tiistai 17. helmikuuta 2015

On asiakkaita ja sitten on kusipäitä, jotka luulevat olevansa suuria asiakkaita

Päätimme joskus viime viikon puolivälissä, että annamme huushollin kokille lauantaina vapaapäivän kun oli "ystävänpäivä" ja kaikkea.
Täytyy onnitella Suomen Postia, joka vuosia sitten älysi lanseerata amerikkalaisten rakastavaisten päivän ystävänpäivänä. Paljon useamman kortin joutuu lähettämään jos juhlitaan ystäviä kuin jos vain kuherreltaisiin rakastavaisten kesken. No, yhtä kaikki, ei se ole minulta pois jos joku ystävänpäivää haluaa erikseen juhlistaa. Minun ystäväni ovat ystäviä ihan joka päivä. :)

Kokki siis kiitti ja kuittasi, että jossain maksullisessa paikassa pitää lauantaina syödä. Niinpä varasin Isolta Kirkolta rautatieaseman kellotornin läheisyydellä sijaitsevasta ravitsemuslaitoksesta meille pöydän sillä arvelin kyseisen lauantain olevan sesonkiaikaa.
Tarkoitus oli ennen maksulliseen pöytään käymistä vierailla Korkeasaaressa, mutta hyytävä sää pisti muuttamaan suunnitelmia. Suunnistimmekin suoraan ravinteliin käymättä ulkoiluruudun kautta, mutta emme jääneet moisesta potemaan huonoa omaatuntoa.

Pöytävarauksemme olikin osunut näköjään vuoronvaihdon tietämille ja pääsimme heti pöytäämme, mutta tovin jouduimme odottelemaan henkilökuntaa kun ilmeisesti hovilta unohtui kyypparille mainita, että ne tuli jo ja istuvat pöydässäkin. 
Siinä sitä olikin sitten hyvä kuunnella selkäni takana olevasta pöydästä kuuluvaa omakehua ja "maailmanmiehen" elkeitä kun joku "toimitusjohtaja" siellä kehui ulkomaisia ravintolakäyntejään sekä syömiään ruokia tarjoilija-raukalle. Voin kertoa, että en ollut vaikuttunut kuulemastani, joten taisi "toimari" panna vähän omiaan juttuihin. Niin ja paras ikinä syömänsä jälkiruoka oli joku kelaato (siis jäätelö, veikkaan), mutta ei muistanut missä.
Olihan se ihan viihdyttävää, vaikkakin sääliksi kävi tarjoilijaa.

Samaan aikaan ravintolan ovella kävi hirveä kuhina ja härdelli kun ihmisiä lappasi joko kyselemään varaamiaan pöytiä tai kyselemään pääsisikö ilman varausta syömään.
Oma tilanteemme oli jo hyvällä mallilla, saimme tilattua alku- ja pääruokamme sekä juomat, joten ei hätää. Ja palvelukin pelasi ripeästi kun siitä vuoronvaihtohässäkästä päästiin yli.

Nautiskelimme tapaksiamme kuoharin kera kun tarjoilija tuli sanomaan sille takapöydän hepulle, että näiden tulisi siirtyä pois pöydästä kun olivat jo olleet siinä koko varauksen ajan (kaksi tuntia) sekä maksaneet jo syömisensä, ja seuraavat pöytään tulijat jo odottelivat.
Silloin päätti "toimitusjohtaja" näyttää todellisen luontonsa. Oli selkeästi tietoinen, että pöytävarauksen kesto on todellakin sen kaksi tuntia (mikä mielestäni on ihan riittävä jos ei käy mitään kämmejä toimituspuolella), mutta he olivat (kuulemma) päässeet tilaamaan vasta vartin yli, joten herran mielestä heillä on kaikki maailman oikeus olla vähintään se vartti ylimääräistä aikaa pöydässä. 
Tarjoilija ei ollut ihan samaa mieltä (enkä minäkään), jolloin mösjöö kehtasi ruveta vaatimaan kompensaatiota... hohhoijaa, oikeasti! Tarjoilija sanoi, että hänellä ei ole valtuuksia mitään hyvityksiä antaa, mutta voi toki kysyä esimieheltään, mikäli asiakas niin tahtoo. Ja tahtoihan hän. 
Asiakkaan vaimo/seuralainen oli viisaasti häipynyt toiletin puolelle jos siinä kohdassa kun asiakas alkoi avautumaan.

Ehdin juuri kuiskata Siipalle, että eihän sillä idiootilla ole mitään perusteita kompensaation pyytämiselle kun tarjoilija palasi.
Näin kertoi tarjoilijakin herralle, joka vielä kuvitteli jollain tasolla olevansa niskan päällä. Vielä yritti jotain vedätystä, mutta tarjoilija oli tiukkana, jolloin herra ilmeisesti kuvitteli saavansa viimeisen sanan ja kysyi: "Saako tuota teidän vessaa käyttää, vaikka pöytävarauksen aika on jo loppunut?" Tarjoilija osoitti selvää tilannetajua ja sanoi: "Te voitte viipyä siellä vessassa juuri niin kauan kuin haluatte." Melkein vetäisin kuoharit nenään kun rupesi naurattamaan niin paljon.

Katselin "toimitusjohtajan" poistumista ikkunasta ja tuumasin: "sillä on varmaan yhden miehen firma ja siksi se leikkii suurta johtajaa". Nyt oli Siipan vuoro vetäistä kuoharit nenään.

Onneksi seuraavat pöytään tulijat olivat ihan ymmärtäväisiä eivätkä olleen pahoillaan jouduttuaan odottamaan baarin puolella. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Mekin saimme nauttia ateriamme loppuun hyvässä hengessä kuuntelematta mitään idioottimaisuuksia. Ruoka oli hyvää ja palvelu pelasi. Me suoriuduimme varauksemme puitteissa niin, että vielä jäi puoli tuntia "luppoaikaakin". Eli ihan en ymmärtänyt miksei "herra toimitusjohtaja" kyennyt suoriutumaan.

Että on olemassa asiakkaita ja sitten on näitä kusipäitä.

12 kommenttia:

  1. Juu, kyl voi olla ärsyttävää porukkaa :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin! Onneksi häipyivät pilaamasta hyvää ateriaa. Tai no, en mä sen muijan kuullut juuri mitään sanovan, mutta kuitenkin.

      Poista
  2. Nonni, asiakas ei olekaan siis aina oikeassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ole, ei. Ihailtavaa itsehillintää osoitti tarjoilija kuitenkin. ;)

      Poista
  3. Kelaato, voi pärskähdys kun lensi justiinsa kanelipuustin murut läppärille!
    Noita maailmanmatkaaja-pisnismiehiä valitettavasti riittää kautta laajan maan, aikansa niitä juttuja kuuntelee hupina, mutta sitten kun tekee mieli painaa facepalm naamalle, tietää kuulleensa riittävästi.

    Viime viikon laivareissulla oli viinibaarin 'terdellä' viereisessä pöydässä yksi hahhahauska herra (näytti Seppo Hovilta muttei ollut hän) joka analysoi maistelmaansa viiniä rouvansa kera. Pikkuisen huvitti kun herra poistui tupakalle noin kymmenen minuutin välein ja palasi haiskahtaen sekä tupakalle että väkeville juomille. Viinin makukirjo senkun parani. Ja rouva nuokkui kahta väsyneemmän oloisena. Sama pariskunta veteli buffetillallisella koko juomavalikoiman värikirjon moneen kertaan.

    Mutta joo, noloja tuommoiset pätijät joilla homma menee muniin puhalteluksi kun eväät loppuu. Pointsit tarjoilijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks oli vaan puustinmurut eikä nestemäistä tavaraa! :D

      Mä tiedän ton sun kuvaileman tyypin! Se on sitä sakkia, joka ostaa Gato Negroa ja kehuu sitä maasta taivaisiin. ;)

      Mäkin annoin pointsit tarjoilijalle, hyvin hanskattu!

      Poista
  4. Komppaan Hirnakkaa. Nämä pätijät jotka todellisuudessa eivät ole käyneet autotallia pitemällä. ovat perseestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä. Toisilla on joku suuri tarve esittää "maailmankansalaista", vaikka pisin matka on suuntautunut naapurikuntaan, Alkoon tai Halpahalliin.
      Nämä ovat niitä "viisas vaikenee" -kohtia. :)

      Poista
  5. Ahhahhaa, rakastan tuota otsikkoa. Se kun kertoo niin paljon mitä asiakaspalvelijan työssä kohtaa, alalla kuin alalla. On niin noloja tuommoiset tapaukset. Yksi huvittavimmista oli vuosia sitten paikallinen pisnesmies, joka päätti tulla kauppaan ostamaan lavan(!) kahvia kun oli sellainen halvan kahvin päivä, että kaksi pakettia per asiakas. Kaupan myyjä "tyttösille" sitten esitettiin näitä ettekste tiedä kuka mä oon -kommentteja. (Juu tiedetään, kylän ärsyttävin äijä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just niin. Se tytöttely on ihan parasta! Ai että...
      Siis näin itsekin asiakaspalvelijana yritän aina muistaa käyttäytymissäännöt etenkin kun tässä veronmaksajien rahoilla veronmaksajia palvellaan, mutta rajansa kaikella, oikesti.
      Edellisessä työpaikassani näitä helmiä tuli kyllä vastaan vähintään kerran viikossa. Oli se hienoa aikaa...

      Poista
  6. Aaah, ne kaupan 'ettekö te tiedä kuka minä olen' -tyypit. Sieraimet inhosta värähtäen he kääntyvät työläisen puoleen ja suvaitsevat puhutella... voi kiesus sentään. Muistan eräänkin jonka esitteli itsensä aina nimellä ja tittelillä, Diplomiekonomi R. Xnnn-Xnnn. Harvinaisen tympeä tyyppi joka halusi vielä varmistaa, että nimi ja titteli tuli oikein muistiinmerkityksi jokaista ch- kirjainyhdistelmää myöten. Mistä niitä ylempiä olentoja oikein sikiää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja ne suurimmat tuollaiset ovat niitä pienimpiä pikkunilkkejä. Ai että...
      Kyllä se ylemmyyden tunto on joku myötäsyntyinen juttu eikä sitä jaeta kaikille. ;)

      Poista