torstai 11. lokakuuta 2012

Verta nenästä, vaikka väkisin

Tämä jos mikä suututtaa kaikki pienten (ja ehkä vähän isompienkin) lasten vanhemmat jos sattuisivat vahingossa eksymään näille huudeille.

Totta ja tunnettua on, että meikäläisellä ei ole lapsia. Ihan on ollut tietoinen valinta eikä suinkaan miehen puutetta tai mahoutta. Vaikka enhän tiedä olisinko maho lehmä kun on aina tullut huolehdittua ehkäisystä... Ihan sama, se ei ole tämän jutun pointti.

Blogistanian ihmeellisessä maailmassa törmää väkisinkin ja tahtomattaan, ja joskus jopa uteliaisuuttaan erilaisiin äiti- ja vauvablogeihin. Toiset ovat loistavia, ihan lapsettomankin ihmisen kantilta, mutta toiset. Mitenkähän sen nyt kauniisti muotoilisi...

Mielestäni se, mitä nämä erilaiset äiti-, vauva-, lapsiperhe- yms. blogit kyllä maalaavat ainakin meikäläisen verkkokalvoille sellaisen kauhukuvan, että ei paremmasta väliä. Siis sellaisen, että miksi helvetissä kukaan ryhtyy moiseen vapaaehtoisesti?

Raskausaika:
Ei ole hyvä olo alussa, keskellä eikä lopussa. Milloin oksettaa, närästää, tekee pahaa, hiertää, kiertää, peräpukamat vaivaavat tai sattuu. Puhumattakaan siitä, että ei saa syödä sitä tai tätä tai edes ottaa vitutukseen lasillista punkkua/valkkaria/jotain muuta. Tosi kivaa, kenen mielestä? Ymmärrän vielä ensikertalaiset, jotka eivät ole ymmärtäneet, että moinen "ihanuus" on ihan perseestä, vieläpä syvältä ja poikittain, ovat moiseen ryhtyneet.

Synnytys:
En tiedä, mutta voisin kuvitella, että sattuu ihan saatanasti, lääkkeillä tai ilman. Sattuu jo ennen kuin "tositoimet" ovat edes edessä. "Hyvässä lykyssä" kidut tuntitolkulla pinnistellen ja ponnistellen kätilön neuvoja totellen ilman sen kummempaa tulosta. Siippa sopottaa vieressä, että "hyvin menee kulta, jatka vaan". Tässä vaiheessa voisin kuvitella, että voisi motata äijää pataan ihan isolla kädellä...

Vauva-aika:
Tissitys ei onnistu, kaikki moittivat sinua huonoksi äidiksi, ja eniten moitit itse itseäsi. Oma masennus alkaa vallata alaa eikä asiaa auta se, että olet aina yksin kotona sen itkevän sinappitehtaan kanssa. Jos oikein lykästää, on lapsesi ihana koliikkitapaus, joka itkee tauotta 24/7. Siinä ei paljoa Siipan muutaman viikon isyysloma auta. Paitsi jos teillä on koira, jota isäntä voi ulkoiluttaa urakalla isyyslomansa aikana. Muutenhan hän ei kusekaan koiraan päin, sillä sinähän sen halusit tai parhaassa tapauksessa se oli jo sinulla kun tapasitte ja siippasi nieli inhonsa piskiäsi kohtaan koska halusi sinusta lastensa äidin tai ainakin tyttöystävän ensi alkuun.

Ilmeisesti naisihminen on varustettu todella huonolla muistilla, sillä aika moni ryhtyy samaan rumbaan uudestaan ja uudestaan, ihan lyhyilläkin aikaväleillä, joten ei voi edes sanoa että aika kultaisi muistot.

Onneksi en ole koskaan langennut moiseen. Joo, jotkut lapset ovat mielestäni ihan OK, mutta ei kiitos. Ja toivon, että jokainen, joka on sen helvetin melonin kokoisen möhkäleen pusertaneet sitruunalle tarkoitetusta reiästä, saavat kaiken sen ilon, minkä ansaitsevat jälkikasvustaan kärsimystensä vuoksi. 
Nostan hattua jokaiselle äidille, ja vanhemmalle, joka tähän mahdottomaan tehtävään ryhtyy ja toivon, että jälkikasvunsa on heille iloksi ja kunniaksi. 

Minun juttuni se ei kuitenkaan ole ja onneksi olen tajunnut sen jo hyvissä ajoin. Meikäläinen olisi luultavasti kuollut viimeistään lapsivuoteelle ellei raskausaika olisi jo korjannut taltaan.

8 kommenttia:

  1. Tuo on totta, on äitejä jotka käyvät kaiken tämän läpi siitä sen kummempaa numeroa tekemättä ja sitten on taas niitä joiden mielestään vain heidän raskautensa ja synnytyksensä kärsimykset ovat sen valituksen arvoisia, muut eivät ole mitään. Pitäisi aikuisen ihmisen, nuoremmankin tietää mihin ryhtyy. Toisin sanoen ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Nimim. kuumaa ilmaa ja pullanmuruja jo 60 - luvulta lähtien vieläkin vanhemmalla kalustolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siis sitä mieltä mäkin olen, että suurin osa "ryhtyy" tietoisesti raskaaksi. Joten eiköhän siinä ole silmät ymmyrkäisinä kuunneltu synnytyskertomus jos toinenkin. Että ei pitäisi olla yllätys... Vaan mikäs minä olen arvioimaan kun ei ole omakohtaista kokemusta. Ja ehkäpä juuri siksi. ;)

      Poista
  2. No kuule, inhoan just kaikkia noita höpertelyjä vaik olenkin kaks lasta maailmaan saattanut. Kaikki me ollaan tultu tähän maailmaan samoin ja kaikki me täältä lähdetään. En ole ikuna ymmärtänyt noita hehkutuksia enkä ikinä ottanut mitään kantaa lapsen odotukseen, synnytykseen tahi muuhun. Enpä oikeastaan voi muuta sanoa kuin, että se on jokaisen oma asia ja ihan turhaa vouhotusta, plääh! ja en todellakaan ymmärrä noita valittajia, itte kai ovat siihen ryhtyneet. Täysin samaa mieltä kanssasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin. Ja toiset on luotuja synnyttämään, toiset ei. Aika moni vaan tuntuu julistavan sitä omaansa ainoana vaihtoehtona. Ja näinä netin kulta-aikoina kaikenlainen vouhotus saa ylisuuret mittasuhteet.

      Poista
  3. Just. Tismalleen. Amen to that. En lue vauvablogeja. Mikä hemmetin äly on liittyä jo kaksi vuotta ennen pillereiden suunniteltua poisjättöä johonkin odotuksen odotuksen odottajiin (3-O, kohota siitä odotuksen odottajiin (2-O ja aateloitua lopulta odottajiin (O)? Kun en ymmärrä niin en sotkeennu asioihin joita en ymmärrä :D

    Minä olen vain kaksi perillistä maailman pusertanut ja heistä koettanut kasvattaa kelpo kansalaisia. Oletan, että muutkin lapsia värkänneet kantavat kasvatusvastuunsa niin kauan kuin jommassakummassa, kasvattajassa tai kasvatettavassa ilma kulkee. Ilman hihhulointia, ilman jeesustelua, ilman minkäänlaista fanatismiä olen ilmeisesti selvinnyt tänne saakka. Sitä maalaisjärkeä kuuntelemassa, joka sanoo, että tunti maisavideoita päivässä ei tärvele penskan aivoja eikä lauantaiaamun muumimaraton. Eikä ne penskat kuole, vaikka söisivät purkkiruokaa ensimmäiset kuukautensa. Eivätkä varmasti saa trauman traumaa jos äiti imaisee yhden sikarin uutenavuotena ja kilauttaa toisenkin skumpan...

    Oi jestas, melekein tuohduin :D Oikein hekumoin ajatuksella kuinka pääsen aikanaan mummin kiikkustuolista luennoimaan miten minä olen äitinä toiminut, voi pojat, voi veljet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mä olin kokonaan unohtanut nuo odottamisen odottajat! Ne olisivat ehdottomasti ansainneet osansa tässä postauksessa, mutta onneksi sinä muistit. :)

      Kasvatuksesta olen kanssasi liikuttavan samaa mieltä (taas), joten ei Ole mitään lisättävää.

      Mä en edes hiiltymyt tai tuohtunut tätä kirjoittaessani. Teksti vaan tuli. :D

      Sen verran pitää sanoa, että sy,patiseeraan isosti niitä, jotka haluavat äidiksi, mutta eivät voi lapsia saada. Oma lapsettomuuteni kun on ollut tietoinen valinta.

      Poista
  4. Aidosti minäkin säälin niitä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty saamaan omia perillisiä vaikka tahto olisi kova. Elämän epäoikeudenmukaisuutta pahimmillaan. Tai sitten asiat eivät kertakaikkiaan loksahda oikea-aikaisesti lisääntymiselle suotuisiksi. Oma valinta on aina oma valinta ja sitä kunnioitan aivan yhtä paljon.

    Omassa tuttavapiirissä on monta ikäistäni naista joiden kohdalla perhevaunu meni jo, syystä tai toisesta ei heidän pysäkillään seisahtanut. En ole koskaan kysynyt keneltäkään syitä. Enkä jää arvailemaan.

    Jännityksellä jään odottamaan seuraavaa postaustasi, niin samoja polkuja tottavie ajatukset kulkevat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, tuttavissa on aika paljon lapsetonta porukkaa. Enkä minäkään keneltäkään kysele, se lienee jokaisen oma asia. Mutta takaraivossani kummittelee ajatus siitä, että oman sukupolveni naiset ovat lykänneet sitä lapsentekoa kun on pitänyt "luoda uraa". Ja loppupeleissä se juna sitten meni jo. Saatan toki olla väärässä, mutta tulipa mieleeni.

      Poista