maanantai 20. tammikuuta 2014

H niin kuin huono

Viikonloppu onkin vietetty kutakuinkin kodin seinien ulkopuolella. Että tänä aamuna oli vähän sellainen "oi miksi kello soi" -fiilis kun tuntuu ettei sitä lepoa hirveästi suotu viikonloppuna.

Torstai-iltana päätin, että hyppään sittenkin kasvattajan matkaan ja vien VV:n kuitenkin sinne näyttelyyn. Kynsi oli parantunut ja koira oma itsensä, joten mukaan vaan, meni sitten syteen taikka saveen. Tällä hetkellä VV:lla on yhteensä noin kuusi karvaa kyljissä ja mahan alla ja se näyttää hieman todella korkeajalkaiselta.
Olinkin jo sanonut, että tuomarin tietäen, ei mitään ole odotettavissa, mutta tuleepahan edes kokemusta koiralle moisesta sisänäyttelystä.

Näin kävi, tassuun ei jäänyt kuin hyvin mennyt kehäesiintyminen sekä pala paperia, jonka mukaan koirassani ei ole mitään hyvää (H:lla ulos niin että heilahti). Tai no: "reipas esiintyminen". Eli ruma kuin fan, mutta kun pitää jotain kaunistakin sanoa, niin tuo on sitten se ainoa positiivinen juttu, jonka rouva tuomari sai itsestään puserrettua.
Olen syvästi loukkaantunut koirani puolesta, mutta onneksi se ei itse tajua kuinka pahasti sitä onkaan loukattu. Jätämme siis missikisat odottamaan kesää, jospa siihen mennessä olisi saatu aikaiseksi jotain karvankasvuakin.

Onneksi seurueessa tuli sentään menestystäkin, VV:n velipoika pärjäsi oikein kivasti (sertiä pukkasi taas). Lisäksi monen ystävän koirat napsivat palkintoja muissa roduissa. Että kiva päivä sinällään kun tapasi monia tuttuja, joiden kanssa ei ole tullut turistua pitkään aikaan. Ja tosiaan ihan hyvää harjoitusta VV:lle. Kiva oli huomata, että se pystyy olemaan rennosti tuollaisessakin hälinässä. Ja voi sitä pienen koiran iloa ja riemua kun se hoksasi, että olimme saapuneet kotipihalle! En ole koskaan nähnyt sen tuolla tavalla menevän ilosta sekaisin! :D

Päivä oli pitkä ja jaloissa se sitten tuntui seuraavana yönä kun heräsin sen seitsemän kertaa erinäisiin suonenvetoihin. Toisin sanoen tuli juotua aivan liian vähän ja syötyä liian vähän suolaista.

Siippa puolestaan oli lauantaina ollut ihmettelemässä kilpahiihtoa kun SM-kisat sivakoitiin "takapihallamme". Minäkään en ollut koskaan käynyt moisia kisoja paikan päällä katsomassa, joten suuntasimme siis sunnuntainakin kisatantereelle katsomaan parisprintin finaaleja. 
Mielestäni olin pukeutunut fiksusti, lämpimästi ja asianmukaisesti, mutta niin vaan rupesi sormia ja varpaita palelemaan kun paikallaan seisoi reilun tunnin verran. Niin ja naamaa kylmäsi.
Sinnikkäästi olimme paikalla loppuun asti ja kävimmen vielä seuraamassa palkintojenjaonkin tapahtumateltassa.
Olin todella hämmästynyt siitä, miten pienikokoisia erityisesti naismaastohiihtäjät ovat livenä nähtynä! Sellaisia piskuisia, joissa ei ole varmaan grammaakaan rasvaa. Eivätkä ne mieshiihtäjätkään mitenkään koolla pilattuja ole.
Että penkkiurheiltu on ja kannatettu "oman kylän"tapahtumaa. Telkkarissakin näyttiin kun osasi oikein katsoa. ;) 
Ja kylläpä olikin ihana mennä saunaan sulattelemaan kohmeisia jäseniään tuollaisen ulkoilun päälle!

Tasapainon vuoksi taidan viettää ensi viikonlopun kotona neljän seinän sisällä poistumatta muualle kuin koirien kanssa lenkille. Joku roti sentään kylillä hillumisessakin...

7 kommenttia:

  1. Joskus se kokemuskin on kait tärkeämpää kuin renikat joten eiköhän VV:sta vielä voittajakin saada.
    Harmittaa niin hemmetisti kun en pahemmin tuota Ylen laatikkoa katsele ja niinpä jäi sitten akikkein paras näkemättä, olisin nimittäin sellaisen 24" suurennuslasin avulla seurannut kisatapahtumaa vaikkei hiihtourheilu kiinnosta pätkääkään mutta ne maisemat! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...akikkein..voi jessus perkele tätäkö se vuosikymmeniä kestänyt jakinmaidon kittaaminen tekee..kaikkein paras mun piti sanoa.
      *Huokaisee syvään ja lataa samantien netin syövereistä 49 erilaista oikolukuohjelmaa ja automaattista korjaussydeemiä*

      Poista
    2. Kyllä, kyllä. Prinsessa saa ansaitsemaansa arvostusta joskus myöhemmin kera rusettien. ;)

      Joo, kyllä sai aika houdini olla, että meikäläiset siitä töllökuvasta bongasi, sen verran hyvin osattiin valikoida paikka. Ja mä ymmärsin kyllä ton akikkein ihan hyvin. :D

      Poista
  2. Vai että huono, no kyllä rumasti sanoivat koiruudesta. Moiset missikisat, ei ne mitään tiedä sisäisestä kauneudesta. :-)

    Niin hiihtoja en seuraa, ai sellaisetkin oli?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, oikeastihan se arvosana H = hyvä. Mutta sama kuin huono mun mielestä. Kuka haluaa olla hyvä jos voi olla erinomainen?

      Juu, oli oikein suomenmestaruuskisat eikä mitkään piirikunnalliset. ;)

      Poista
  3. Annan sille tuomarille arvosanaksi H niinkuin Hölömö. VV on Erittäin Hyvä ja Sievä ja Soma. Ja ehdottomasti Sertin Arvoinen.

    Se on kyllä totta, että turkkikoiran on kausittain syytä pysytellä kotona vällyjen alla, kovin osaavat olla kapisen näköisiä esityksiä kun karvat just vaihtuu ja haihtuu. Peetu antoi ihan turhaan tasoitusta Messarissa kun karvat unohtuivat lämpimän syksyn takia kasvattamatta. Moni muukin koira on oudon talven uhri ja täysin vajain villoin varustautunut talveen.

    Olen joskus nähnyt pari nimihiihtäjää ja kyllä, pikkuisia kuivan kuivan kesän oravia ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, niin minäkin. Kemiamme eivät oikein ole koskaan kohdanneet kyseisen rouvan kanssa, joten olisi pitänyt ymmärtää omaa parastaan ja jäädä kotiin peiton alle.

      Totta on, että värihän ei ole ihan paras mahdollinen tuossa rakkineessa ja kyllä, se on iso (tai siis ISO) ja näyttää korkearaajaiselta, mutta kuitenkin.
      Mä luulen kanssa, että pitää heittää piski hankeen palelemaan, jos se vaikka sitten kasvattaisi niitä vatsakarvojaankin. ;)

      Kyllä, aivan kummallisen pieniä ihmisiä. Oma rotunsa ilmeisesti nuo kilpahiihtäjät. Vaikka se Iivo Niskanen oli sentään ihan miehen mittainen. :)

      Poista