maanantai 23. helmikuuta 2015

Ei voittoa

Yritykseni saada helposti paljon rahaa eivät näytä onnistuvan. Ei tule lottovoittoa eikä Eurojackpot-voittoa, ei. Jokerissa voitin viikko sitten 2,50 euroa. Ai hurja!

Muutoin elämä soljuu omia normaaleja latujaan. Päivät kuluvat töitä tehden, joskin työpaikan ilmapiiri on hieman mollivoittoinen. Yyteet ovat loppusuoralla ja tällä viikolla varmaan kuullaan, että mikä on lopputulos, ainakin tältä erää.

Olen kuitenkin osoittanut olevani suorastaan idioottimainen optimisti ja varasimme reippahasti kesälomareissun lennot sekä hotellit viikonloppuna. 
Tämän lisäksi on varattuna myös keväälle pieni kaupunkiloma, joten rahanmenoa ei voi estää. Vaan mitäpä tuosta, antaa mennä vaan.

Olen myös urakoinut taas villasukkaosastolla ja pieniä lasten sukkia tulee liukuhihnalta. Seuraavaksi on kyllä pakko keskittyä johonkin isompaan ja paksummilla puikoilla kun kädet eivät oikein tahdo kestää noita ohkaisia metallipuikkoja. Vaan kiva niitä on tehdä kun tulevat niin nopeasti.

Huushollissamme on myös yksi uusi koiranomistaja. Nimittäin VV:n kasvattaja päätti jättää jalostusoikeutensa käyttämättä ja antoi minun siirtää koiran omiin nimiini. Samalla ilmoitin Siipan toiseksi omistajaksi, hän kun ei ole koskaan paperilla yhtään koiraa omistanut. Nyt se taisi vähän ylpistyä moisesta "arvonnoususta", mutta palasi maan pinnalle kun sanoin nyhtäväni tästedes kaikki hoidolliset kulut häneltä. ;)

Eipä täällä sen ihmeempiä. Kuukausikin on taas lopuillaan ja kohta pitää esitellä seuraava palomies. Sitä odotellessa viikko sujunee sutjakkaasti.  

8 kommenttia:

  1. Vaiha bambupuikkoihi.
    Täällä Vaimo kutoo ihan hulluna. On mielissään kun likan miehen suvun puolelta on ihastuttu hänen tekemiin sukkiin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis mulla on (miljoonat) bambupuikot eri kokoisina, mutta toi lanka mitä nyt kudoin on niin ohutta, että pakko oli ottaa 2,5 mm:n puikot. Ja meikäläisen käsittelyssä ne eivät voi olla bambua kun katkeavat muuten kuin hammastikut. Pakko siis käyttää alumiinipuikkoja ja ne käy käsiin ikävästi. :(
      Otin sitten välikäsityöksi paksumpaa lankaa ja bambupuikot. Teen sen toisen minisukan minipuikoilla sitten kohta kun se ei eilen halunnut lähteä tulemaan. :)

      Pitäisi löytää joku hyväntekeväisyyspaikka johon voisi niitä valmiita villasukkia syytää. Meillä kun on koko lähipiiri jo kyllästetty erilaisilla sukilla... :)

      Poista
  2. Siipan pitäisi tietää että näinä waikeina aikoina kaikki arvonimet maksavat !
    Mun täytyy lähettää sut vieroitukseen jotta pääset eroon niistä kerettiläisistä kuvista. Se mesta mihin ajattelin lähettää sut, on tunnettu siitä että siellä opitaan Herran Sanaa vauhdilla ja melko värikkäin ottein joten voi olla ettet sä ole ihan oma ittes kun tuut takaisin mutta älä välitä, kyllä me ymmärretään ja autetaan sua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kyllä, ei ole olemassa ilmaisia lounaita, sen Siippakin tajuaa.

      En mä mitään vieroitusta kaipaa, vaan niitä kuvia vaativat kanssasisaret! ;D
      Herran Sanaa et kyllä voi mua pakottaa mihinkään kuuntelemaan, onneksi. Ja sille on syynsä miksen moiseen suostu.

      Poista
  3. Kuvia!! Vielä on monta oululaista palomiestä esittelemättä eikä sitä saa jättää kesken. Huspois Outo Paimen nyt siitä horisemasta :D

    Äitikulta neuloi serkkupojalle kynsikkäät, ne semmoiset villasormikkaat joista puuttuu sormen päät, you know? No ihan tuskassa kutoi alumiinipuikoilla ja kirosi kynsikkäät sinne minne päivä ei paista. Käsityömessuilta bongasin bambusta tehdyt sormikaspuikot, vähän niinkuin reteämmät hammastikut. Niillä oli kuulema tosi kätevä kutoa. Kokeile ihmeessä, panostusta vaaditaan vajaa vitonen euroina ja varmasti löytyy lähimmästä käsityötarvikekaupasta.

    Yyteet ovat pahat. Minä pidin yhdet ja ilmoitin Iso-J:lle, että työt jatkuvat, palkanmaksu ei. Säästin hitsin paljon rahaa. Onneksi suostui eikä tarvinnut saneerata. Mutta oikeasti, onhan se semmoista löyhässä hirressä roikkumista koko yytee-revohka. Pieni pelko persiissä aina. En tykkee.

    Siitä sen sijaan tykkeen, että matka on varattu. Matkailu kannattaa aina! Minne tie vie tällä kertaa?
    Siipalle onnittelut koiranomistajuudesta, niin sitä pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä en paljoa Paimenen horinoista hätkähdä. ;) Kuvaa pukkaa sitten sunnuntaiaamuksi taas. Pitänee ajastaa kaikkia "aikaisia lintuja" varten kun itse loikoilen sängyn pohjalla kuitenkin jonnekin kymmeneen asti.

      Siis kuten Partikselle tuossa kommentoin, on minulla bambupuikkoja X määrä. Vaan kolmosen puikko on se ohkaisin, jolla meikäläisen käsialalla voi kutoa ilman, että puikko katkeaa. Nyt työn alla olevassa pienen lapsen sukassa lanka on niin ohutta, että pitää olla sellaiset vähän yli kakkosen puikot ja niiden on pakko olla metallia. Noh, välisukkaa nyt tehneenä ryykäisen kohta parin sille murheenkryynille. Ja lupaan itselleni etten koskaan enää kudo moisesta langasta ainakaan sukkaa! :D

      Yyteet ovat vähän sellaisia, että mieli madaltuu koko talossa, vaikka suurin osa saakin paikkansa pitää ainakin toistaiseksi. Ja tosiaan siinä löysässä hirressä on oltu jo kauan Sun yyteet meni hyvin, sait ilmaisen duunarin kun ei se uskalla vieraisiin töihinkään yrittää. ;)

      Keväällä poiketaan tuossa Keski-Euroopan puolella city-breikillä, mutta kesällä matkataan taas sinne, minne sydän aina halajaa eli Skotlannin ylämaille. Parin stopin taktiikalla mennään ja varikkopaikat ovat tuttuja entuudestaan. Auto pitää muistaa vielä varata, kaikki muu on jo plakkarissa. :)

      Siipalta rohkea muuvi moinen koiranomistajuus. Sanoinkin, että nyt on suhde vakava kun on yhteinen koira. ;D

      Poista
  4. Oi, se Skotlanti olisi kyllä jotain niin huikeaa, etten tohdi edes haaveilla. Lapsuuden koulukaverini on naimisissa skotin kanssa ja asuvat Lontoon alueella. Säännöllisesti viettävät kuitenkin lomiaan myös miehen suvun mailla 'siellä jossain'.

    Jostain (toistaiseksi tuntemattomasta) syystä löysin itseni tänään Saga Matkojen sivuilta, sellainen all inclusive ratsastusmatka Islantiin olisi ihana, 1900 € per lätty ei valitettavasti ihan heti mahdu budjettiin. Vaikka siinä olisi lennot, majoitus, ruuat ja kaikki. Voi nyyh ja nyyh, onneksi haaveilu on ilmaista.

    Onhan sulla sitten optio huomauttaa Siipalle jos (ja kun) pikkutermiitti tekee tuhoa kuinka HÄNEN koiransa on taas herennyt haasteelliseksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Skotlannista olen löytänyt sielulleni kodin. Muistan kuinka Siipan kanssa tehtiin ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka, joka suuntautui kennelnimeni antaneeseen kylään. Mikä ihana reissu! Sen jälkeen olemme tehneet monta ihanaa reissua Skotlantiin ja muutamat paikat ovat saaneet lähtemättömän paikan sydämestämme. Sitä on vaikea selittää, mutta siellä meikäläisen sielu lepää aina. Kesää odotellessa siis. :)

      Kuulostaa ihanalta (ja ihanan kalliilta) tuo Islanti-keikka! Ehkä lottovoiton turvin voidaan lähteä sinne yhdessä.

      Taitaa olla niin, että pikkutermiitti on jo sen verran iso ettei tuhoja enää tehdä. Roskiksen syömistä ei lasketa... Mutta seuraavan koiran tekoset saa maksaa korkojen kera, oli nimi paperissa tai ei. ;D

      Poista