torstai 4. lokakuuta 2012

Aamu vastatuulessa

Kyllähän se niin on, että kun on kiire ja hoppu, niin kaikki, mikä voi mennä pieleen myös menee pieleen.

Minä en todellakaan ole mikään aamunvirkku. Herätyskelloja meikäläisellä on pärisemässä kolme arkiaamuina, joista se kolmannen kellon soitto on ehdoton takaraja sängystä ylös pomppaamiselle.
Normaalisti siis raahustan töihin liukuman jälkipuoliskolla eli siinä ysin pintaan jos ei ole mitään palavereita tai jotain muuta "kivaa" aamutuimaan.

Tänä aamuna sitten oli ensimmäinen paltsu tökätty alkavaksi klo 9:00. Ei siinä mitään, huomaavaista koolle kutsujalta, että ei kasilta ollut laittanut alkamaan. Johtui ehkä siitä, että osallistujissa oli pari pitkämatkalaista...
No, sehän tarkoitti sitä, että kilpailupaikalla olisi hyvä olla edes varttia aikaisemmin, että ehtii katsoa onko paita oikeinpäin päällä ja keräillä muistiinpiirtelypanovälineet. 

Tältä pohjalta lähdettiin. Ja vielä oltaisiin kaikkien normaalien aamukommervenkkien jälkeen oltu suurinpiirtein aikataulussa, mutta tottakai sillä hiljaisimmalla mutkittelevalla pikkutienpätkällä, jossa ei voi ohittaa missään kohdassa, eteen sattui, mikäs muu kuin, autokoulun auto! Kyllä piti hammasta purra kun tyyppi hissutteli kuudenkympin alueella noin kolmeakymppiä ja jarrutti jokaisessa loivimmassakin mutkassa niin, että hapuili varmaan aina sitä ykköstä silmään. Voi helvetin kuustoista...

Ehdin kuin ehdinkin palaveriini! Tosin en ehtinyt katsoa onko paita oikeinpäin enkä ehtinyt avata konetta. Mukaan nappasin ne piirtelykirjoitusvälineet kuitenkin. Ja karkasin ekasta palaverista seuraavaan ennen kuin sen ekan loppu oli edes lähellä...

Huomenna pitäisi sitten ehtiä paikalle puoli yhdeksän alkavaan häppeningiin... Toivottakaa onnea, sillä sitä tarvitaan!

10 kommenttia:

  1. Näinhän se on, aamusta jos mättää joku asia niin voi olla satavarma että loppupäivä menee samaa rataa. Niitä päiviä siis jolloin olisi parempi jäädä vällyjen alle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Jos esimerkiksi nukkuu pommiin, niin koko loppupäivä menee siinä kun kiitää tukka piikillä paikasta toiseen.

      Poista
  2. Niin, ja niitä onnentoivotuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niitä tarvitaan. Veivasin jo herätykset puolta tuntia aiemmaksi valmiiksi ettei unohdu. Ja sitten muistinkin, että unohdin tehdä töissä pari juttua. Noh, onhan päivä vielä huomennakin...

      Poista
  3. Oi, herra Murphy ei nuku pommiin ikinä! Nytkin oli huomaavaisesti asettanut tiellesi tämän autokoulukkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei, herra Murphy ei lepää koskaan, vaan pitää huolen siitä, että on aina luonamme "sulostuttamassa" milloin mitäkin hetkeä.
      Se autokouluilija oli kyllä ihan helmi tälle päivälle...

      Poista
  4. miten muistat monesko kello soi järjestyksessä? :DDD Ja onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kato, kaks kännykkää ja yks vekkari. Kaikissa erilainen ääni ja ne on yöpöydällä rivissä "sointijärjestyksessä". ;D
      Niin ja koska sitä vekkaria ei voi torkuttaa niin on pakko nousta ylös.

      Kiitos, kerron sitten kuinka kävi. Pelottaa jo etukäteen... ;)

      Poista
  5. Mun paras vekkari on tätä nykyä koiranpentu. Kun puhelin rämpyttää herätyksen, aikaa on noin viisi minuuttia suoriutua alas ja ulos. Koiranpentu kusee nimittäin solkenaan heti herättyään :D

    Onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, koiranpentu on hyvä. Ja toisaalta se vähän hirvittää, että jos ja kun sen pennun uskaltautuu ottamaan, niin joutuu luopumaan tästä aamuhimmailun autuudesta. Toisaalta, senhän voi työntää takapihalle ja ite nuokkua nojatuolissa. ;D

      Ja kiitos, onnea tarvitaan (ja ehkä lenkkareita...)

      Poista