lauantai 6. huhtikuuta 2013

Luonnonsuojelua

Sain Na-talta ihanan tunnustuksen, joka liittyi eläinten hyvinvoinnista välittämiseen. Kiitos Nata! Arvostan tätä kovasti.

Tunnustuksen antajana Nata toivoi, että kirjoitan eläimestä, joka tarvitsee suojelua.


Laajentaisin nyt pohdintaa kuitenkin vähän laajemmalle kuin yhteen lajiin.

Jos jokainen miettisi omalta kohdaltaan edes pienen hetken luonnonsuojelua ja ympäristönsä siisteyttä, voisi ympäröivä luonto paljon paremmin. Ympäristön- ja luononsuojelu alkaa oikeasti pienistä asioista. Itselläni on tapana murehtia koko maailman pelastamista, vaikka tiedän että se on täysin mahdotonta. Minkälaisen perinnön haluamme jättää tuleville sukupolville? 

Ilmastonmuutos on totta eikä vain viherpiipertäjien hapatusta. Se kai pitää paatuneimmankin kerskakuluttajan myöntää. Minäkin myönnän, vaikka samalla myönnän sen tosiasian, että oma mukavuudenhaluni ajaa minut yksityisautoilun kiehtovaan syliin. Toisaalta yritän muuta kuluttamistani pohtia ekologisemmalta kannalta.

Mutta jos nyt Natan toiveen mukaisesti pitää sormella osoittaa jotain tiettyä suojelukohdetta, haluan mainita kaksi. Molemmat sellaisia, joiden pitäisi olla lähellä jokaista suomalaista sydäntä. Ne ovat Itämeri ja Saimaannorppa. Näistä konkreettisempi lienee tuo Saimaannorppa, sillä pienehköillä rajoituksilla verkkokalastuksessa tiettyyn aikaan vuodessa saataisiin turvattua tuon ainutlaatuisen hylje-eläimen olemassaolo. Onneksi suurin osa kalastajista Saimaalla tämän hyväksyy, mutta aina löytyy niitä vastarannan kiiskiä, kuten kaikki tiedämme. Olin ihan aidosti iloinen YLE:n luontotoimittaja Kimmo Ohtosen viime kesäisestä Norppauinnista, joka sai kohtuullisesti julkisuutta osakseen ja luultavasti saattoi vaikuttaa joihinkin mielipiteisiin. Niin ainakin toivon. 

Itämeri onkin sitten hieman kinkkisempi juttu. Itämeren jakaa keskenään monta maata, joten suojelutoimetkaan eivät ole niin yksioikoisia tai itsestään selviä. Lisäksi kyseessä on matala, vähähappinen ja mutapohjainen "lutakko", jossa liikennöidään vilkkaasti erilaisilla kaupallisilla laivoilla ja öljytankkereilla. Olisi ihan katastrofaalista jos joku täydessä lastissa oleva öljytankkeri karauttaisi kunnolla kiville. Rantamme on rikkonaista ja karikkoista, puhumattakaan saaristostamme. Sinne kun tökätään tankkerillinen tahmeaa öljyä, on puhdistaminen silkka mahdottomuus. Onneksi meillä on kuitenkin hyvä merivartiosto, joka säännöllisesti harjoittelee öljyntorjuntaonnettomuudesta selviytymistä, mutta eipä paljoa naurattaisi jos jotain oikeasti tapahtuisi. Yhteistyö Itämeren maiden kesken on toki parantunut, mutta aina onnettomuus ei olekaan kiinni meren rannalla olevasta valtiosta.
Lisäksi jokaisen Itämeren veneilijän, mökkeilijän, telttailijan jne. pitäisi muistaa kiittää luontoa sen kauneudesta keräämällä roskansa pois ja olemalla saastuttamatta kaunista mertamme enempää. 

Tämä valitettavasti ei toteudu niin kauan kuin jokainen tuijottaa sitä omaa napaansa. Se on ihan sama asia tämän koirankakka-asian kanssa. Jos jokainen korjaisi mukisematta koiransa jätökset kadun varresta sen sijaan, että jokainen ajattelee ettei se haittaa jos HÄN jättää kakat keräämättä, olisi rinnakkain elo koirattomien kanssa paljon leppoisampaa. Helvetti, kun minuakin näin koiranomistajana vituttaa väistellä hangesta paljastuvia paskamiinoja, niin voin kuvitella mitä sen koirattoman perheenäidin päässä liikkuu, jonka piltti tälläsi perseelleen uuden kevätpukunsa siihen Mustin tuotokseen.

Tunnustan, että työnnän usein pääni pensaaseen näissä luonnonsuojelullisissa asioissa, sillä en kestä sitä ahdistuksen määrää kun ryhdyn pohtimaan kuinka kamalalla tolalla ympäröivän luonnon asiat oikeasti ovat.
Jos voisin, pelastaisin koko maailman eläimet ja luonnon sekä poistaisin maailmasta nälänhädän ja äärimmäisen köyhyyden. Valitettavasti en voi.

Natan toiveesta haluan jakaa tunnustuksen eteenpäin Hirnakalle ja Tsompille. Poimikaapa arvon naiset prenikka mukaanne, mutta vain jos tahdotte.  
Itse ripustan saamani prenikan ylpeänä tuonne sivupalkkiini. :) 

11 kommenttia:

  1. Oi kiitos kiitos! Tämähän lämmittää mieltäni, sillä luonnonsuojelu ja eläimet ovat lähellä itseäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä! Postauksesi olikin täyttä asiaa. :)

      Poista
  2. Kiitos,kun näin perustellisesti pohdit ja ajattelet luontoa.. voin sanoa että omasta puolestani olen ommellut kauppakassit ja ei osta turhia muovipussejä, samoin 13 v. takaisin,kun muuttin Suomeen, oppin laittelemaan roskia- kun ei Virossa semmoista tunnettu vielä silloin ..joo tämä on totta että jokainen pienella osiolla saa isoa jälkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on oikeasti merkillistä, että monessakaan maassa ei lajittelua hirveästi harrasteta. Tai että pullonpalautus on ihan alkutekijöissään monessa maassa.
      Suomessa kun ollaan "mallioppilaita" monessa asiassa, onkin kierrätys aika hyvällä mallilla.

      Poista
  3. Joskus jos oikein ajattelen asiaa rupean potemaan maailmantuskaa, mutta normaalielämässä yhden ihmisen panokseksi riittää mielestäni, kun koittaa elää sopusoinnussa luonnon kanssa, ei kerskakuluta, miettii ja tiedostaa asioita ja pyrkii myös toteuttamaan joitain "parannuksia". Askeesia ei oikein voi nykyihmiseltä vaatia, vaikka paljon parannettavaa onkin.

    Testasin juuri hiilijalanjälkeni ja ärsyttäähän se, kun kaikkiin asioihin ei voi omilla valinnoillaan vaikuttaa (vaikkapa asumis- ja lämmitysmuoto minun kohdallani). Pitää vaan elää sen kanssa ja tehdä voitavansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Välillä vaan iskee se "mgatuska" siitä, mihin tämä maailma on menossa kiihtyvällä vauhdilla. Siinä hetkessä omat pienet teot tuntuvat ihan hyödyttömiltä. Se, että lajittelee ja kierrättää eikä kerskakuluta itse ei poista sitä tosiasiaa, että naapuri heittää pyykinkuivaustelineestä alkaen kaiken taloyhtiön sekajäteroskikseen vain siksi, että on liian laiska viedäkseen tuollaiset roskat kierrätyskadulle. Se masentaa.

      Mutta oikeassa ole, pitää vain elää asian kanssa ja tehdä itse voitavansa.

      Poista
  4. Kyl mua vituttaa ympäri vuoden sellasset tyypit, ku viskoo roskasa ja tupakintumppisa maaha. On se saatana jos tollast asiaa ei jo kotona saaha kakaran (ja aikusten) päähä taottua. Koiransa paskat luvattomille paikoille jättävät pitäs kans saattaa raipparankastuksen parii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, samat sanat! Mikä helvetti siinä on niin vaikeaa heittää roska vieressä olevaan roskikseen? Silkkaa laiskuutta ja välinpitämättömyyttä. Ja jos teinihirviöille huomautat roskaamisesta niin haistattelut saat palkaksesi.
      Kannatan raipparangaistusta koiranomistajille, jotka jättävät paskat kaduille ja istutusalueille. En mäkään metsästä paskaa kerää, mutta kadun varresta aina.

      Poista
  5. Hyvää asiaa. Kunnioitan.

    VastaaPoista
  6. Helvetin hyvä kirjoitus sillä sinä kerroit kaikki tärkeät asiat ilman kiihkoa ja tavalla, joka taas pisti miettimään asioita vähän tarkemmin - ihan omaa käytöstään ja suhtautumistaan luontoon. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiihkon puute johtunee siitä, että olen omassa päässäni nämä asiat jauhanut niin monta kertaa eikä se kiihkoilemalla oikein muuksi muutu.
      Alan vähitellen tyytyä ajatukseen, että kunhan oman leiviskänsä yrittää hoitaa, niin se riittäköön (mukaan lukien koiranpaskan keräily).

      Poista