maanantai 15. syyskuuta 2014

Jännän äärellä

No niin nuppuset. En järkytykseltäni joutanut tänne viikonloppuna kirjoittelemaan, vaan yritin sulatella tulevaa mielessäni.

Kävin siis perjantaina sen pitkän ja komean virolaisen ortopedin juttusilla, joka kysyi missä olen ollut viikon sattuneen tapaturman jälkeen kun en ole lääkärissä käynyt. Pohti myös, että miten olen kävellyt viikon tällä murtuneella jalalla.


Nilkassa on siis kehräsluuussa viisto murtuma ja luun päät eivät ole kohdakkain. 
Eli puukkoa tulee. Huomenna. *gulp* Meikäläinen on vähän melkoisen sairaala- ja lääkärikammoinen, joten aivotoiminta passivoitui välittömästi tästä ajatuksesta. Mieleeni jäi se, että hottis loistava ortopedi sanoi jalasta tulevan vielä oikein hyvän ja hän itse leikkaa.

Sain koipeeni "hienon" ilmalastan tapaisen monon, joka on saatanan kuuma ja osuu joka paikkaan sekä kepit. Keppien kanssa kävely on ihan perseestä eikä yhtään lohduta se, että sitä on varmasti lisää tiedossa operaation jälkeenkin.

Onneksi tämä jalassa ei tarvitse nukkua...

Lääkärin kehotuksen mukaan ryhdyin kotona heti hoitamaan vakuutusasiaa ja hoputtamaan maksusitoumusta ettei tarvitse omistaan maksaa (enkä edes tiedä, mitä se maksaisi). Yritinkin mennä vakuutusyhtiöni sivuille tekemään vahinkoilmoitusta, mutta nettipalvelussaan oli jokin katkos juuri tuolloin, joten otin puhelimen käteen ja ryhdyin soittamaan.
Pääsinkin nopeasti mukavan oloisen nuoren naisen (äänen perusteella) juttusille ja hän sanoi, että voimme hoitaa vahinkoilmoituksen siinä puhelimessa, jotta saadaan asia eteenpäin. Niinpä siinä sitten selostin, että mitä tapahtui ja koska sekä luettelin kahden päivän aikana kertyneiden laskujen summat erittelyineen. Samalla hän kertoi, että näkee ortopedilta tulleen pyynnön maksusitoumuksesta, joten käsittelevät asian pikaisesti, että saan varmistettua leikkausajan.
Kiittelin virkailijaa kovasti avustaan ja palvelun sujuvuudesta, sillä en olisi uskonut tämän onnistuvan lähettämättä yhtään kuittia.

Tällä välin olikin jo sairaalasta tullut pyyntö täyttää potilastietolomake sähköisenä ja lukea ohjeet. Sen kun olin ehtinyt tehdä, piippasi puhelimeni viestien, että maksusitoumus on myönnetty. Siis alle puoli tuntia meni pyynnöstäni aikaa päätökseen! Ihan loistavaa!

Myöhemmin sairaalasta soitti hoitaja kuten kirjeessä oli luvattukin ja hän selosti mitä tapahtuu missäkin kohdassa operaatiopäivää.
Huomenaamulla klo 7:30 minun tulee ilmoittautua tuon yksityissairaalan vastaanotossa. Siitä se sitten lähtee ja jos (toivottavasti kun) kaikki menee hyvin, niin kotiin pääsen iltapäivällä.
Valehtelisin jos väittäisin ettei jännitä tai huoleta. Nukuin jo viime yönä todella huonosti, joten katsotaan tuleeko ensi yönä uni silmään ollenkaan...

Että olkaahan ihmisiksi mussukat sillä välin ja pitäkää peukkuja. Toivon mukaan olen täällä raportoimassa olostani keskiviikkona.

16 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että sullakin hoitui tuo maksupuoli noin sutjakkaasti. Onkohan meillä sama vakuutusyhtiö..? Eipä sillä väliä, kaikki ne hoitavat nämä asianmukaisesti.

    Joten ei muuta kuin onnea matkaan, hyvin se menee ja parin kuukauden päästä vetelet koivillasi ripaskaa pikkujouluissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipi ollakin tai sitten tämä on nykyään kaikkien yhtiöiden käytäntö, että ilman kuitteja onnistuu homma.

      Taitaa jäädä pikkujoulujoraukset kokeilematta kun ei sellaisia tänä vuonna ole (ja viime vuosina en ole osallistunut, vaikka olisi ollut tarjolla). Toivon, että paraneminen sujuu hyvin ja pääsisi kävelemään normaalisti. :)

      Poista
  2. no voi röhkä jalalle, hurraat hyvälle ja sujuvalle palvelulle ja tsekkaappas meidän iloksemme oikein soma lokakuun poika sieltä hospitaalista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti. Rapsa tulee ihan kohta.
      Ei siellä oikein lokakuun poikaa löytynyt, että mennään ton kalenterin kuvilla vaan jatkossakin. ;)

      Poista
  3. Hyvä, että se nilkkasi hoidetaan vihdoin. Kyllä se taisi tosi kipeä olla. Mutta nopeasti se paranee, kun saa kunnon hoidon.
    Vakuutusyhtlöt ovat parantaneet palvelujaan reippaasti. Minä tein silloin pari vuotta sitten polven murtumasta vahinkoilmoituksen ja meni kai muistaakseni noin tunti, kun tuli tekstiviesti, että ilmoittamani summat (pkl-maksut, lääkäripalkkiot, kilometrikorvaukset jne) on maksettu tililleni. Upeaa palvelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olihan se, myönnettävä se on. Ja näin meidän kesken on myös myönnettävä, että pari kertaa tirahti itku kun kinttu osui johonkin, että niin kipeä se oli.
      Kyllä, olin aidosti vaikuttunut vakuutusyhtiön palvelusta! Siis puhelinpalvelu oli loistavaa ja ystävällistä, ja tosiaan maksusitoumuksen tulon nopeus yllätti. HIenoa, että maailmassa on vielä hyvää palvelua. :)

      Poista
  4. No mukavaahan se on kun edes pääsee liikkeelle. Oli se sit hyvä et kävit näyttääs sitä jalkaas. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin oli hyvä, että menin vaikka en meinannu! :)

      Poista
  5. OI voi, hyvä että pääset pikaisesti leikkaukseen. Onnea toivottelen ja lämpimiä ajatuksia huomiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, lämpimät ajatukset varmaankin auttoivat kun meni ihan hyvin. :)

      Poista
  6. No voi saakeli, sehän meni pahasti sit. Muista merkitä terve jalka tussilla "ei tätä" tms :) Tsemppejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne merkkaa sen ihan sairaalan puolesta. Ainakin mulle vedettiin iso musta nuoli kinttuun, ettei vaan olis menny väärä nilkka. :)

      Poista
    2. zim, sitä se Siippakin ehdotti, että merkkaan tussilla terveen jalan. ;D

      Ja Nollis, oikeassa olet: anestesialääkäri merkkasi sen leikattavan jalan, jotta osui oikeaan. ;)

      Poista
  7. No jopas! Kai sitten pitaisi kayda vammoja nayttamassa vahan ripeampaan vaikka kavelemaankin suomalaisella sisulla pystyisi.
    Vaikka mina olisin tehnyt varmaan ihan kuin sinakin.
    Peukkuja puukotukseen! Onneksi on sentaan komea laakari. Ehka se vahan auttaa jannitykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä... Itse tietysti luin netistä tottakai, että paras hetki mennä näyttämään venähdystä/revähdystä on 4-7 päivää tapaturman jälkeen, jotta turvotus ehtii laskea... Sitä sitten noudatin, vaikka oma diagnoosini olikin väärä. ;D

      Kiitti peukuista, hyvin meni. :)

      Poista
  8. Kyllä se Siippa-parka tosiaan joutuu nyt koko huushollin hoitamaan kun en saa varata tuolle jalalle yhtään, niin vähän haasteellista seistä yhdellä jalalla vaikkapa keittiössä...
    Lupasin kyllä hemmotella häntä sitten kunhan tästä pääsen kävelemään. Minä olen oikeasti huono potilas kun en haluaisi olla vaivaksi... :)

    VastaaPoista