lauantai 29. maaliskuuta 2014

Ihana valo

Siippa on viettänyt viime viikon "talvilomaa", joka jatkuu vielä alkuviikon. Minä olen puolestani viettänyt jotain kevätflunssaa melkein koko viikon. Tauti alkoi inhalla kurkkukivulla joskus tiistain paikkeilla ja eteni siitä hitaasti ilman kunnon kuumetta. Pientä lämpöä taisi olla, mutta en ihmeemmin ole antanut sen haitata. Eilen päätin, että saunassa tauti joko pahenee tai paranee. Tänään onkin ollut jo parempi olo, vaikka uutena vierailijana on sellainen ärsyttävä kuiva yskä. Kävin siis hakemassa Codetabsit apteekista. Siinä on yskänlääke, joka on aivan liian hyvää! Tekisi mieli syödä koko paketti kuin karkkiaski.

Onneksi viikolle ei ollut suunniteltu mitään sen ihmeellisempää, joten olen saanut potea melko rauhassa.

Missioksi kuitenkin näin ihanan, lisääntyvän valon kunniaksi otettiin kaapin tai vastaavan löytäminen tuohon alakerran vessaan, kuten jo aiemmin kerroin. Olin liikkeellä sopivan pessimistisin mielin ja retken aloitus K-raudasta ei mitenkään kohottanut tuota mielialaa. Ei niin mitään. Allaskaappia tai vaihtoehtoisesti pyykkikaappia, joka on aivan liian syvä tuohon tilaan. Eikä mitään sellaista viritystä, joka laitettaisiin vessanpöntön "ympärille", löytynyt.
Nöyrin mielin päätimme sitten suunnata kulkumme jälleen kerran tuohon ruotsalaiseen Ingvarin linnoitukseen, sillä sieltähän sitä usein on löytynyt yhtä ja toista, vieläpä kohtuuhintaan.

Ja siellähän se! Ainoa vika kaapissa oli se, että siinä oli peiliovi. Itseäni se nyt ei mitenkään suuresti haitannut, mutta Siipan kanta siihen, että tuijottelisi itseään peilistä pöntöllä istuessaan (kaappi siis oli määrä sijoittaa pönttöä vastapäätä), oli jyrkkä ei. Vaan eipä hätää, sekin ongelma oli helposti ratkaistavissa saatavissa olevalla ikkunakalvolla, joka on vieläpä helppo asentaa.
Olen todella tyytyväinen löytyneeseen ratkaisuun ja yhtäkkiä vessa näyttää tilavalta ja ennen kaikkea siistiltä kun se kaikki rompe, joka ennen oli korivaunussa kaiken aikaa nähtävillä, onkin nyt siististi hoikan ja sievän kaapin uumenissa. Yritin ottaa kuvaa, jossa kaappi näkyisi koko pituudessaan, mutta kännykän kamera ja vessan pienuus asettivat hieman rajoituksia tälle.

Edestä kalvo asennettuna

Sivusta 
Tuosta ekasta kuvastahan tuli tavallaan selfie. Onneksi tuli tuo kalvo asennettua! ;D
Kaappi oli siis viikon saavutus, mutta menetyskin tuli. Onneksi ei mikään taloudellisesti merkittävä kuitenkaan.

Metallikin väsähtää.

Liian monta avattua viinipulloa?
Todellakin, korkkiruuvi otti ja halkesi! Hämmästykseni oli suuri kun avasin sunnuntai-illalliselle varattua viinipulloa ja korkkiruuvi vain painui alaspäin eikä mitään korkin avautumista tapahtunut. Kun hokasin, mitä oli tapahtunut, alkoi vähän naurattaa. Onneksi taloudesta löytyi vielä toimivakin korkkiruuvi, joten ei jäänyt pihvipunkku saamatta.

Viikolla päätin myös, että nyt ON kevät ja ostin jokavuotiset narsissit koristamaan parveketta ja terassia. Yöt ovat vielä pakkasöitä, mutta hyvin ovat näyttäneet kestävän. 
Kukkapenkistäkin jo pilkistelee krookuksen, tulppaanin ja helmililjan alkuja, ja naapurin aurinkopaikassa jo kukkivatkin krookukset. Kyllä se kevät sieltä aidosti tekee tuloaan. Niin vankasti, että kohta on ryhdyttävä ikkunanpesuun...

JälkiJuttu:
Taisin joskus täällä sanoa, että mieluummin siivoan koiran oksennuksia kuin ripulipaskoja... Tänä aamuna PP herätti ilmoittaakseen, että nyt olis ripakka ja sitten se ripakka olikin jo matolla. Onneksi pienellä matolla, joten siivous oli helppoa kun siirsi vain sen paskamaton pesuhuoneen puolelle. Eipä mitään, koiralta perse puhtaaksi ja takaisin nukkumaan.
Tunnin päästä se herätti uudestaan, mutta nyt liikahdin jo niin ripeästi että tuuppasin piskin pesuhuoneeseen ja laitoin oven kiinni. Juup, hetken päästä oli uusi satsi, mutta tosiaan siellä suihkutettavissa. Onneksi homma oli sitten sitä myöten selvä, mutta kylläpä tuli taas hyvä muistutus siitä kuinka pahalle koiran ripulipaska haisee sekä siitä, että noin vanhalle koiralla ei saa antaa mitään uutta ja ihmeellistä syötävää. Tämänkin paskaräjähdyksen aiheutti yksi vaivainen makupalarulla...

6 kommenttia:

  1. Kaunis kaappi ja mainio keksintö toi kalvo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lopputulos kyllä miellyttää. :)
      Tuo kalvo on vielä siitä hyvä, että sen voi nyppäistä irti jos alkaa kuvio ärsyttää ja laittaa toisen tilalle. Se ei ole siis millään liimalla kiinni.

      Poista
  2. Komppaan Timbaa ja nythän on maalausalan liikkeistä sekä rautakaupoista saatavana Huurre - efektiä eli spreijauspurkki jolla lasin pinta saadaan näyttämään siltä kuin se olisi hiekkapuhallettu. Vanha "jääkukka" - lakka on poistunut markkinoilta ja mun milestä tuo Huurre on parempi; antaa valoa paremmin läpi ja transparenttisuutta pystyy helposti säätämään spreijauskerrosten määrällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, semmosta spreijaussysteemiä mietittiin, mutta kun suurta ongelmaa aiheutti ihan ensin oikean hakusanan keksiminen, niin luovutettiin kun bongattiin tuo kalvosysteemi. :)
      Mutta tosiaan jos kalvo alkaa kyllästyttää, niin sittenhän sen voi spreijata. Täytyy pitää Huurre mielessä.

      Poista
  3. Joo mulla on kans kerran korkkiruuvin metalli väsähtänyt, ja sekös nauratti, tsihii. Mutta opin uutta eli ostin pari kpl tilalle: eipä olla enää yhden ja ainoan varassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, kyllä jokaisessa itseään kunnioittavassa taloudessa pitää olla vähintään kaksi korkkiruuvia ettei käy kylmät. ;)
      Mutta ei mulla tolleen ole korkkiruuvi koskaan aiemmin hajonnut. Silleen kyllä, että on koko se ruuvihässäkkä irronnut muusta systeemistä. Ihme touhua... :)

      Poista