I'm alive

Heippa vaan kaikille!

Tulin ihan vaan kertomaan, että elossa ollaan. Kirjoitushinkujakin olisi, mutta nyt ei jouda, koska työ ja elämä ja alkava kesä.

Sen verran päivitystä, että juu, kolme koiraa on edelleen huushollin muonavahvuudessa ja muutoinkin on elämä samanlaista kuin ennen. Pirpana täyttää kohta jo 8 kuukautta! :-o

Jännän äärellä ollaan ylihuomenna, mutta siitä enemmän sitten kun on päästy jännän yli.

Satunnaisesti olen muiden blogeja lueskellut ja ollut aktiivisempi muilla saroilla kuin täällä. Yritän parantaa tapani lähitulevaisuudessa. :)

Mahtavaa kevään jatkoa! Ollaan kuulolla & kommentit ovat tervetulleita. :)

Valittaminen ei ehkä kannatakaan aina...

Joskus valitukseen saamastaan vastauksesta voi tulla vielä huonompi mieli kuin siitä tuotteesta/palvelusta, josta valitti.

Näin kävi minulle tässä voileipäkeksi-gatessa. Vitutuksen määrä moninkertaistui. Sanottakoon tähän väliin, että koiranruokafirma toimi esimerkillisesti ja ripeästi, vastasi saman päivän aikana kun oli valituksen saanut, myönsi auliisti virheen ja toimitti uuden koodin. Kiitos siis Royal Canin. 

Mutta sitten tämä ei-niin-onnistunut valitus... 
Kuten aiemmin kerroin, tein reklaamation Kantolan sivujen kautta kuten neuvottiin ja jäin odottamaan. Ja odotin. Ja odotin.
Puljusta ei edes sähköpostikuittausta tullut, että palaute olisi kopsahtanut perille. Odotin lisää. Juuri kun olin aikeissa laittaa uutta palautetta siitä, että eivät vastaa palautteeseen, oli kusti polkaissut ihan kirjepostia puljusta.

Hetkellisesti ilahduin, että ovat sittenkin noteeranneet reklaamaationi. Luin kuoressa olleen kirjeen... (pahoittelen kuvan huonoa laatua, en jaksanut skannata vaan otin siitä valokuvan).

Kirjeen luettuani olin vielä ihan iloinen, että kompensaatiota laittavat ja myöntävätkin, että paistaja oli nukahtanut jonnekin varastohuoneeseen. Kunnes sitten avasin sen lahjakortin kääreen...

 

Kompensaatiota neljä euroa. Neljä v*tun euroa!!!! Joo, sillä saa uuden voileipäkeksipaketin. Mutta eikö sillä ole mitään arvoa, että olen käyttänyt aikaa ja vaivaa huomauttamiseen saati sillä, että mielikuvani kyseisestä yrityksestä huononi merkittävällä tavalla. Ei saatana.... Vihaisemmaksi melkein tulin tuosta kuin siitä, että olisin saanut vain "lämmintä kättä".
Lisäksi huvituin kovasti kun lahjakortti on Siwaan tai Valintataloon. Samana päivänä oli nimittäin uutisoitu, että Kesko on näiden liiketoiminnan ostanut, että näinköhän tuolla lahjakortilla on kohta mitään virkaa... Sitäpaitsi, minä en käy Siwassa enkä Valintatalossa. Ikinä.

Joulukuu

Viimeistä viedään! Meinasin jättää tämän julkaisun huomiselle, mutta alkoi tulla sen verran painavaa uhkavaatimusta eräältä rouvalta, että en uskaltanut. Pahoittelut siis tästä myöhäisestä ajankohdasta, mutta 1. päivän puolella kuitenkin vielä ollaan. ;) 
Ensi vuodelle minulla on tarjolla vain karvalehmäkalenteri, mutta onneksi Hirnakka on luvannut paikata. Kunhan ei nyt vaan verenpaineet hyppää liikaa postauksia valmistellessa... ;)

Siinä hän nyt on. Vuoden viimeinen. Mitähän tuossa ympärillä pirskahtelee? :D
Ihan kiva vai mitä sanoo raati?

Rästissä tämän blogin suhteen on parikin kirjoitusta, mutta sentään elävässä elämässä olen muistanut mm. tilata rokotusajan koiranpennulle ja se on jo jotain se!

Ei muuta kuin mukavaa joulun odotusta jokaiselle!

JälkiJuttu:
Mihin on kadonnut Nolliksen "varsinainen" blogi?????
Ja vähemmän iso asia: Pirpana oppi kiipeämään rappuset hetkessä. Nyt pitää aina muistaa sulkea portti ja se ON vaikeaa...

Pirpana

Olkoon se bloginimenä tuolle piraijalle, ja samalla vieno toive ettei se kasva amatsoonin kokoiseksi kuten "isosiskonsa".

Viikko on vilahtanut kuin siivillä ja paljon on pieni koira saanut viikossa oppia. Maanantaina jäi Siipan kanssa kotiin ja loppuviikon vietti minun kanssani. Tänään alkoi sitten ankea virkakoiran ura, jota jatketaan joulukuun puoleen väliin nyt aluksi. Luulenpa, että kotiin jääneet huokasivat helpotuksesta...

Reipas pentu, kovapäinen ärrieri. Tiukempaa äänensävyä saa käyttää kuin VV:n kanssa aikanaan.
Positiivista on se, että tämä neiti on jo ymmärtänyt mikä on kupletin juoni pihalla käydessä. Yötkin sujuvat jo suhteellisen hyvin, tosin viime yö toivottavasti oli poikkeus, joka vahvisti säännön. Sanottakoon, että emäntä on melko väsynyt juuri nyt... ;)

Tässä nyt muutama räpsy. Puhelimesta niitä löytyy moooonta lisää.

Pihabisneksiä

Miksei muka ruohoa saa syödä?

Kokoeroa, vasemmalla VV, oikealla Pirpana.
VV:tä vähän vituttaa...

Toimistotyö on raskasta ja uuvuttaa pienen koiran nopeasti.

 

Valittaminen kannattaa aina

Kyllä minä taas mieleni niin pahoitin!

Olen ahkera voileipäkeksien kuluttaja kun ne ovat kätevä pikku välipala milloin milläkin höysteellä. Kantolan perinteistä olen suosinut maailman sivu ja aina on hyvää ollut.
Paitsi nyt. Eilen avasin uuden paketin ja mitä helvettiä!!?? Keksit eivät olleet ollenkaan lehteviä vaan suorastaan littanoita ja näyttivät hieman epämääräisen tummilta. Makukin oli tympeä ja hieman tunkkainen. Siippa todensi laaduntarkkailuni ja niinpä tänä aamuna ryhdyin väsäämään valitusta Kantolaan.

Ja mitä sainkaan huomata? Mikään ei ole niinkuin ennen, Cream crackeritkin tehdään nykyään Ruåtsissa! Kantolan puljun omistaa joku monikansallinen riistoyhtiö... Saapa nähdä mitä sieltä vastataan, olen jo valmiina postittamaan keksit kääreineen heille. Valituksen lähetin oikein kuvan kera.

Paha, paha kräkkeri!

Olisin laittanut useammankin kuvan, mutta typerä palautelomakehässäkkänsä antoi liittää vain yhden kuvan. Ja kuitenkin pyysivät kuvaa viallisesta tuotteesta JA pakkauksesta. Juu, en ruvennut fotoshoppaamaan...

Toinen mielipahaa aiheuttanut ja valitukseen johtanut asia oli tulevan perheenlisäyksen sponsoroitu ruokapussi. Ovat ruokamerkin kasvattajakerhossa siirtyneet sellaiseen "hienoon" kortiin, josta etukoodi raaputetaan esille ja sillä sitten saa ilmaispussin tilattua. Hyvä idea, paitsi että. Sitä raaputuspintaa kun ryhtyi kaapimaan kuin ässäarpaa ikään, lähti se saatanan koodikin kävelemään! Ei ole todellista. Ja minua oli jo varoitettu, joten yritin olla äärettömän varovainen.
Toimitin kuvan paskaksi menneestä raaputuskortista jäätävin saatesanoin asiakaspalveluunsa. Ja kas, sieltähän tulikin salamana uusi koodi sekä pahoittelut ja tunnustus, että näiden kanssa on ollut ongelmia.

Noh, tulipahan valitettua, pitkästä aikaa oikein kahteen paikkaan. En olekaan mistään valittanut sen pimennysverhoepisodini jälkeen kun minua niin vitutti se sieltä saamani kompensaatio. :)

Lopuksi iloisempiin asioihin. Lapsi saapuu lauantaina enkä ole vielä keksinyt "bloginimeä" kun en ole tutustunut persoonaansa vielä niin hyvin. Uskon kuitenkin, että siitä tulee VV:lle varsin hyvä pikku apulainen. :)
Katsokaa nyt toista, näin soma voi olla terroristi seitsemän viikon ikäisenä!

Itse suloisuus <3 <3 <3

Lauantaina se sitten nähdään kuinka kotiutumisesta selvitään, siis ihan me kaikki, mukaan lukien VV ja Juniori. 

JälkiJuttu:
Olipa kivaa ja huojentavaa lukea, että Nolliksen operaatio oli mennyt hyvin. Ajatus on ollut kanssaan monesti näinä aikoina, vaikka en ole kommentoinutkaan. Mutta en ole kommentoinut missään muuallakaan viime aikoina, koska työ ja kaikki.

Marraskuu

Mitä hittiä? Marraskuun ensimmäinen päivä on illassa eikä kukaan ole käynyt rutisemassa kun ei ole uutta lihaa tarjolla?! Olen minä vähän pettynyt teihin... No, mutta minulla on hyvä syy unohdukselle.

Eilen jo kaavailin postaavani ajastettuna ettei unohdu, mutta sitten pääni oli niin pyörällä tulevasta perheenlisäyksestä, että unohdin tällaiset valokuvalliset karjut kokonaan.

Pidemmittä selittelyittä, tässä hän on, herra Marraskuu.

Ei tatuointeja, se on plussaa, samoin kalju. Parrasta en ole ihan varma. Ja Tita taas valaisee, että mikähän rakennus tuossa taustalla on. ;)

Lokakuu

Nyt on menty ohi syyskuun ja seuraavaksi läpi repaleisen lokakuun (olkaa hyvä vaan korvamadosta, ystävät ;) ).
Aika siis lepuuttaa silmää kuukauden silmäkarkissa. Tässä hän on, Herra Lokakuu, olkaapa hyvät.

Kovin on nuori hän, mutta panisin pelastautuisin kyytiinsä kyllä, lienee kuitenkin täysi-ikäinen. Tatuointi ei nappaa kun en ole niiden ystävä, mutta ehkä en anna sen nyt häiritä. Lähdenkin tästä hankkiutumaan Oulunjärvelle (?) meri järvihätään. Lupaan myös olla ronkeli ja näyttää paikalle saapuvalle yksikölle kuvasta kenen haluan minut pelastavan. ;)

Ensi vuoden kuukauden kuvatkin on turvattu jos oikein ymmärsin. Ystävämme Hirnkka taisi löytää jotain soveliasta materiaalia jaettavaksi yhteisen hyvän nimissä. Minä voin sitten laitella niitä karvalehmäkuvia kun se kalenteri on jo hommattuna.