torstai 12. maaliskuuta 2015

Aamusählä

Tänä aamuna tuli taas todistettua se, että en todellakaan ole mikään aikaisten aamujen olento. Tämän tuskan tiedostamista lisää se, että ensi viikolla pitää olla joka aamu kukonlaulun aikaan byroolla sattuneesta syystä, mutta voin kertoa, että helppoa se ei tule olemaan. Etenkin alkuviikosta kun Siippa hilppaisee työmatkalle ja minulla on palloteltavana kolmen koiran ulkoilutus, joista yksi on sitä mallia perässä vedettävä kahden edetessä varsin reippaasti. *huoh*

Mutta palataanpa tähän aamuun. Tänään oli siis ohjelmassa special early bird deal elikkäs töihin ihan vitun aikaisin siinä kukonpierun kantturoilla. Siipan menon takia minäkin jouduin pinnistäytymään siten, että löysin itseni työpaikalta jo klo 8:00! Kasilta, oikeesti! Ei ole ihan minun juttuni kun normaalisti saavun työpaikalle klo 9 mennessä. Tai no, nykyään ehkä siinä puoli yhdeksän ja olen siitäkin ollut tooodella ylpeä kun niin "aikaisin" olen suoriutunut.

Yritin mennä eilen vähän aikaisemmin nukkumaan ja onnistuinkin, mutta kyllä se kello vaan soi ihan perkeleellisen aikaisin.
No, ylöshän se oli noustava ja ryhdyttävä aamurutiineihin, jotka sinällään menivätkin OK kun nyt alkaa olla jo niin valoisaa aamulla.
Pikku pakkanen ilahdutti rekkujakin kun ei tarvinnut mutavellissä kulkea vaan ihan rapsakkaa maata pitkin sai paarustaa.

Kaikki meni ihan hyvin siihen asti kunnes pääsin omalle työpaikalleni ja katsoin peiliin.
Oli jäänyt vähän meikkaus puolitiehen. Rouva oli nimittäin unohtanut ripsivärin kokonaan! :D
Mietin, että mikähän häsmäkkä siihen osui kun moinen pikku viimeistely oli jäänyt tekemättä, mutta ei kai se niin vaarallista ole. Vaatteet oli päällä ja tukkakin kammattuna eikä mitään ulkopuolisia vieraita tiedossa. Todennäköisesti kyseessä oli vain varhaisen aamun aiheuttama aivojumi.
Käydessäni muilla asioilla kävin ostamassa itselleni hätävararipsivärin, joka saa pitää majapaikkaansa töissä. Siperia opettaa.

Hammaslääkäriprojektini etenee vauhdilla. Eilen kävin selättämässä pelkoani aamun aluksi ja huomenna menen seuraavan kerran. Siinä ovat sitten varsinaiset remontit, toki yksi pikku esteettinen korjaus vielä tehdään (minun tahdostani!) ja hammaskiven poistossa on pakko käydä. Kukkaro kiittää laihdutuskuuristaan. Mutta hei, mä tein sen! Olen melkoisen ylpeä itsestäni. Eilen eivät edes kädet hionneet odotushuoneessa ja panin merkille, että siellä ei oikeasti haise hammaslääkärille.

Olen myöskin tyystin unohtanut esitellä teille ihanaisia pieniä villasukkia, joita väsäilin ystäväni lapsille taannoin. Nyt sukkapuikoilla ei ole mitään, mutta toki pari "välikäsityötä" on kesken, joten taidan yrittää saattaa ne loppuun. Haluaisin kovasti tehdä uusia villasukkia, mutta itselläni on jo miljoona paria enkä oikein keksi kelle nyt tekisin. Ideoita (ja lankoja) olisi useampaankin hienoon sukkapariin. Ehkä vain ryhdyn tekemään, kyllähän aika tavaran kauppaa ja lahjoitan vaikka hyväntekeväisyyteen sitten jos ei kenellekään tutulle kelpaa.

Jämälangoista väsätyt, hieman eripariset

Pelkkää raitaa pienelle pojalle, koko 26.

Prinsessan pinkki-valkoiset haitarisukat, koko 22.
JälkiJuttu:
Hyvä Kaisa Mäkäräinen! Hienosti taisteltu eilen! :)

14 kommenttia:

  1. Hyvä sinä, siis hammaslääkärijutussa!!!

    Mullahan luki vasta peilissä post it -lapulla muistutus itselleni: muista meikata toinenkin silmä, joten ei tuo ripsivärin unohtaminen ole ollenkaan paha ;-)

    Ja sitten vielä tuosta "aika tavaran kaupitsee" -sanonnasta. Siihen mäkin luotan, enkä nyt puhu villasukista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :)

      Hehe, mä meikkaan silleen, että molempiin silmiin laitan samaan aikaan vaikka rajaukset niin eipä jää toinen silmä sentään kokonaan meikkaamatta. Joku kauhun tasapaino säilyy! :D
      Työkaveri lohdutteli, että silleenhän meille kaikille välillä käy.
      Inhottavinta on kun unohtuu korvakorut, sitten niitä korvia räplää koko ajan kun ei ole korviksia. Meikin puuttumista ei välttämättä itse huomaa ollenkaan jos ei satu peiliä kohdalle. :)

      Kyllä se sanonta pätee kaikkeen, niin villasukkiin kuin... köh... muuhunkin. Kärsivällisyyttä vaan. ;D

      Poista
  2. Meille kyllä uppoaisi villasukat noille lapsille, jos sulla puikot kolisee tyhjyyttään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joooooooo! :)
      Laita mulle monon kokoja ja väritoiveita tai lempparivärejä tai siis sellaisia mitkä kelpaavat ja mitkä ehdottomasti eivät, niin tota vaikka mun sähköpostiin.
      Tulipas ihan tuollainen ou nou! -lause, mut haittaakse? :D

      Kyllä katsos ihmisellä pitää olla vähintään yksi sukkakudin menossa niiden välikäsitöiden lisäksi, muuten tulee angsti ja ahistus. Eli poistat ahdistustani tällä pyynnöllä. ;)

      Poista
  3. Löysin tämän blogin jokunen aika sitten. Eikä huono löytö ollutkaan. Olen lukenut uudempia ja vanhempia blogeja aina kun aikaa löytyy. Hymyillyt, hirnunut ja nauranut makeasti tämän tästä. Isäntä vähän ihmettelee minun omaa hauskaani. Taidan tulla vakituisesti kyläilemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Leena ja tervetuloa joukkoon! Ja kiitos mukavasti kommentistasi.
      Kiva kun joku löytää iloa elämään näistä meikäläisen jorinoista, vaikka välillä juttuni taitavat lipsua ihan normiruikutuksen puolelle. :)

      Poista
    2. ... niin ja oikein kiinnostavia vinkkejäkin löytyi arkisia askareita helppomaan: akkunapesuri. Ostettu on muttei vielä kokeiltu. Tosin lisää rahanmenoa se tietää, pitää ostaa verhot. Nyt on ilmainen lika estänyt naapureita kurkkimasta lautaselle!!

      Poista
    3. Siis akkunapesuri on ihan ehdoton kapistus (astianpesukoneen ja pyykkikuivurin lisäksi)!
      Meikäläinen on aina ollut surkea ikkunanpesijä pelkin "manuaalivarustein" ja kun niitä ikkunoita on välillä pakko pestä, niin tuo oli ihan loisto-ostos. :)
      Myös Nespresson kapselikahvikone oli ihan nappihankinta silloin noin vuosi sitten. Siitä on ollut paljon iloa.

      Poista
  4. Tekevälle sattuu.
    Hyvä kun sait nyt finaaliin sen hammaslääkäriasian, eipä ole hetkeen edessä, toivottavasti.

    Itse olen (muutama viikko sitten) kirmannut ovesta ulos niin, että paidaksi osui jugurttitahrainen pyjamanpaita. Onneksi ei ollut muuta 'virallisempaa' tapaamista kuin kirjanpitäjä. Pidin kuitenkin takin visusti päällä. Onneksi oli sentään farkut jalassa.

    Aikaiset aamut ovat inhoja :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se menee. Jos ei tee mitään, ei satukaan mitään.
      Hammaslääkäriä on vielä yksi käynti + hammaskiven poisto, joka on yyyhhhh... Mutta kyllä, hyvä kun on tullut hoidettua.

      No, kerrankos sitä yöpaidassa asioille lähtee, kuitenkin oli tosiaan ihan asialliset housut jalassa.. :)

      Aikaiset aamut ovat sieltä ja syvältä, ja oikeasti herätyskellon orjuus on ankeaa. Nyt sentään vähän helpottaa kun valon määrä lisääntyy.

      Poista
  5. :D
    Ripsivärin puuttumista ja jugurttitahraisia paitoja - niistä on kunnon naiset tehty :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja me kunnon naiset kannamme vajavaisen meikkimme ja pyjamanrääsymme kunniakkaasti. Ei se ole aina pilkun päälle jos on muu paketti kasassa :D

      Poista
    2. Näistähän suoriudutaan pää pystyssä ja ylpeinä. Itse ainakin nauroin itselleni makeasti ja piristin samalla muutaman työtoverinkin päivää tunnustamalla tohelointini. ;)

      Poista