keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Matkaraportti, 6. päivä

Heräsin ensimmäisen kerran kun roskisauto kolisi viereisellä kujalla, mutta sain pian unen päästä uudestaan kiinni. Seuraavan kerran minut herätti herätyskello.
Kurkistin ulos ikkunasta ja totesin sään olevan pilvinen sekä sen, että yöllä oli satanut märästä asfaltista päätellen.

Aamiaisen aikana sää kuitenkin selkeni ja aurinko alkoi pilkistellä pilvien lomasta. Zürich on samanlainen "hornankattila" kuin moni muukin Keski-Euroopan kaupunki, jossa säätila saattaa muuttua nopeastikin. Nyt näytti kääntyvän parempaan suuntaan eli aurinkoiseksi.

Aamiaisen jälkeen missiona oli löytää pari paitaa Siipalle, jotta ne saisi pakattua mukaan matkalaukkuun ennen huoneen luovuttamista. Onneksi hotellilta oli lyhyt matka shoppailemaan. Migroksen sivuutimme tällä kertaa tyystin, sillä viimeksi sieltä ei löytynyt mitään muuta kuin pumpulipuikkoja ja rakkolaastareita meille. ;)
Tiestittekös muuten, että Sveitsissä olevista suurista ketjukaupoista Migros on sellainen, joka ei myy ollenkaan alkoholia. Perustajat/omistajat/tjsp. ovat (olleet) hartaan uskonnollisia ja viinapirun kaupittelu ei sovi liikkeen imagolle. Niinpä Migroksesta saa kaikkea muuta, mutta ei alkoholia. Että juomien perässä pitää lompostaa  sitten vaikka Coopiin.

Onneksi Siippa muisti (ihme!), mistä se yksi lempipaita oli hommattu, joten suuntasimme suorilta kyseiseen puotiin. Sieltä löytyikin heti pari soveliasta paitaa ja ne poimittiin matkaan. Oma shoppailuintoni oli kadoksissa ja tyydyin hypistelemään jotain rytkyjä niistä pahemmin innostumatta.
Tallustelimme ostosalueella ristiin rastiin ikkunaostoksia tehden ja "paikallisesta Lindexistä" löysin sitten minäkin muutaman kivan ja edullisen kesäpaidan työkäyttöön.
Kotiintuomisiksi oli vielä pakko pyörähtää hakemassa pari pakettia sikäläistä valmisröstiä, joka vain paistinpannulla paistetaan niin, että siihen tulee sellainen rapeus pintaan. Se on namia! Käy vaikkapa brunssisyömiseksi ja säilyy pakkauksessaan kauan joten ei tarvitse heti syödä.
Sitten olikin jo aika siirtyä hotellille luovuttamaan huone.

Survoimme matkalaukun täyteen ja käsivaralta punniten olimme sitä mieltä, että nyt paukkuvat ylikilot. Toki hieman ihmettelimme, että mikähän siellä painaa kun ei sitä röstiäkään nyt kiloa enempää ollut.
Sama se, päätimme, että kevennetään kentällä jos alkavat vaatia maksua, sillä emme halunneet raahata ylimääräistä painoa kaupungilla kierrellessämmekään.
Jätimme laukkumme hotellin säilöön ja melkein säälitti se respan tyttö, joka ähelsi ja punnersi sitä reilusti yli 20 kiloa painavaa laukkua kynnyksen yli komeroon säilöön... Mutta kun ei kelvannut apu niin ei sitten.

Lähdimme hortoilemaan kohti vanhaa kaupunkia ilman sen suurempia suunnitelmia. Aikaa meillä oli miltei neljä tuntia ennen suunnittelemaamme lähtöä lentokentälle.
Aurinko lämmitti mukavasti ja olimme kovin tyytyväisiä siitä, että sään haltija suosi kaupungilla notkumistamme.
Istuskelimme aikamme erään puiston laitamilla penkillä katselemassa ihmisiä, jotka riensivät arkipäivän askareillaan. Mukavan kiireetöön olo ja jotenkin ensimmäinen kesäfiilis tuli siitä.

Kulutettuamme tarpeeksi aikaa siirryimme joen rantaan ulkoilmaravintolaan nauttimaan myöhäistä lounasta, jotta ei tarvitse sitten lentokentällä syödä mitään mättöä saati tukeutua lentokoneen tarjontaan, joka voi olla ihan mitä vaan.
Pyysimme päästä aurinkoon istumaan ja saimmekin pöydän aivan veden ääreltä. Pöydästä käsin kuvasin mm. nämä kuvat kännykälläni.

Läheinen silta, jonka takana avautuu Zürich-järvi.

Taksivene. Kaikenlaisia taksiveneitä ajelee aika paljon Zürich-järvellä.
Lounasta nautiskelimme pidemmän kaavan mukaan ja uskaltauduin ottamaan alkupalankin kun siinä luki, että se on pieni vihreä salaatti. Olisi pitänyt muistaa, että Sveitsissä ei ole mitään muuta pientä kuin maan pinta-ala... Olin fiksu, enkä syönyt sitä kokonaan, jotta jäi tilaa pääruuaksi tilaamalleni vasikanschnitzelillekin. Onneksi pääruuan kohdalla oli vaihtoehtona iso tai pieni ja luonnollisesti otin pienemmän. Siippa puolestaan, luonnollisesti, kallistui isomman kannalle ja kyllä oli annoksilla selvä kokoero.
Vaan hyvää oli! Varmasti parhaimpia leivitettyjä vasikanleikkeitä, joita minä olen ikinä syönyt. Höysteenä syntiset ranskalaiset ja hyvää punaviiniä.

Kupu ravittuna alkoikin olla aika lähteä hakemaan laukku hotellilta ja suunnata rautatieasemalle.
Pääsimme taas seurustelemaan lippuautomaatin kanssa ja itse ostotapahtuma sujuikin ihan hyvin, mutta hetken kesti, että löysimme lähtevien junien luettelosta oikean junan ja raiteen. Raide oli tietysti helkkarin kaukana sen hetkisestä olinpaikastamme nähden ja junan lähtöön aikaa viisi minuuttia.
Puolijuoksulla edettiin ja yhtäkkiä numerointi hyppäsi meidän laiturimme ohi! Mit vit?? kunnes hokasin, että vasemmalle jäi hissi, jonka yläpuolella luki raiteen numero. Ehdimme viime tingassa junaan ja olimme kiitollisia junan ilmastoinnista.

Lentokentällä selvittelimme oikeaa check-in-aluetta, jotta saamme jätettyä matkalaukun. Kerrankin kävi hillopulla, samalla hetkellä kun bongasimme oikean tiskin, se avautui ja pääsimme jättämään laukkumme Finnairin huomaan. Painoa oli sitten noin 1,5 kiloa yli sallitun, mutta emme joutuneet maksamaan kun meillä oli vain yksi laukku. 

Hankkiuduimme turvatarkastukseen ja koska tuskastuin yhden eukon tavaranlajitteluun, vaihdoin jonoa. Niinpä sattui arpa kohdalle ja pääsin satunnaisotannalla lähikontaktiin turvatarkastajan kanssa. No, kuten sanottua, tämä oli "arvalla" otettu, joten mitään kiellettyä ei minusta löytynyt.
Siippa suoriutui ilman lähikontaktia toisesta jonosta.

Odotellessa parkkeerasimme itsemme baariin ja nautiskelimme hieman punaviiniä lentopelkoon. Samalla katselin kuinka ukkosrintama salamoi ja lähestyi lentokenttää. Onneksi se taisi pyyhkäistä aika nopeasti ohi, jotta ei tarvinnut muun jännittämisen lisäksi ruveta jännittämään salamaniskua.

Kone oli pienempi Embraer, joten kyytiinmeno sujui suhteellisen jouhevasti. Matkaankin lähdettiin ajallaan ellei jopa hieman etuajassa.
Heti nousun jälkeen lentoemo kiiruhti erään rouvan luokse, joka oli saanut jonkinlaisen sairaskohtauksen. En tiedä oliko tämä ollut huonovointinen jo ennen koneeseen tuloa, sillä en nähnyt kenenkään kutsuvan henkilökuntaa paikalle.
Rouvalla oli jonkinlaista hengenahdistusta tai vastaavaa ja hänet siirrettiin business-luokan eturiville, jotta saivat hänet kunnolla makuulle. Koneesta tuntui löytyvän jonkinlainen hoitoalan asiantuntijakin, joka vietti koko matkan tämän rouvan kanssa.
Niinpä oli onni, että oli tullut syötyä kunnolla, sillä lennolla tarjottiin tasan kaksi mukillista vettä. Yksi tavallinen ja yksi kivennäisvesi. Edes ostoksia ei ollut mahdollisuus tehdä. 
Ilmeisesti proseduuri on sellainen, että jos on jotain sairastapausta, niin mitään muuta ei tarjoilla. 

Hki-Vantaalla olikin ambulanssi ja poliisi odottamassa. Tosin en tiedä, mihin sitä poliisia tarvittiin. Rouva oli kuitenkin käsittääkseni suurimman osan ajasta tajuissaan, joten ilmeisesti mistään ihan fataalista ei ollut kysymys.
Me muut saimme poistua koneen takaosasta, sillä rouva taluteltiin etuoven kautta ambulanssiin.

Laukku tuli nopeasti ja suoriuduimme tullin ohi tuloaulaan. Koska sattuneesta syystä oli vähän nälkä, päätimme käyttää lentokentän Alepan palveluja hyväksemme.
Sillä aikaa olikin taksijono eskaloitunut aikamoiseksi kun samaan aikaan saapui pari muutakin konetta Euroopasta.
Lampsimme ykkösterminaalin puolelle josta saimmekin hetimiten taksin. Ilma oli kesäisen lämmin, vaikka oli myöhäinen ilta.

Kotona kaikki oli paikallaan eivätkä kukkasetkaan olleet kuolleet. 

Reissu oli oikein mukava, vaikka onhan se mukavaa tulla kotiinkin. Ei tuollaista matkalaukkuelämää kovin pitkään jaksa.
Kesälomalla onkin luvassa jotain aivan muuta ja nythän sitä voi jo ryhtyä suunnittelemaan taas uusia reissuja.

4 kommenttia:

  1. "hieman punaviiniä lentopelkoon" Juu mun täytyy ottaa rauhoittavaa, muuten käy kuin leidille, joka vieltiin ambulanssilla. En pelkää lentää, mutta mulla on suljetun paikan kammo, ja kone on siitä suljetuimmasta päästä :) No kiva reissu teillä oli. Kiitos raportista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää sitä jollain saada ahdistusta alas. Mua ei niinkään tosiaan ahdista se ahdas kone vaan nimenomaan se lentäminen tai oikeammin nousu ja lasku. Johtuu varmaan siitä, että en oikeasti pysty ymmärtämään sitä kuinka se kone voi päästä ilmaan ja pysyä siellä.

      Kiva reissu oli juu ja ole hyvä. :)

      Poista
  2. On todella kiva lukea sun raportiasi ja oli niin paljon kaikenlaista - onneksi selviasitte kaikesta ihan kunniolla .. Kun istua tuntemattomassa kaupunkissa ja katselee meininkia -mitä voi olla salaperäisempaa- kukaan ei tunne, eikä tiedä kuka olet ja mistä olet kotoisiin ... tää on mahtavaa . Olen kiitollinen että sain edes lukea sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että siitä oli iloa.
      Kyllä on yleensä reissuista selvitty ilman sen kummempia ongelmia. Eikä onneksi ole mitään onnettomuuksia tapahtunut.

      Ihmisten tarkkailu sekä kotimaassa että ulkomailla on tosi kivaa. Kyllä tälläkin reissulla Suomi-turisteja näkyi ja heidät kyllä tunnisti vaikka ei kuullut puhetta. ;)

      Poista