perjantai 29. joulukuuta 2017

Joulu meni jo

Niin meni enkä edes laskenut väärin, ja töissäkin on tullut oltua jo kolmatta päivää kinkkua sulattelemassa.

Seuraavaksi sitten otetaan vastaan uusi vuosi ja ihmetellään pommituksen määrää. Toivottavasti sataa vettä ihan s**tanasti niin eivät koko iltaa sodi. Toki hätäisimmäthän aloittivat jo edellispäivänä, heti kun oli se rakettipaketti käyty ostamassa. Pitäähän se kokeilla, että mitä tuli ostettua.
Onneksi nykyään talossa on vain sellaisia koiria, jotka eivät pelkää. Mutta tokihan VV:n pitää kommentoida moista mekkalaa, eihän se muuten olisi Virallinen Valvoja.

Mutta edellisestä jo varmaan arvaattekin, että valmiiksi vituttaa tulevan viikonlopun paukuttelu. Ja loput paukuttelevat sitten maanantaina krapuloissaan kun tuli sammuttua ennenkuin ehti raketit ampua.

Minun puolestani ilotulitteiden myynnin yksityisille henkilöille voisi lailla kieltää. Ugh, olen puhunut.

Olen myös yrittänyt psyykata itseäni aktivoitumaan tämän bloggailun suhteen, mutta vaikeaa on. Varmaan siksi, että ei ole mitään sanottavaa. Ei tapahdu mitään ihmeellistä elämässä eikä oikeastaan kauheasti vitutakaan mikään. Siinä se elämä menee, päivät töissä, illalla töllön ääressä kudin kädessä. That's it, tältä rintamalta ei siis mitään uutta.

Ehkä nyt kuitenkin vielä pidän pientä toivonliekkiä yllä, että jos jotain irtoaisi. Jotenkin en raaskisi päästää kokonaan irti, tunnen syyllisyyttä siitä, että en kirjoita, mutta toisaalta ei ole mitään kipinää. Hirveä dilemma!

Toivotan siis nyt jo kaikille hyvää loppuvuotta ja erinomaista uutta sellaista!
Ehkä yllätän (itsenikin) postaamalla vielä tämän vuoden puolella. Se jää nähtäväksi. :)

 

8 kommenttia:

  1. Se on kuule justiinsa niin, yksityiset eivät minunkaan mielestäni tee yhtään mitään raketeillaan. Aina olen ihmetellyt sitä, että täydet rakettipussit jaksetaan raahata tulituspaikalle, mutta roskat jätetään hankeen toisten kerättäväksi. Niin monet kerrat olen siivonnut taloyhtiön pihalta rakettiroskia ja muovipusseja, että omalle pihalle en niitä ainakaan huoli yhtään. Perikunta on kasvanut rakettivastaisessa ilmapiirissä ja vaikka miten kinusivat 'Anopin piaru' tai 'Stalinin urut' -nimisiä raketteja, niitä ei ostettu. Nyt eivät edes pyydä.

    Tehdäänkö kuule semmoinen uuden vuoden lupaus, että treffataan Helsingissä edes kerran tulevana vuotena?

    Kirjoitat minkä kirjoitat, mukava on aina lukea kuulumisiasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että tällä kertaa "pommitus" oli jotenkin maltillisempaa. Toki eilen joku oli viikon myöhässä ja paukutteli oikein antaumuksella, mutta noin muuten. ;)

      Treffataan, pakkohan meidän olisi. :)

      En yllättänyt kirjoittamalla erillistä uuden vuoden postausta, mutta ehkä koitan jotain ryhtiliikettä tehdä kuitenkin.

      Poista
  2. Samaa mieltä raketeista - niiden ammuskelijoista pitäisi valtion maksaa tapporahaa koska se kompensoisi yhteiskunnan menoja enemmän kuin mitä tapporahoihin menisi.
    Mukavaa kuitenniin että kirjoitat, ei mullakaan ole (koskaan) mitään oikeaa asiaa mutta kirjoittaminen on hyvä tapa tyhjentää päätä, varsinkin nyt kun lääkkeistä ei siihen enää ole :D
    Tai olisi mutta mulle ei määrätä niin ryhteviä.

    Sulle haluan toivottaa mahdollsimman hyvää tulevaa vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää uutta vuotta! Laitoit näköjään pillit pussiin ja vaihdoit maisemaan.
      Tulin perässä katsomaan parantolaan, että mitäs nyt tapahtuu. ;)

      Poista
  3. Vihaan raketteja eläinten puolesta. Ja joka ikinen vuosi käyn Maestron kanssa hirmuisen painin tietäen jääväni oppositioon. Jos miehellä on älytön fiksaatio paukkuviin räjähteisiin, niin minun hommaksi jää siirtää tulitus mahdollisimman kauas omasta talosta ja eläimistä. Onneksi tälläinen tukijalka on miehen veljen perhe vajaan kilometrin päässä. Siellä voidaan käydä ampumassa raketit. Minä taidan tänä vuonna jäädä kotiin kesällisen koiranpennnun kanssa. Toteuttakoon Maestro ihan itte viettiänsä. Alkoholistillekin jokin läheinen varmistaa addiktion jatkumon. Mulla on sama tilanne ilotulitusintoisen miehen kanssa. Onneksi tämä vaiva ilmenee vain kerran vuodessa. Muuten se on ihan jees kaveri.

    Onnekasta Uutta Vuotta, Ässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tuota addiktiota saa tosissaan toteuttaa vain kerran vuodessa ja hyvä niin. :)

      Meillä vuodenvaihde meni ihan hyvin ja rennosti, ei paljoa terroristia pelota moinen paukuttelu. Ja se on aina hyvä syy jäädä kotiin kun pitää olla seurana koirille.

      Hyvää uutta vuotta Tita! :)

      Poista
  4. Minäkin toivotan hyvää UUTTA VUOTTA 2018 sinulle ja sun blogillesi. Tietsä meillä Hämeenlinnassa on ihmiset tosiaan viisastuneet vissi kun raketteja ammuttiin kolme neljä kerta vähemmän kun edellisenä vuonna ja ei ollut yhtään niin paljon kovia ammuksia, että lennät sängystä ulos, vaan normaalisempia ... Olin ihan onnellinen eläimien puolesta ... -S- just minulla sama homma edes en ole töissä josta kirjoittaisin blogissani , ei ole erityisesti mistäkin kirjoittaa kun olen vaan kotona , käyn uimahallissa , tapaan ystäviä ja sillä sipuli ... muuten ihan invalidin elämää . Yritän kuitenkin ylläpitää blogiani ja erityisen kiva on pitää joulun aikana kun on erityisesti enemmän seikkailuja , vaikka kuvia ja kesällä on ihana kuvata kukkiani parvekkeellani ... Olen sinulle paljon kiitoksia velkaa kun olet käynyt katsomassa mun blogiani ja olet jaksanut kirjoittaa palautteesi , Tästä isot kiitokset ja hyvää uutta vuotta vielä kerran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama oli meillä, paljon vähemmän paukuttelivat nyt kuin vaikka vuosi sitten. Hyvä niin.

      Kiitos kauniista sanoistasi Na-ta ja hyvää uutta vuotta! :)

      Poista