostopäivästä eli ei tarvinnut kertoa minä päivänä aikoo ahterinsa paikalle raahata.

Koska sää suosi, päätimme ensin vähän käppäillä nauttimassa auringon lämmöstä. Niinpä kunnon turisteina katsoimme kartasta, että ihan nurkalla on homomonumentti. Ihmettelimme, että miksi emme huomanneet sitä eilen kun sillä suunnalla kuitenkin kävelimme ja päätimme lähteä katsastamaan asian uudestaan.
Ja löytyihän se.


Hetken olin vähän, että mitäh? tuo tulppaaniastiako, mutta kyltin teksti selvensi, että se "monumentti" koostui kolmesta kolmiosta, joista yksi oli tuossa kanaalin rannassa "laiturina" ja kaksi muuta takana olevalla aukiolla. Toinen laatoitettuna aukioon ja toinen isona korokkeena. Sen korokkeen vieressä oli sateenkaarilipulla merkitty telttakoju, lippuja homo-Amsterdamin tapahtumiin sekä jotain turistikrääsää. En käynyt lähempää katsomassa.

Suuntasimme kulkumme ytimeen, lähemmäs rautatieasemaa ja matkalla törmäsimme siihen patsaaseen, josta takuulla jokainen suomituristi ottaa kuvan.




Ja siis kyseessähän on kuuluisa runoilija Multatuli. ;) "Yllättäen" patsaan luota löytyi kikattelemasta kolme suomalaista naista, jotka ottivat kuvia vuoronperään toisistaan. Pakko oli kommentoida, että vain suomalainen tajuaa tämän vitsin. Yrmyn näköinen ukko, ei voi muuta sanoa. Tuotantoaan en tunne, tunnustan.

Aikomuksemme oli käydä vanhaan pankkirakennukseen tehdyssä tavaratalossa, mutta sehän ei ollut auki vielä siihen aikaan kun me olimme liikkeellä. Niinpä oikaisimme suunnitelmissamme ja hyppäsimme raitiovaunuun suunnataksemme kansallismuseoon.

Täytyykin tähän väliin kehua, että kyllä on toimiva ja hyvä se ratikkaliikenne. Ainoa omituisuus meikäläiseen verrattuna on se, että lippu pitää näyttää lukulaitteelle sekä sisään astuessa että poisjäädessä. Eivät osanneet respan tytöt selittää miksi. Mutta niin teimme ja kuulutukset ratikoissa muistuttivat myös tästä erikoisuudesta.

Museon edessä saimme todeta, että kyllä viisas turisti ostaa sen lippunsa etukäteen netistä. Oli melkoisen mukavaa kävellä sen lippujaan jonottavan jonon ohi suoraan sisäänkäynnille, jossa ei ollut minkäänlaista jonoa. Siitä vaan sisään lippua vilauttamalla. Tokihan tähänkin jonoon oli eksynyt pari urpoa, joilla ei lippua ollut, mutta heidät opastettiin ystävällisesti sinne kilometrin pituiseen jonoon.

Museorakennus on läpikäynyt mittavan remontin ja on jo itse rakennuksen vuoksi nähtävyys.
Kuuluisin kokoelmiin kuuluva taideteos on tietysti Rembrandtin Yövartio, joka onkin ihan hengästyttävä jo pelkän kokonsa vuoksi. Hämmästyttekö jos sanon, että kyseinen huone/sali oli täynnä amerikkalaisia turisteja, jotka räiskivät salamavalolla kuvia? Ette? Niin arvelinkin.

Itseäni kiinnostivat kyllä museossa enemmän tosiaan se rakennus sekä erilaiset käyttöesineet ja astiat. Taidan olla liian käytännöllinen. Tai pikemminkin ne kuuluisimmat taulut on tullut nähtyä monen median välityksellä, joten enemmän kiinnosti se, mitä ei ollut aiemmin nähnyt.
Suosittelen kuitenkin kyseistä museota, siellä vierähti rattoisasti muutama tunti ja olisi mennyt kauemminkin jos olisi halunnut.

"pieni" lasimaalaus/lyijylasityö

Astiakaappi. Kätevän kokoinen!

Portaikosta aukiolle päin, jossa varmaan on
Amsterdamin kuvatuin kohde.
Museoalueen puistossa oli sunnuntain kunniaksi jonkun sorttiset käsityömarkkinat ja paikalla oli paljon ruoka- ja juomamyyjiä. Kätevästi pystyi hakemaan ruuat yhdestä kojusta ja juomat toisesta.
Puistikon laidalla oli vesilammikko, jossa oli hauskasti "kelluvia" tulppaaneja. Kuvan taustalla näkyykin torikojujen lisäksi Van Gogh -museo sekä konserttitalo.

 
Kävimme myös seuraavaa päivää varten vilkaisemassa millainen jonotuskäytäntö Van Gogh -museoon oli sekä ratsasimme tietysti museoiden yhteisen museoputiikin. Mitään en ostanut.
Siitä sitten ratikkaan ja kohti hotellia, sillä aikeemme oli katsoa formulakilpailut pienen napostelun merkeissä.

Tälle illalle emme olleet varanneet pöytää mistään ravintolasta vaan arvelimme ruokapaikan kyllä löytyvän jostain ja jos ei muualta niin hotellin huonepalvelusta.

Päädyimme lopulta hotellin lähistöltä löytyneeseen ravintolaan vain sen takia, että luimme ruokalistaa väärin. :D
Pöytää jouduimme odottelemaan jonkun aikaa, mutta miljöö oli ihan mukava. Ruokakin oli ihan OK, mutta ei se mitään lähtemätöntä vaikutusta tehnyt. Ruuan päälle harhauduimme vielä paikalliseen baariin/pubiin, jossa oli varsin välitön ja rento tunnelma. Sieltä olikin sitten hyvä laahustaa hotellille ja rentouttavan porekylvyn jälkeen unten maille.

Pöytäkoriste 
 
Yöllinen kanavan siltavalaistus


Kiva päivä oli ja paljon tuli nähtyä & koettua. Jatkuu seuraavassa osassa... (tätäkin osaa kirjoitin varmaan kolmena eri päivänä, joten suokaa anteeksi mahdollinen pompahtelu)

10 kommenttia:

  1. En mäkään ollut ko tyypistä kuullut, mutta oli pakko vähän googlailla. Aina luotettava (heh) Wikipedia kirjoittaa herrasta jonkun verran asioita, mutta tässä kohtaa mä repesin: Nimimerkki Multatuli on tiettävästi johdettu latinan sanoista ”Olen kärsinyt kovasti”. Miten epäloogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimi ei vastaa oikeaa merkitystään, ainakaan näin suomeksi! :D

      Poista
  2. A-pu-a, ja Amsterdamissa on sen niminen hotellikin. Ens kerran sitten sinne, eiks vaan? Multatuli Hotel - voi jösses!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi hotelli oli mulle tuttu, olen joskus majoittanut sinne jonkun "matkustavaiseni" töistä. :)
      Mutta ei tullut silloin mieleen ottaa selvää, että mikä heppu tää oli.

      Poista
  3. Jotenkin tuntuu siltä että muualla maailmassa on kaikki asiat paremmin. Olen lukenut aika monia matkakertomuksia ja monessa maassa on esim. julkinen liikenne paremmin hoidettua (reitti-infot, hinnat), museot ilmaisia etc. Tietty niitä pettymyksiäkin varmasti löytyy mutta reissaajien postauksissa tuppaa olemaan ne positiivisemmat jutut enemmistönä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sentään, paimen rakas. Kyllä Suomessa on monta asiaa hyvin ja puolestaan maailmalla monta asiaa huonosti, mutta lomamatkalla ollessa sitä tuppaa näkemään enemmän hyvää kuin pahaa. :)
      Kyllä esim. Lontoon tai Pariisin metro on ihan saatanasta ruuhka-aikaan ja katkoja reiteillä on aika usein. :)

      Poista
  4. Ei taida suomalainenkaan aina tajuta tuota Multatuli-vitsiä. Minä meinaan aika pitkään mietin, että jaa, mitä, kunnes sitten vihdoinkin lamppu syttyi. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla oli vaan joku blondikohtaus tai sitten sulla ei ole yhtä likainen mieli kuin mulla (ja muutamalla muulla). ;)

      Poista
  5. Oi minä tykkään lukea tätä jatkokertomusta, jatka vaan ihan rauhassa tarinaasi.
    Nuo kelluvat tulput ovat ihania, ottavat kyllä kaiken irti kukkatuotannostaan.
    Sitä jäin miettimään tuliko yhdenkään kahvilan edessä selittämättömän hupaisa olo? Semmoinen, että olisi hengitellyt jotain ilokaasua? ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun vielä ehtis saattaa loppuun tämän rapsan... *huoh*
      Parilla kujalla haisi höpöheinä tosi voimakkaasti ja muutamaan "kioskiin" porukka oikein jonotti. Me emme jääneet haistelemaan kuitenkaan. ;)

      Poista