tiistai 6. huhtikuuta 2021

Kaksi korona-pääsiäistä elettynä

Jos joku olisi vuosi sitten pääsiäisenä sanonut, että "kuule - S -, tulet muuten seuraavankin pääsiäisen notkumaan kotona sohvaa paikallaan pitämässä" olisi varmaan tempaissut turpiin ja toivottanut jonnekin sinne, minne aurinko ei koskaan paista. Hyvä siis, että ihan kaikkea ei ihminen tiedä etukäteen.

Toki toistot lisäävät oppia ja viisautta. Viime pääsiäisenä, Uudenmaan sulun aikaan, ajattelimme fiksusit, että kyllähän ihminen ulkoilualuille mahtuu, tottakai! Karautimme Porkkalaan ja kas! Siellähän oli koko Uudenmaan väestö samana tuulisena pääsiäissunnuntaina! Juu, emme jääneet niihin kekkereihin. Tänä vuonna olimme fiksumpia, emme lähteneet yhtään mihinkään kotoa. Tai no, pääsiäissunnuntaina kävimme ruokakaupassa ja se olikin fiksu veto sillä tilaa oli eikä tarvinnut paeta kanssaihmisiä.

Olen kyllästynyt. Ihan sanoinkuvaamattoman ja lopen kyllästynyt. Viime viikolla sanoin työkaverille, että sen lisäksi että päivät ovat pitkiä, muistuttavat ne toisiaan. Tältäkö koiristani tuntuu? Kaikki päivät toistavat samaa kaavaa poislukien se viikon ainoa päivä kun käy ruokakaupassa.
Tiedän, monilla on huonommin. Varmasti. Tiedän, että tämä on ainoa keino saada tartunnat alas. Tiedän, että tulee noudattaa varovaisuutta, turvaetäisyyksiä, käsihygieniaa ja käyttää maskia. Tiedän ja hyväksyn, mutta saan kai silti sanoa, että olen todella kyllästynyt.

Edellinen postaukseni on viime heinäkuulta. Yritin oikein pohtia, mitä on sen jälkeen tapahtunut, siis jotain positiivista. Kesälomalla pidin lupaukseni ja vein koirat viikoksi hoitolaan. Tuon viikon aikana harrastimme vähän kotimaan matkailua ja hotellielämää. Se oli ihan kivaa, mutta ei se Skotlantia tai muita ulkomaanmatkoja korvaa. 

Ennen joulua teimme viikon reissun Rukalle, sen reissun, joka piti alunperin olla ensimmäisen koronakevään viimeiset hanget, mutta Uusimaa suljettiin ja se(kin) loma meni kotona pyöriessä. Onneksi siirto ilman kuluja onnistui ja niin teimme piiiiitkän automatkan Lappiin. Mennen tullen yövyimme Kuopiossa, sillä ei näillä kilsoilla ja kiloilla jaksa enää yhtä soittoa tuollaista tuhannen kilometrin matkaa painella menemään. Ja VV on sitä paitsi todella huono autoilija edelleen emmekä halunneet kiusata sitä äärettömästi.
Itse lomaviikko oli kiva, en kiellä. Lunta oli sopivasti, mökki syrjässä ja ihan yksin saimme olla niin, että koiriakin pystyi pitämään vapaana. Vaan kauas on pitkä matka, en ehkä ihan heti ota uusiksi sitä reissua.

Kevään kunniaksi olen jälleen kerran siirtänyt lentolippumme matkustuspäiviä. Tällä kertaa yritys on elokuun lopulla, katsotaan kuinka käy. 

Tällä postauksella oli joku punainen lanka kun ryhdyin kirjoittamaan, mutta se katosi. Kaikki tuntuu katoavan päästä, pinna on lyhyt ja kärsivällisyyttä ei ole nimeksikään. Ehkä onkin hyvä, että olen uponnut sinne villasukkien kutomisen ja Netflixin maailmaan, jossa voi viettää sitä vapaa-aikaansa mielin määrin.

Postaan uudelleen piakkoin jos muistan sen punaisen lankani. Voikaa hyvin ja pysykää terveinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti