sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Yksin kotona, osa X

Siippa saateltu taksiin ja matkalle lentokentälle. Olen siis yksin, omassa hienossa seurassani. Ja täytyy sanoa, että en ole siitä kovin pahoillani. Toisaalta nyt odotan sitten sydän syrjällään siihen asti, että saan OK-viestin Siipalta kun on rantautunut hotellilleen. Minähän aina pelkään pahinta kun on kyse lentomatkustuksesta ja erityisesti kun en ole itse sen rautalinnun kyydissä.

Siippa sentään ruokki minut ennen lähtöään. Arveli varmaan, että sillä tavoin saatan pysyä hengissä keskiviikkoiltaan asti kun enhän minä kuitenkaan osaa itse itseäni ruokkia. Töissä tulee käytyä lounaalla kuitenkin, joten arkiravinnon saanti on turvattu. ;) 

Oikeasti olin jo vähän odotellutkin seuraavaa työreissua. Vaikka viihdymmekin yhdessä ihan hyvin, niin jotenkin oli tullut se mittari täyteen ja kaipasin oikeasti jo muutaman päivän yksinoloa. Kuten olen aiemminkin todennut, osaan olla yksikseni ja välillä tarvitsen sitä yksinoloa. Ja kun ollaan välillä vähän erossa niin sitten on taas mukavampaa olla yhdessä.

Sytyttelin pihalle taas lyhtykynttilät palamaan sekä sisälle tuikkumereni tuikkimaan. Olo on sellainen sunnuntaimainen, rauhallinen ja raukea. Digiboksilla on kaikenlaista omaa "hömppää" katsomatta, joten pystyn välttelemään kaikkia niitä miljoonaa vaalivalvojaista, joita eri kanavat työntävät väkisin katsottavaksemme. Suljen siis reaalimaailman ulkopuolelle. En halua tietää, ainakaan reaaliajassa. Ehtii sen sitten myöhemminkin.

Muistin myös laittaa auton piuhan päähän. Kävin tekemässä sen samalla kun varmistin, että Siippa todellakin lähtee taksilla. ;D

En olekaan muistanut varmaan kertoa, että olemme tilanneet jo kesällä puolikkaan luomukaritsan paloiteltuna ja pakattuna sopivasti. Nyt on sitten teurastus tapahtunut ja lihalähetyksemme saapuu ensi viikolla. Pakastin siis paukahtaa melkein ääriään myöten täyteen sen myötä, sillä siellä on jo ennestään yhtä ja toista, ja erityisesti niitä sieniä... Mutta kivaa! Karitsanliha on hyvää ja potka säästyy sitten pääsiäisateriaksi. Tänäänkin tuli syötyä karitsan paahtopaistia, mutta se oli matkannut tänne Uudesta-Seelannista asti. Hyvää oli kuitenkin kuten aina!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa itse kullekin.

6 kommenttia:

  1. Tulinpa hyvälle tuulelle tästä kirjoituksesta, siis lähinnä viittauksesta pääsiäiseen. Kevät tulee vielä! Eiks ole mukavaa olla yksinkin välillä, yöt varmaan ei ole kivoja - en osaa enää nukkua yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain toivonkipinää pitää välillä elätellä. Ja kun en oo jouluihminen (hankin taas mustat servetit jouluksi), niin ootellaan sit pääsiäistä.

      Joo, yöt on vähän "orpoja" ja viime yö meni pitkälti valvoessa ja pyöriessä, sillä nukuin pikku ettonet siinä iltasella ja armas täysikuu kyyläs mua sitten yöllä. Ehkä ensi yönä tulee paremmin uni...

      Poista
  2. Oma rauha on hieno juttu, mulla ne ovat aamun hiljaisia tunteja kun herään niin aikaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä se vaan niin on, että välillä kaipaa vaan sitä omaa seuraansa. Mullakin yleensä arkiaamut on sellaista oman nuokkumisen aikaa kun vanhasta tottumuksesta (lue tupakointiajoilta kun piti ehtiä kessutella parit aamuhenkoset) nousen Siippaa aikaisemmin ylös. Vaan ei se ole ihan sama asia kuitenkaan kuin olla pari päivää issekseen.

      Poista
  3. Ai mahoton, näitä yksinolon hetkiä kaipailen ajoittain itsekin. Nykyisin saan ensiapua yksinolontarpeeseen iltalenkeiltä. Koetan punoa ajatuksenpätkiä isommaksi kudokseksi mutta harsimisvaihe taitaa jatkua vielä kauan :D

    Ja kas, liha-asiat olivat minullakin mielessä kun kirjailin tuossa äskettäin päiväjorinoita omaan päiväkirjaani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lenkillä on ihan issekseen oman päänsä sisällön kanssa. Sekin on ihan okei. :)

      Kävin lukaisemassa postauksesi ja miten voi olla, että ajatus kulki samaa latua taas! :D

      Meillä olisi töissä myös porukka, joka raijaa poron lihaa Lapista joka syksy tilauksen mukaan, mutta jotenkin en ole siihen syttynyt, että puolikkaan poron ostaisin... Johtuu ehkä siitä, että meillä syödään poroa tyyliin ei ikinä. Sen valmistus kun on aika tarkkaa puuhaa. Kuten mainitsinkin, niin karitsaa syödään senkin edestä. Se harvoin menee ketuiksi.

      Poista