lauantai 27. lokakuuta 2012

Tekemättömät ja tehdyt asiat

En sitten lähtenyt renkaanvaihtoon koirankuljetusvälineellä tänään. Meillä oli aamulla, jumalauta, kahdeksan (8) astetta pakkasta!!!! Sitä ei mielestäni missään ennusteessa "luvattu".
Ei tarvinne mainita, että hopan tankissa on kesädiisselit... tottakai.  
Tsuumailin ensi viikon ennusteita ja niiden mukaan lauhtuvaa olisi luvassa. Luotan siis siihen ja siirrän renkaanvaihtoon menon jonnekin ensi viikkoon. Ja toivon selviäväni ykkösauton kanssa hengissä keskiviikkoaamuun asti. Siippa nääs lähtee työmatkalle huomenna, joten olen omillani keskiviikkoiltaan asti.

Päivä oli kaunis ja auringonpaisteinen (ja kylmä). Hieman kaihoten katselin tuota armasta omaa elementtipalloania ja arvelin saavani hyvästellä sen pitkäksi aikaa. Kunnes jälleen tapaamme joskus ensi vuoden puolella.

Tänään vihdoin (juu emme ole mitenkään hitaita) saimme aikaiseksi pihakalusteiden siirron varastoon. Samalla levittelin ihanat pihalyhytyni terassia koristamaan ja nyt niissä loimottaa ensi kertaa tänä syksynä elävä tuli. Laitoin myös yhden ulkotulen telineeseen palamaan, noin niinkuiin näytiksi ja tätä pimeyttä koristamaan.
Tuikkuja olen jo poltellut muutaman viikon, mutta tänään kaivoin kaapista lisävahvistusta tuikkukipporeserviin. Tuikkutuliahan ei voi olla liikaa ihmisellä, eihän?

Muistin taas hoidella orkideojakin sekä "tiskasin" eli latasin tiskikoneen täyteen, avasin hanan ja painoin start-nappia. Siippa pesi koneellisen pyykkiä ja ripusti sen kuivumaan.
Että ei mitään kovin kummoista ole tällekään päivälle aikaiseksi saatu, vaan haitanneeko tuo ketään. Siivota varmaan olisi pitänyt, mutta enpä jaksanut. Sen sijaan jatkoin torkkupeittourakkaani jonkun tovin, että se tulisi jouluksi valmiiksi kuten olen luvannut.

Nolliksen pohdinta kommentoinnista ja kommentoijien persoonista kirjoituksessaan pisti minut ajattelemaan, että minkähänlaisen kuvan minusta lukija, niin tekstien kuin kommentien perusteella, saa. Loppupeleissä varmaankin aika totuudenmukaisen. En siis tarkoita, että olisin tasaisen vittuuntunut, kuten tekstini usein antavat ymmärtää, mutta kun olen vittuuntunut, kirjoitan siitä aika totuudenmukaisesti. Useinmiten olen oikeassakin elämässä tyylilleni uskollinen eli vitsailen melkein kaikesta ja porskutan tyyliin "hymyssä suin vaikka syän märkänis". Ja harmistun jos huumoriani ei ymmärretä ja joudun selittelemään heittojani.
Eli bloggaaminen tai toisten blogeissa "huuteleminen" ei ole minulle mikään epätyypillinen tapa. Samalla tavalla kommentoin elävässä elämässä asioita. Toki käyn lukemassa joitakin blogeja, joihin en ikinä jätä ensimmäistäkään kommenttiriviä, vaikka välillä mieli tekisi. Syystä ja toisesta.

Sen tiedän, että tämän blogini "vakikommentaattoreista" minulla on sellainen mielikuva, että jokaisen kanssa olisi hauska tavata naamakkain ja uskon että hauskaa olisi. Olette ihania, kiitos teille. :)

10 kommenttia:

  1. Olisi kunnia tavata, ehdottomasti! jaa teilläpä oli peräti yksi aste enemmän pakkasta kuin meillä. Hmph! Aina joku panee paremmaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin myös, tapaisin sinut(kin) mielelläni oikeassa elämässä. Pitänee hinautua Kirkkonummen suuntaan.

      Ja voin ilomielin lahjoittaa sen yhden pakkasasteen sinne jos haluat, mä en sitä tarvitse. ;-P

      Poista
    2. Älä ihmeessä lahjoita! Kiitos kumminkin:DDD

      Poista
    3. Ai eghaluu? No laitan sen sktten tonne Sipooseen vaikka. ;)

      Poista
  2. Samat sanat eli kyllä blogista saa aika tarkan kuvan siitä, millanen mä olen. Enkä mäkään kommentoi koskaan tietyissä blogeissa, vaikka niitä säännöllisesti luenkin. Syystä tai toisesta.

    Mä ymmärrän harmistuksen, jos joutuu selittelemään heittojaan. Mutta esim. eilen ne yhteistili-kommentit. Mä tiesin yhdestä sanasta, mitä sä tarkoitit ja mua nauratti ihan hirveesti. Eli joskus ei tarvitse kuin sana, puolikas tai pelkkä katse, kun tietää, mitä toinen ajattelee. ;)

    Ja just. Tuikkutulia ei voi olla koskaan liikaa. Onhan sulla niitä läpinäkyviä kovamuovikippoja sitä kynttilämassaa varten ? Näyttävät paljon paremmilta kuin ne alumiiniset, kun niistä näkyy läpi se liekki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siis kyllähän näitä juttuja ihan omana itsenään kirjoittaa. Jos mä kirjoitan fiktiota, niin se on sitten sen verran ufoa, että luulis ymmärtävän ihan ensimmäisitä lauseista.

      Sä veit varpaat suustani. Välillä luen jotain juttujasi ja tajuan heti kupletin juonen. Sit joku kommentoi jotain ufoa ja mä oon ihan et wooottt??? Silloin tekis mieli lohkaista jotain, mutta useinmiten hillitsen itseni. Paitsi eilen en pystyny siihen tilijuttuun olemaan hiljaa, vaikkaonnistuin kai olemaan suht sivistynyt. ;)

      Juu, on läpinäkyvät tuikut käytössä. Lisäksi ostan yhdeltä käsityöläiseltä Kivi-kippoihin värillisiä, savuttamattomia tuikkuja jolloin töllö ei savustu.
      Lisäksi otan normifoliotuikusta sisukset ja laitan sen lasiseen tuikkukuppiin,. Toimii. :)

      Poista
    2. Siis noista ufo-kommenteista ja kommentaattoreista. Mä en puhu nimimerkeillä, koska mä tiedän, että sä tiedät sanomattakin, mutta EI SAATANA !!! Mä en välillä tajua hevonhelvettiä, mitä ko. henkilö tarkoittaa tai ajaa takaa. Enkä tiedä, mitä hittoa vastaisin. Sit tulee vastaukseksi multa joko :) tai "Juuri niin", vaikka tekisi mieleni kysyä, että "mitä vittua sä horiset ?!?" Tai vain "?????????????" Ei oo kyllä aina helppoa... *huok*

      Pakko avautua täällä, kun omassa ei voi. :D

      Poista
    3. No nimenomaan. Just sen tyypin kommentit jää usein meikäläiselle pikkusen hämärän peittoon. Ja usko pois, olen kyllä siltikin tyypistä muodostanut mielipiteen. ;)

      Tänne saa tulla vapaasti avautumaan ja supattamaan. Että ihan vapaasti, olkapää ja sympatiaa on tarjolla. :D

      Poista
  3. Olisi kieltämättä metka tavata :D

    Minä kirjoitan omassani tavallaan tietyn soveliaisuussuodattimen läpi koska lukijakunnassa on myös lasten koulukavereiden äitejä, sukulaisia ja hmmm... muuta väkeä. Ei sillä että mä mitään fasaadia pitäisin mutta ihan aidoimpia tunteitani en tohdi aina kirjoittaa. Ne jotka ovat kanssani samoilla aalloilla, näkevät rivien väleihin. Ja tajuavat mitä jätä sanomatta :D

    Kuinkas sattuikaan, minä laittelin tulikuvia omaan postaukseeni. Tuikkuja ja kynttilöitä ei voi olla liikaa. Meillä on pihalla aina lauantai-iltoina valomeri, tuikuista ja lyhdyistä. Kaunis se on ja v-tuttaa ihan kympillä kun ei ole kamerajalustaa jonka avulla saattaisi saada hienoja pimeä/tulikuvia.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän oikein hyvin tommosen suodattamisen. Sulla on kuitenkin aina kivoja juttuja ja kertoilet paljon teidän elukoista. Välillä olen sitten lukevinani rivien välistä jotain, mutta se voi olla ihan mielikuvitukseni tuotettakin. :D

      Mutta samat sanat sulle kuin Nolliksellekin, että tänne saa tulla avautumaan vapaasti jos ei "omalla tontilla" pysty tai halua. ;)

      Elävä tuli on kyllä hienoa, sitä jaksaa tuijotella miltei loputtomiin. Mä haluaisin takan ja olenkin Siipalle sanonut, että jos (ja kun) joskus kämpän vaihto tulee, niin seuraavassa pitää olla takka. Eikä mikään sisustustakka vaan ihan oikea.
      Syys- ja talviaikaan poltan minäkin pihalla lyhtymerta ja ulkotulia. Ne tuovat jotain lohtua siihen muuten niin lohduttomaan pimeyteen.

      Poista